Olipa kerran... tai sitten ei?
…no kuitenkin jatketaan.
Olipa kerran pienen pieni poika, vai hetkinen olikohan se tyttö? No en muista eteenpäin. Niin no sanotaan, että se oli tyttö jonka nimi oli Marianna, vai olikohan se poika nimeltä Perttu. No EN MUISTA sanotaan nyt näin, että olin poika nimeltä Päivi (he hee tietäjät tietää) ja tämä sitten pitää! No Päivi oli miettinyt jo kauan ja pohdiskellut asiaa , että miksi hänen piti käydä poikien vessassa eikä hän koulussa saanut mennä tyttöjen vessaan vaikka hän oli aina ollut tyttö , hänen koulun rehtori KIELSI häntä menemästä tyttöjen wc:seen. Koska hän oli syntynyt poikana hänen oli pakko käydä poikien vessassa , poikien liikunta-tunnilla jne. Vaikka sinusta tämä saattaa kuulostaa aivan mitättömän pieneltä asialta, jolla ei ole väliä, hänelle sillä on väliä ja vaikka millä mitalla. Silloin kun Päivi oli vielä pieni hänen huoltajansa ostivat hänelle ns. Poikien vaatteita ja pitivät Päivin hiukset lyhyinä. Vielä silloin Päivin nimi ei ollut Päivi vaan se oli olikohan se Paavo, kyllä niin se oli. Mutta Päivi kasvoi ja hänelle tuli vahvemmat mielipiteet hän yhtenä päivänä meni huoltajiensa luokse ja sanoi niin päättäväisesti kuin olla ja voi näin ” Äiti ja isä! Minulla on tärkeää asiaa. Minun nimeni on tästä lähtien Päivi ja minä EN enää pue poikien vaatteita koska olen tyttö senkin tyhmät. Mä olen yrittänyt kertoa sen teille, mutta te ette ymmärrä vaan aina kun sanon niin te katsotte mua ja sanotte -voi voi Paavo ei sitten ymmärrä mitään. Äiti ja isä. Niin te aina sanotte, mutta EI mä haluan hameen ja toisen ja kolmannenkin mä haluan neljä mekkoa, lps leluja enkä mitään autoja!” Silloin Päivin huoltajat ymmärsivät vihdoin, että Päivi on ihana tyttö, lapsi joka ei ole saanut olla tyttö, mutta he lupasivat tehdä muutoksen asiaan. Vaikka Päivillä oli helpompaa tuon jälkeen yläasteella ja vielä lukiossakin oli haasteita joidenkin ihmisten kohdalla saada he ymmärtämään, että Päivi on tyttö/nainen eikä poika/mies. Muutos Päivin elämässä ei kotona suinkaan tapahtunut yhdessä päivässä pikemminkin asia tuli loppuun käsitellyksi kotona Päivin mielestä vasta kun hän oli 10-vuotias ihana tyttö. Hänen huoltajansa olivat jo päivin pienenä ollessaan ihmetelleet miksi Päivi tykkää barbeista eikä autoista, hameista eikä mekoista, pitkistä hiuksista eikä lyhyistä hiuksista, mutta onneksi ihmiset muuttuvat ja oppivat tuntemaan toisensa paremmin ja vielä tänäkin päivänä Päivi elää onnellisena naisena jossain Suomessa. Rehtorikin taisi Päivin ylä-asteelle mennessä ymmärtää Päivin olevan tyttö. Onneksi kaikki loppui hyvin!<3
Huom! Se ei tarkoita aina, että olet tyttö jos tykkäät barbeista, hameista ja pitkistä hiuksista tai toiste päin. Voit olla mitä vaan ihan sama mistä pidät tai et pidä! Ja muista, että sä oot ihan hirveen ihana ja tärkee just sinuna! Tän tarinan kirjoitti 13-vuotias tyttö, jolla on ollu vaikeeta välillä, mutta kai sitä kaikilla on vaikeita hetkiä (tai näin oon kuullu). Oon vielä ihan pihalla kaikesta, mitä tapahtuu maailmassa ja mitä mussa tapahtuu. Välillä ahdistaa ja näin, mutta mä päätin nyt, että mä selviin vaikka mikä tulis ja sitten jos en nii sittenpähän en selvii! Mut nyt on voimakas olo, ”muistakaa rakastaa tässä ja nyt” ton lauseen sano yks mun perheen jäsen jolla on ollu myös ihan kamalaa lähi-aikoina, mutta sekin selvis siitä nii mäkin aijon selvitä! Heippa!