Unelmat on tärkeitä

”Sä olet niin outo.” Lause, jonka kuulin aivan liian monta kertaa yläkouluaikoina. Okei, ehkä mun kiinnostuksenkohde ei ole se perinteisin. Oon ollut pienestä pitäen kiinnostunut laivoista ja risteilyistä. Nuorempana en osannut samalla tavalla sanoittaa sitä, miksi olin kiinnostunut laivoista.

Kuitenkin 14–15-vuotiaana mulle ekan kerran tuli ajatus, että haluaisin olla joskus matkailualalla töissä. 15-vuotiaana kuitenkin kuvittelin, että olisin parempi ihminen, jos en olisi kiinnostunut laivoista. Peruskoulun päättyessä olin henkisesti rikki ja mulla ei ollut hajuakaan tulevaisuudesta. Mun elämään kuitenkin ilmestyi ihmisiä, jotka uskoivat muhun sellaisena kuin oon. Aloin pikkuhiljaa luottamaan siihen, että mä voisin joku päivä vielä työskennellä matkailualalla. Mun itseluottamus oli kuitenkin ihan pohjamudissa, siihen oli vaikuttanut monta erilaista asiaa.

Hain kielipainotteiseen lukioon, mutta lukioaika ei ollut mulle helpointa aikaa. Kirjoitin C:n paperit ja silloin häpesin niitä ihan liikaa. Kuitenkin pääsin lukiosta suoraan jatko-opiskelemaan. Suuntasin ammattikorkeakouluun ja valintana oli luonnollisesti matkailuala. Jottei tässä olisi ollut mutkia tarpeeksi, koronavirus tuli ja sotki maailmaa enemmän kuin tarpeeksi. Silloin iski ajatus, että ehkä mun pitäis lähteä opiskelemaan jotain muuta alaa.

Joten tässä vaiheessa voin sanoa, että olin useamman kerran valmis luopumaan mun unelmasta. Se tuntui ajatuksena todella pahalta, sillä vaikeina aikoina ainoastaan tuo kyseinen unelma oli pitänyt mut hengissä. Oon tässä vuosien varrella käynyt välillä todella syvissä vesissä. Muutama vuosi sitten kohtasin korkean toimintakyvyn masennuksen ja se ei ollut mitenkään mieluisa asia.

Mun elämään on mahtunut mutkia enemmän kuin tarpeeksi. Mä en olisi tästä matkasta selvinnyt yksin, jollei mun elämään mahtuisi ihmisiä, jotka ovat uskoneet muhun useita vuosia ja silloinkin kun mä en itse siihen ole kyennyt. Mutta noin 10 vuotta siitä kun ensimmäisen kerran aloin unelmoimaan matkailualalla työskentelystä, mä saan tällä hetkellä elää mun unelmaani. Sain töitä viime vuonna laivayhtiöstä ja välillä tuntuu todella epätodelliselta, että saanko mä oikeasti elää mun unelmaani?

Jokaisella meistä on unelmia, ne voi olla pieniä tai sitten pelottavan suuria. Ne voi joku päivä toteutua, kunhan niiden eteen muistaa tehdä töitä.