Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei nimimerkki Tyttö, 12 v
Kuulostaa siltä, että kuoleman pelko on usein mielessäsi ja haittaa jo arkeasi. Olen siitä tosi pahoillani. Kuoleman pelko on jossain vaiheessa lapsuutta täysin normaalia, mutta ei tietenkään ole kivaa, että olet noin peloissasi.
Ihmiset ajattelevat kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä maailmasta hyvin monella tavalla. Monet ajattelevat myös niin, että sen jälkeen ei ole mitään, vaan vaivumme vain ikään kuin ikuiseen uneen ilman unia. Lakkaamme vain olemasta (paitsi kehomme, joka jää tänne). Silloin emme murehdi eikä meihin satu. Ainoa kipu on se, joka jää niille läheisille ja ystäville, jotka jäävät meitä kaipaamaan.
Voisitko keksiä sellaisen oman ja sinulle sopivankuolemanjälkeisen paikan, joka tuntuisi sinusta turvalliselta? Voisit vaikka piirtää sen paperille? Ehkä onnistuisit sillä tavalla huijaamaan aivojasi niin, etteivät ne olisi enää huolissaan. Ehkä kuolema ei silloin enää pelottaisi sinua?
Tilastojen valossa et tule kuolemaan vielä ehkä 70 vuoteen ja niihin vuosiin mahtuu runsain mitoin hyvää elämää. Kun poislähtemisen aika sitten vanhuudessa tulee, se saattaa tuntua jo ihan mukavalta, jos on saanut elää hyvän ja rikkaan elämän.
Voisitko kuoleman ajattelun asemesta keskittyäkin siihen, että eläisit mahdollisimman hyvän elämän? Mikä voisi olla sinun tehtäväsi tämän tulevan pitkän elämäsi aikana? Pystytkö auttamaan joka päivä yhtä ihmistä, levittämään ympärillesi paljon hymyjä ja hyvää mieltä? Huomaamaan kaiken sen kauniin, mitä ympärillämme ja luonnossa on? Kun olet muille kiltti, olen ihan varma, että saat paljon hyviä ystäviä, jotka taatusti muistavat sinut sitten, kun aika sinusta jättää. Ehkä saat perheen ja jälkeläisiä, jotka jäävät tänne sinun jälkeesi ja voivat muistella sinua suurella lämmöllä ja rakkaudella.
Mikä helpottaisi sinun oloasi? Mikä saisi sinut nauttimaan elämästä tässä ja nyt?
Toivon, että tämä aihe on sellainen, josta olet pystynyt juttelemaan kotonasi. Perheenjäsenesi tuntevat sinut parhaiten ja osaavat parhaiten lohduttaa ja piristää sinua. Kun kuoleman ajatukset valtaavat mielesi, pyydä jotakuta vaikka pelaamaan kanssasi lautapeliä. Silloin kaikki murheet katoavat, kun keskityt peliin ja yrität päihittää kanssapelaajasi. Mitä tähän sanot?
Jos pelkotilat jatkuvat, suosittelen kääntymään ihan kouluterkkarin puoleen. Hän voi tarvittaessa ohjata sinut koulupsykologille, joka on mestari auttamaan ihmisiä, joilla on erilaisia pelkoja. Lupaathan hakea apua, jos tämä ongelma pitkittyy?
Jos olet yksin kotona ja sinua pelottaa, voit aina myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen, niin voimme jutella joko siitä tai sitten harhauttaa mieltäsi ja jutella jostain kivasta asiasta, eikö niin? Numeromme on 116 111 eikä soittaminen maksa sinulle mitään. puhelut ovat aina luottamuksellisia eikä sinun tarvitse kertoa nimeäsi.
Rauhaisia aikoja ja paljon iloisiakin hetkiä sinulle
toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki Imhinen!
Kiitos viestistäsi. Kurja kuulla, että teillä oli kavereiden kanssa riitaa. Toivottavasti riidat on nyt jo sovittu.
Olen pahoillani, että olet viiltänyt itseäsi ja koet, että olet siihen nyt koukussa. Kivun tuomiin hyvän olon hormoneihin voi tosiaan jäädä koukkuun, mutta olen kuitenkin iloinen, että haluaisit nyt lopettaa itsesi satuttamisen. Se on täysin mahdollista! Voit esimerkiksi miettiä jo etukäteen, mitkä ovat niitä hetkiä, jolloin tarve viiltelyyn tulee ja päättää hyvissä ajoin, mitä teet sen sijaan, että satutat itseäsi.
Joillain auttaa kuminauhojen rämpyttely rannetta vasten, ranteiden pitäminen kylmän vesihanan alla tai muutoin kylmäaltistus: kylmä suihku, avantouinti tai muu sellainen. Myös mikä tahansa fyysinen ponnistelu voi auttaa: hyppiminen mahdollisimman korkealle, seinän työntäminen niin suurella voimalla kun pystyt tai lenkkeily. Myös luonnossa oleminen ja hengittely voi auttaa. Tai jos sinulla on joku, jolle voit soittaa, niin myös toisen ihmisen läsnäolo voi helpottaa oloa.
Voit myös ajatella, ettei ahdistuksen tunne ole vaarallinen. Se on usein rypäs muita tunteita: pelkoa, huolta, häpeää, stressiä tai surua. Usein pahin olo ei kestä kovin kauaa ja voit yrittää myös opetella sietämään sitä, tutkiskella sitä ja sen tuomia kehollisia reaktioita ja odotella, että se menee ohi. Toisaalta joillain itsensä tutkiskelu ja ahdistuksen tarkkailu voi vain huonontaa oloa ja sen sijaan on parempi harhauttaa mieltä ja ajatella / tehdä jotain ihan muuta, vaikka lähteä reippaalle kävelylenkille ja kuunnella samalla mielimusiikkia tai soittaa kaverille.
Joka tapauksessa olisi hyvä päästä viiltelystä eroon, kuten itsekin ajattelit. Jos se ei onnistu pian omin konstein, toivon että otat apua vastaan ja tuumailet sitä yhdessä esimerkiksi kouluterkkarin tai -kuraattorin kanssa. Samalla voit jutella heille siitä, mikä saa sinut viiltelemään. Myös vanhempiesi tai huoltajiesi olisi hyvä tietää, jos sinulla on huolia.
Ylimmässä päivystäjän vastauksessa on linkkejä, joiden kautta pääset lukemaan lisää viiltelystä. Uskon, että pääset siitä kyllä pian eroon, kun vain päätät tehdä niin! Myös Red Bull -juomia pystyt varmasti vähentämään, jos niin päätät. Voit vaikka aloittaa sillä, että vaihdat joka toisen tölkin limsaan?
Autamme sinua jatkossakin mielellämme. Meille voi soittaa numeroon 116 111 joka päivä eikä se maksa sinulle mitään. Klo 20 asti puhelimessa vastaa MLL:n kouluttamat vapaaehtoiset ja klo 20-00 MLL:n ammattilaiset. Puhelut ovat aina nimettömiä ja luottamuksellisia.
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki Tyttö, 12 v
Olen tosi pahoillani, että sinulla on usein paha olla, viiltelet ja tunnet olosi masentuneeksi. Sinulla olisi oikeus olla onnellinen ja voida hyvin! Edellisessä päivystäjän vastauksessa olikin tosi hyvää tietoa viiltelystä ja monia linkkejä, joiden kautta pääset lukemaan viiltelystä täällä Nuortennetissä.
Sinun ei tarvitse kärsiä tuosta kaikesta. Toivoisinkin, että hakisit itsellesi apua. Pystytkö puhumaan tästä perheesi aikuisille? Olet heille tosi rakas ja he varmasti haluavat auttaa sinua.
Myös koulusi terkkari ja kuraattori ovat apunasi ja he kyllä tietävät, kuinka pystyvät auttamaan sinua. (Voi olla, että koulussasi on muitakin aikuisia, jotka voivat auttaa sinua, kuten kouluohjaaja, kouluvalmentaja tai psyykkari.) Moni nuori kärsii samoista asioista, joten sinun ei tarvitse hävetä kertoessasi heille, että viiltelet ja tunnet olosi masentuneeksi. Koulun työntekijät ovat hakeutuneet kouluun töihin, koska välittävät lapsista ja nuorista ja haluavat auttaa varmasti myös sinua.
Toivottavasti et jää pahan olon kanssa yksin, vaan rohkaistuisit kertomaan siitä aikuisille, jolloin asiat alkavat varmasti kääntymään parempaan suuntaan! Jos puhuminen asiasta jännittää, voit myös kirjoittaa jollekin heistä viestin tai harjoitella puhumista Lasten ja nuorten puhelimessa, josta edellinen päivystäjä kirjoitti myös. Voimme yhdessä miettiä, kenelle sinun olisi helpointa kertoa pahasta olosta, viiltelystä ja masennusoireista ja millä sanoilla.
Kaikki kääntyy vielä hyväksi, usko pois!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Mielenterveys pa*kana”!
Kiitos, kun kerroit, miten tilanteesi on edennyt.
Olet toiminut tosi hienosti, että olet kertonut masennus- ja ahdistusepäilyistäsi, vaikka se vaati todella paljon. Se osoittaa suurta rohkeutta, että kertoo asiasta, vaikka se tuntuu vaikealta. Voit olla ylpeä itsestäsi!
Hienoa myös, että olet päässyt jo kuraattorille ja sinulle on tulossa uusi aika. Tai ehkä aika on kenties ollut jo. Vaikka ahdistaisi ja tuntuisi vaikealta, niin tapaamiselle on tärkeää ehdottomasti mennä. Kuraattori on siellä sinua varten ja sinun on tärkeää saada apua. Ihana kuulla, että sinulla on kavereita, keneltä pystyt pyytämään apua, että pääset ”raahautumaan” kuraattorille.
Voimia loppuvuoteesi ja muistathan, että meihin voit aina olla yhteydessä myös soittamalla, chattaamalla tai kirjoittamalla!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei!
Hienoa, että päätit kirjoittaa tänne!
Ikävä kuulla, että sinulla on ollut paniikkikohtaus ja olet satuttanut itseäsi. Itsensä satuttaminen on usein merkki siitä, että on jollakin tavalla paha olo ja ei ole muita keinoja käsitellä oloaan. Viiltelystä tai muunlaisesta itsensä satuttamisesta onkin tärkeää aina kertoa jollekin luotettavalle aikuiselle, jotta itselleen saa apua ja tukea siihen, että pahan olon käsittelyyn löytyisi muita, turvallisempia keinoja.
Jos haluat lukea lisää viiltely-aiheesta, niin täältä Nuortennetin sivulta löytyy siitä lisää tietoa: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/
Se, että kirjoitit asiasta tänne ja olet yrittänyt etsiä tietoa, on tärkeä askel kohti avunsaantia, mutta seuraavaksi olisi tärkeää, että saisit apua myös sinua läheltä olevilta luotettavilta ja turvallisilta aikuisilta. Kuka olisi sinulle sellainen läheinen aikuinen, kenelle tuntuisi helpoimmalta puhua? Itsensä satuttamiseen on aina tärkeää saada myös ammattilaisen tukea, joten tärkeää olisi mennä koululla esim. terveydenhoitajan, kuraattorin tai psykologin luokse.
Viiltelystä kertominen voi joskus tuntua vaikealta, mutta puhuminen kannattaa. Halutessasi voit lukea täältä vinkkejä, miten ottaa asia puheeksi: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/
Jos haluat jutella lisää, esimerkiksi purkaa ajatuksiasi, pohtia, miten lähtisit hakemaan apua tai harjoitella asiasta kertomista, voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti Lasten ja nuorten puhelimeen ja Nuorten tukilinjaan numerossa 116 111. Puhelut eivät maksa mitään!
Nuorten tukilinjan työntekijälle on mahdollista varata myös puhelinsoittoaika. Siitä voit lukea lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Voit tulla myös chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Chattiin on mahdollista varata myös aika työntekijälle.
Viiltelyyn ja pahaan oloon on mahdollista saada apua, joten ethän jää yksin. Olet tärkeä ja kaiken avun arvoinen!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi!
Ikävää kuulla, että sinua kiusataan koulussa. Kiusaaminen on aina väärin ja toivon, että tiedät sen, ettei kiusatuksi joutuminen ole sinun vikasi. Sinulla on ollut iso muutos, kun olet vaihtanut koulua ja tosi kurjaa, että uudessa koulussa on kiusattu.
Surullista kuulla myös, että sinua ahdistaa ja haluaisit kuolla sekä kuinka et pidä itsestäsi. Olet tärkeä ja arvokas sekä juuri hyvä tuollaisena kuin olet. <3
Kiusaamiseen pitää aina puuttua ja siksi kiusaamisesta on tärkeää kertoa aikuisille. On tärkeää myös, että omista vaikeista tunteista ja ajatuksista puhuu jonkun luotettavan ja turvallisen aikuisen kanssa. Kuka olisi sinulle sellainen aikuinen, kenelle sinusta tuntuisi kaikista helpoimmalta kertoa kiusaamisesta ja huonosta olostasi? Voisiko se olla esimerkiksi sinun oma lähiaikuinen, esimerkiksi vanhempi, tai opettaja?
Jos haluat jutella tilanteestasi lisää ja miettiä, miten parhaiten saisit haettua apua, voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numerossa 116 111. Voit tulla myös chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki yhteydenotot ovat nimettömiä ja luottamuksellisia!
Olit tosi rohkea, kun kirjoitit tänne ja toivon, että rohkaistut kertomaan asiasta myös jollekin sinua lähellä olevalle luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle! <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos, kun kirjoitit rehellisesti voinnistasi!
Oli ikävää kuulla, kuinka olet ollut ahdistunut, eikä jaksamista ja intoa ole vapaa-ajalla tai koulussa. Kirjoitit myös, että olet satuttanut itseäsi, koska mikään muu ei ole auttanut. Olisi tosi tärkeää, että saisit itsellesi tukea sekä itsesi satuttamisen tilalle muita keinoja helpottaa vaikeita tunteita. Pahaan oloon ja itsetuhoisuuteen pitää aina saada apua!
Puhuminen voi joskus tuntua vaikealta ja se voi alkuun tuntua helpommalta vaihtoehdolta vakuuttaa läheisille, että kaikki on hyvin. Puhumattomuus kuitenkin pidemmän päälle tekee vain harmia. Tärkeää olisi, että vaikeat tunteet ja ajatukset saisi kerrottua jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Puhuminen usein keventää oloa ja mahdollistaa läheisille sen, että he osaavat olla tukenasi parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Haluaisinkin kannustaa sinua rohkaistumaan kertomaan vanhemmillesi, mitä sinulle ihan oikeasti kuuluu. Tukea voi hakea myös koululta esimerkiksi tutulta opettajalta tai koulukuraattorilta. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit kokeilla kertoa olostasi myös kirjoittamalla ja näyttämällä tekstin haluamallesi aikuiselle.
Jos haluat purkaa mieltäsi lisää tai miettiä, miten saisit parhaiten apua itsellesi voit soittaa meille ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen ja Nuorten tukilinjaan numerossa 116 111, tulla chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki yhteydenotot ovat nimettömiä ja luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Mielenterveys pa*kana”!
Kiitos viestistäsi! Ikävää kuulla, että voit huonosti ja vointisi on lähtenyt menemään alamäkeä. Oli myös huolestuttavaa kuulla, että olet satuttanut itseäsi.
Joskus ahdistuksesta voi tulla kierre, joka ruokkii itse itseään. Ahdistuneena voi olla vaikea saada unta ja väsymys usein saa mielialan matalaksi. En tiedä, mitä kaikkea elämässäsi on meneillään, mutta seiskaluokalle siirtyminen on myös iso juttu ja tuo varmasti muutoksia arkeen.
Hienoa, että siellä opettaja ja kuraattori ovat tietoisia poissaoloistasi, mutta harmi, ettei aikasi kuraattorin kanssa ole vielä epäonnisten sattumien takia päässyt toteutumaan. Nyt kuitenkin tarvitset aikuisten tukea ja se, että olet pystynyt kirjoittamaan tänne voinnistasi, on jo tosi tärkeä askel!
Mainitsit, että et uskalla puhua vanhemmillesi. On ymmärrettävää, että puhuminen ei ole aina helppoa ja vaikeaa se voi olla erityisesti silloin, jos ei voi hyvin. Juuri silloin kuitenkin olisi tärkeää tukeutua läheisiin aikuisiin. Kerrottuaan oma mieli voi hieman keventyä ja silloin myös omat aikuiset osaisivat parhaiten olla tukena. Mitä siis ajattelisit siitä, että rohkaistuisit kertomaan vanhemmillesi?
Tosi tärkeää olisi myös, että pääsisit juttelemaan kuraattorin kanssa. Onko kuraattori ollut sinuun uudestaan yhteydessä, että saisitte uuden ajan? Jos ei ole ollut, niin voit myös itse laittaa hänelle viestiä ajan sopimiseksi.
Jos puhuminen tuntuu jännittävältä, niin voit kokeilla kirjoittaa voinnistasi ja näyttää tekstin haluamallesi luotettavalle aikuiselle, esimerkiksi kuraattorille tai vanhemmille. Olet tässä osannut taitavasti sanoittaa oloasi ja joskus kirjoittaminen voi olla helpompaa kuin kasvotusten puhuminen.
Täältä voit halutessasi lukea lisää vinkkejä huolista puhumiseen: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/
Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, voit olla yhteydessä myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen ja Nuorten tukilinjaan numerossa 116 111. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Voit jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti mistä tahansa. Jos puhuminen jännittää, niin meille yhteyttä ottaminen voi olla myös hyvä ja turvallinen tapa harjoitella vaikeista asioista puhumista.
Ahdistuksen kierteen saa kyllä katkaistua, mutta yksin ei pidä pärjätä. Olet kaiken avun ja tuen arvoinen. <3
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariHei Random,
Pahoittelut, että olet joutunut odottamaan viestisi julkaisemista ja vastausta näin pitkään. Onpa ikävä kuulla, että ystäväsi ovat jättäneet sinut ulkopuolelle ja olosi on ymmärrettävästi ollut apea ja surullinen. Onko tilanne tällä hetkellä jo helpottanut vai sama kuin tätä viestiä kirjoittaessasi? Toivon, että olette saaneet selvitettyä välinne tai olet ainakin saanut selityksen kavereiden oudolle käytökselle.
Tiedäthän että olet arvokas ja merkityksellinen ihminen, vaikka kaverisi kohtelisivat sinua huonosti. Sinä ansaitset kauniita sanoja ja ystävällistä kohtelua ja mietinkin, kohtelevatko kaverit sinua edelleen huonosti? Miltä sinusta tuntuisi siinä tapauksessa ottaa etäisyyttä heihin tai sanoa suoraan, että heidän käytös tuntuu sinusta pahalta? Myös kaverisuhteissa on täysin ok pitää huolta omista rajoistaan kuten kaikissa muissakin ihmissuhteissa. Sinulla on oikeus sanoa, jos joku asia tuntuu sinusta pahalta tai koet tulleesi väärin kohdelluksi.
Mitkä asiat tässä hetkessä saavat sinulle hyvän mielen? Onko sinulla harrastuksia tai lempipuuhia, joiden parissa saat ajatukset hetkeksi muualle? Myös jollekin läheiselle, kuten vanhemmalle tai muulle tutulle aikuiselle juttelu voi keventää oloa. Me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme myös tukenasi vuoden jokaisena päivänä, jos sitä kaipaat. Meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Kaikkea hyvää ja lämpimiä halauksia loppuvuoteesi!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariHei MangoPepsi,
Onpa hienoa, että päätit kirjoittaa ajatuksesi ja tunteesi sanoiksi ja lauseiksi – toivottavasti jo sen auki kirjoittaminen keventää vähän oloasi. Kuvaat koskettavasti syvää ulkopuolisuuden kokemustasi, jota olet alkanut tuntea syksyn aikana yläkouluun siirryttyäsi. Aikaisemmin olet nauttinut kavereiden ja läheisten kanssa olosta, nyt sosiaaliset tilanteet niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa ovat alkaneet tuntumaan entistä vaikeammilta ja ahdistavimmilta. Pohdit, onko tämä normaalia vai pitäisikö sinun hakea apua.
Kuvaamasi ajatukset ja huolet kuuluvat useimpien ikäistesi elämään, kun yhtäkkiä mieli ja keho alkavat valmistautua irtautumaan lapsen maailmasta kohti nuoruutta ja aikuisuutta. Alkava murrosikä sekä siirtyminen yläkouluun ovat tuoneet elämääsi monia mullistuksia. Aikaisemmin luontevilta tuntuneet asiat, kuten fyysinen läheisyys perheen kesken tai hassuttelu kavereiden kesken, voi tuntua yhtäkkiä ahdistavalta tai vaivaannuttavalta. Nuoruusiässä tulemme yhtäkkiä hyvin tietoisiksi itsestämme ja samalla epävarmuus omasta olemisesta ja toisaalta huoli muiden mielipiteistä kasvaa. Lisää asiasta voit lukea täältä https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/murrosika/tunteiden-kuohuja/
Mikäli sinua kuitenkin huolettaa omat ajatukset ja eri tilanteissa nouseva ahdistus saa otetta elämässäsi, kannattaa ehdottomasti jutella asiasta lähipiirin kuuluvan aikuisen kanssa. Voisitko ajatella meneväsi juttelemaan esimerkiksi koulun terkkarin tai kuraattorin kanssa? Myös Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa voit jutella meille mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella, vuoden jokaisena päivänä.
Mitkä asiat elämässäsi antaa sinulle rauhaa ja hyvää mieltä tällä hetkellä? On täysin ok vetäytyä omiin oloihin, jos isot kaveriporukat tuntuvat kuormittavilta tällä hetkellä. Voisiko musiikin kuuntelu, urheilu, kävely tai vaikka kirjan lukeminen auttaa rauhoittamaan mielesi? On viisautta kuunnella omaa jaksamistaan ja omia tarpeitaan kuin myös avun pyytäminen silloin, kun oma olo huolettaa.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Hyvä kysymys! Valitettavasti perheiden käytössä olevia seurantaohjelmia on niin monia, ettei meillä ole tarkkaa tietoa niiden toiminnasta tai vaihtoehdoista, joita niiden käyttöönotossa perhe itse voi valita.
Toivottavasti pystyt kokeilemaan tätä vanhempiesi kanssa käyttämällä jotain toista nettiosoitetta. Voit vaikka palata tälle sivulle kertomaan muille keskustelupalstan lukijoille, millaisen tuloksen sait.
Terveisin
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä25.10.2025, 17:42 vastauksena käyttäjälle: Vanhemmalla ja sisaruksella riitaa.. Mitä pitos tehä? #205740AvainmestariHei!
Tuntuupa kurjalta puolestasi. On varmasti raskasta kuunnella äitisi ja veljesi riitelyä eikä isästäkään tosiaan taida olla apua, jos on Ruotsissa asti.
On hyvä, että haluat jotain muutosta tilanteeseen. Kuulostaa siltä, että tilanne ei ole mukava myöskään veljellesi eikä äidillesi. Kaikista parasta olisi, jos äitisi hakisi apua siihen, miten saisi elämää kotona rauhallisemmaksi.
Sinä voit auttaa omalta osaltasi kertomalla kotitilanteestasi jollekin koulun ammattilaiselle, vaikka terkkarille tai kuraattorille. He voisivat tarjota äidillesi apua kertomalla, mistä hän voi teidän kotipaikkakunnallanne saada apua veljesi kanssa keskusteluun (tällainen voisi olla esimerkiksi perheneuvola). Kerro, että tilanne ahdistaa sinuakin ja sano myös tuo huolesi koskien sitä, että äitisi tekee jotain itselleen. Se viimeistään saa varmasti ammattilaisen huolestumaan perheestäsi ja tarjoamaan äidillesi jotain apua.
Jos sinua joskus pelottaa olla kotona tai äitisi vaikka lähtee jonnekin ja olet hänestä huolissasi, voit aina myös soittaa hätäkeskukseen. Poliisille ei ole iso vaiva käydä tsekkaamassa, onko äitisi kunnossa ja sitäkin kautta tulette saamaan perheellenne apua. Onhan kännykässäsi hätäkeskussovellus? Sen käyttäminen hätäkeskukseen soittamisessa on sikäli parempi, että siitä näkyy automaattisesti sijaintisi.
On tosi hyvä, että kerroit täällä tuosta mieltäsi painavasta asiasta ja aika isostakin huolesta koskien äitiäsi. Toivon, että pystyt nyt ottamaan seuraavan askeleen, jotta et jäisi yksin huolesi kanssa. Toivottavasti voit tarvittaessa tukeutua myös isääsi. Myös hänen on hyvä tietää, millaista sinulla on kotona tällä hetkellä.
Meillekin voi soittaa aina, kun siltä tuntuu tai jos huoli kasvaa liian suureksi. Kuuntelemme täällä mielellämme ja meille voi soittaa vuoden jokaisena päivänä. Numeromme on 116 111 ja soittaminen on täysin ilmaista ja anonyymia.
Pidäthän itsestäsi huolta!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki K!
Surullista kuulla, että olosi on nyt niin huono, että olet päätynyt viiltelemään itseäsi pitkän tauon jälkeen. Olen kuitenkin tosi ylpeä siitä, että haluat siihen apua! Ja ihana kuulla myös noista kahdesta opettajasta, he ovat selvästi sinusta huolissaan ja toivoisivat voivansa auttaa sinua.
Minulle tuli mieleen kolme ehdotusta – jospa joku niistä tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta edetä? Ensinnäkin voisit lähestyä noita kahta opettajaa, sillä he ovat itse jo osoittaneet, että heille voi puhua tällaisista asioista. Voit esimerkiksi jäädä luokkaan tunnin jälkeen ja aloittaa sanomalla vaikka että: ”Silloin kun kysyit siitä että satutanko itseäni, niin en puhunut ihan totta.” He kyllä tietävät, että hankalista asioista on joskus tosi vaikea puhua eivätkä ole sinulle vihaisia. Päin vastoin, olen ihan varma, että he ovat tosi onnellisia, kun luotat heihin ja olet päättänyt kertoa tästä heille. He kyllä tietävät, mitä sen jälkeen on hyvä tehdä, sinun ei tarvitse murehtia muusta kuin että kerrot heille, että he arvasivat silloin oikein.
Toinen vaihtoehto on kertoa viiltelystä terkkarille. Voit joko mennä paikan päälle ja kertoa, että haluat jutella yhdestä vaikeasta asiasta. Sitten voit vaikka näyttää hänelle viiltelyjäljet. Asia on hänelle taatusti tuttu, hänellä on ollut uransa aikana varmasti lukemattomia oppilaita, joilla on ollut samankaltaisia vaikeuksia kuin sinulla.
Jos nämä kaksi ensin mainittua ehdotusta tuntuu vaikeilta, niin voit myös laittaa viestiä joko näille opettajille tai terkkarille. Toivottavasti sinulla on tieto, mitä kautta voit heille viestiä laittaa, sillä tämä vaihtelee kunnittain. Voit kirjoittaa viestiin vaikka, että ”Olen viillellyt ja tarvitsen apua.” Sen enempää ensimmäiseen viestiin ei tarvitse laittaa, vaan aikuiset kyllä ottavat koppia asiasta ja auttavat sinua.
Viiltelystä on ihan mahdollista päästä eroon (olethan lopettanut sen aiemminkin) ja mikä tärkeintä – tarvitset apua niiden asioiden kanssa, jotka aiheuttavat sinulle pahaa oloa ja tarpeen viillellä. Mutta kunhan saat kerrottua siitä jollekin, niin lupaan, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi.
Myös sinulle sanon, että olet aina tervetullut juttelemaan kanssamme täällä Lasten ja nuorten puhelimessa ja digikanavissa. Tarkemmat tiedot palveluistamme löydät edellisistä viesteistämme. Kuuntelemme sinua mielellämme ja meillehän voi soittaa tai ottaa yhteyttä ihan kaikissa asioissa ja jutella juuri niin lyhyesti tai pitkästi kuin haluaa.
Voi hyvin!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki 12 ❤️🩹N-B🏳️🌈
Kiitos kommentistasi. Harmillista kuulla, että olet satuttanut itseäsi, mutta hyvä, että sinulla on mahdollisuus käydä juttelemassa voinnistasi. Kurjaa tosin, ettet tykkää käydä siellä eikä siitä ole ainakaan vielä ole ollut apua.
Psyykkisen puolen pulmat ovat siitä hankalia, etteivät ne poistu yhtä näppärästi kuin hammaskipu hammaslääkärissä. Joskus olon parantumiseen menee pitkänkin aikaa eikä se silti hoidu niin, että psykiatri ”parantaa” sinut, vaan vaaditaan joskus raskaaltakin tuntuvaa työskentelyä hankalien, kivuliaiden ja itselle arkojen aiheiden parissa.
Toivon kovasti, että jaksat jatkaa käyntejä ja pystyt olemaan psykiatrillesi rehellinen kaikista ajatuksistasi ja tunteistasi. Muutoin hän ei pysty auttamaan sinua eikä hoito etene. Toivon myös, että olet kertonut tai kerrot hänelle siitä, ettei hoito tunnu auttavan. Silloin hän voi miettiä, mitä voisitte tehdä toisin, jotta alkaisit voimaan paremmin.
Uskon, että jossain vaiheessa tilanne kääntyy parempaan suuntaan. Sillä jos jokin hoitomuoto ei auta, siirrytään yleensä kokeilemaan jotain toista. Pidäthän psykiatrisi aina hyvin kartalla siitä, miten voit ja mitä mielessäsi liikkuu, jotta hän voi tehdä parhaansa sinun auttamiseksesi.
Jos joskus kaipaat kuuntelijaa, olemme täällä tukenasi. Emme anna ammattiapua, mutta jos olo on kurja tai yksinäinen tai haluat jutella niitä näitä, niin soita meille. Aiemmassa viestissämme on kerrottu palveluistamme tarkemmin.
Voi hyvin!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei ”Kalapuikko”,
Kiitos, kun rohkeasti kerroit tilanteestasi. Muista, että olet tärkeä ja arvokas, ja ansaitset tulla kohdelluksi hyvin ja arvostaen. Olen tästä viestistäsi moderoinut joitakin kohtia pois, mutta olen lukenut viestisi kokonaan.
Viestissäsi kuvailemasi asiat ovat fyysistä ja henkistä väkivaltaa, ja olen tosi pahoillani, että olet joutunut sitä kokemaan. Kaikenlainen väkivalta on aina tuomittavaa ja äitipuolesi on toiminut tosi väärin sinua kohtaan. Jokaisella on oikeus olla turvassa ja kokea olonsa hyväksytyksi. Oli tosi kurja kuulla myös siitä, että et voi olla kotona täysin oma itsesi sekä kuinka sinulla on itsetuhoisia ja kuolemaan liittyviä ajatuksia.
Tilanteesi on sellainen, että tarvitset itsellesi aikuisten tukea. Yksin ei pidä jäädä ja apua on tärkeää saada. Kerroit käyväsi koulukuraattorilla, mikä on hieno juttu! Ikävä kuitenkin kuulla, että sinulla on olo, että häntä ei kiinnosta. Mitä ajattelet, että pystyisitkö kertomaan koulukuraattorille rehellisesti tuntemuksistasi? Kuraattoria nimittäin ehdottomasti tulisi kiinnostaa sinun asiasi ja juuri hankalat kotitilanteet ovat sellaisia, mitkä ovat koulukuraattorille hänen työssään tuttuja asioita ja hänellä on velvollisuus auttaa sinua.
Entä tuleeko sinulle mieleen, kuka muu voisi koulukuraattorin lisäksi olla sellainen luotettava ja turvallinen aikuinen, kenelle sinusta tuntuisi hyvältä kertoa tilanteestasi? Tärkeää olisi, että voit tukeutua tässä myös johonkin aikuiseen, kenet tunnet siellä omassa arjessasi.
Me pystymme täältä Nuortennetistä tarjoamaan sinulle apua ja tukea myös puhelimen (116 111), chatin tai nettikirjepalvelun kautta. Kaikki yhteydenotot kaikissa kanavissa ovat ilmaisia, nimettömiä ja luottamuksellisia.
Numerossa 116 111 päivystetään joka päivä arkisin ma-pe klo 14-24 ja viikonloppuisin la-su klo 17-20. Ennen klo 20 Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät vastaavat puheluihin ja klo 20-24 numerossa on Nuorten Tukilinjan ammattilaiset vastaamassa.
Lasten ja nuorten chat päivystää joka ilta klo 17-20. Nettikirjepalveluun voi kirjoittaa milloin tahansa.
Meillä on mahdollista varata myös MLL:n työntekijälle keskusteluaika joko chattiin tai puhelimeen.
Ajanvarauschatista löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ajanvarauschat/
Ja Nuorten Tukilinjan ajanvarauksesta täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/Palveluissamme pystymme auttamaan nuoria myös tekemällä lastensuojeluilmoituksen. Tämän ilmoituksen pystymme kuitenkin tekemään vain siinä tapauksessa, jos nuori antaa siihen luvan ja suostuu itse antamaan tietonsa. Palvelumme ovat täysin nimettömät, joten muussa tapauksessa emme sitä pysty tekemään, koska emme näe tietoja. Lastensuojelu voi kuulostaa pelottavalta, mutta lastensuojelun työntekijöiden tehtävänä on kartoittaa perheen tilannetta ja tarjota apua perheelle. Lisää lastensuojelusta voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/apua-lastensuojelusta/
Ihana kuulla, että sinulla on ystäviä, ketkä ovat puolellasi! Muista, että omista vaikeista jutuista kertominen ei ole huomion halua sekä uskon ja toivon, ettei sitä nähdä valehteluna.
Teit tosi hienosti, kun kirjoitit tänne ja toivon, ettet jatkossakaan jää asian kanssa yksin. Sinulla on oikeus saada apua!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit