Mua jotenkin ahistaa olla kotona ja oon miettiny oisko laitoksessa helpompi olla? Kotona on sinäänsä kaikki hyvin, äiti on kunnollinen ja isä myös. Mutta sitten päästäänkin siihen että jotenkin vain ahdistaa olla kotona en tiedä mikä siinä on. Kotona ahdistaa kun en saa omaa rauhaa, siskon kanssa joudun olemaan samassa huoneessa, kämppä sekasi muutenki, alkoholi ja tupakka maistuu aika lailla, jos äiti tai iskä saisi teitää siitä en selviäis siitä, oon kuitenki nii nuori vielä, [osa viestistä poistettu] ja itkeny monet yöt kaverin ja sen pojan takia. En myöskään osaa hillitä itseäni. Jos joku asia ei mene niin kuin haluan suutun, huudan, kiroilen, saatan heitellä tavaroita ja itkeä. Koulussa olen huudellut opettajille ja kiukutellut turhaan, tiedän ettei ne ansaitse sitä mut en osaa hillitä itteeni. Tässä nyt mun ongelmia, mitä mun pitäis tehdä?:/
Hei,
kerrot että kotona asuminen jotenkin ahdistaa sinua ja mietit, olisiko laitoksessa helpompi olla. Vanhempasi ovat ihan kunnollisia, mutta omaa rauhaa et kotona oikein saa. Lisäksi kerrot, että tempperamenttisi heilahtelee nopeasti, riitelet, huudat ja heittelet tavaroitakin. Tiedostat kuitenkin, ettei se ole ihan järkevää, mutta jotenkin et osaa hillitä itseäsi.
Näillä tiedoilla ajattelen ettei laitos ole sellainen paikka, jossa elämäsi olisi helpompaa. Laitoksissa on paljon nuoria ja siellä on siksikin tiukat säännöt ja kuri. Kerrot myös että alkoholi ja tupakka maistuu, ja pelkäät vanhempiesi saavan sen selville. Varmasti tiedät, että alkoholi ja tupakka ovat terveydelle haitallisia, ja eikä nuorten kasvuvaiheessa pidä niitä käyttää. Joskus nuoret yrittävät “hoitaa” ahdistustaan tai masennustaan alkoholilla ja tupakalla, mutta ne eivät ole kyllä sopiva lääke oikeastaan mihinkään.
Ehdottaisin että menisit juttelemaan koulusi terveydenhoitajalle tai kuraattorille ja kertoisit rehellisesti näistä tuntemuksistasi. Et kerro ikääsi, mutta osa näistä tuntemuksistasi voi johtua myös murrosiästä. Elämä ja tulevaisuus mietityttää silloin lähes kaikkia nuoria, toisia enemmän kuin toisia. Ja nämä murrosvuodet kestävät jokaisella vähän eri ajan, toisilla pidempään kuin toisilla. Nämä tuntemukset voivat nostaa pintaan myös tuollaista sinun kuvaamaasi käytöstä. Mutta näihin tuntemuksiin on saatavissa apua ja tukea, ja koulusi terveydenhoitaja voi sinua siinä auttaa. Mene siis rohkeasti puhumaan asioistasi hänelle! Missään tapauksessa sinun ei pidä satuttaa itseäsi, myöhemmin melko varmasti kadut sitä. Muistathan, että koulun terveydenhoitohenkilöillä on vaitiolovelvollisuus.
Ja voit myös halutessasi soittaa, chatata tai kirjoittaa meille uudelleen, tuemme sinua mielellämme. Meille voit nimettömästi kertoa tuntemuksistasi enemmän, jolloin voimme yhdessä paremmin miettiä ratkaisuja sinun tilanteeseesi.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
