Hei!
Olipa sinulla siellä ikävä tilanne. En tietenkään tiedä kaikkea, mitä tuohon liittyy, mutta tekstistäsi sain sen kuvan, että vanhempasi olivat sinusta äärettömän huolissaan ja siitä huolesta kumpusi tuo viha, jota eivät sitten pystyneet kanavoimaan muualle kuin sinuun, kun palasit kotiin. Myös tuo, ettei oma lapsi syö, oli heille varmastikin pelottavaa eivätkä he ehkä tienneet, mitä voisivat asialle tehdä tai mitä sitten tapahtuu, jos et jatkossakaan suostu syömään.
Voi olla, että heidän päässään vilahteli erilaisia kauhuskenaarioita, joita heidän lapselleen voisi tapahtua ja he saattoivat tuntea olonsa avuttomaksi. (Nämä ovat ihan omia arvailuitani, mutta jostain tuo viha kumpusi ja yritän miettiä, miltä tuo tilanne heistä tuntui nyt, kun kerroit oman puolesi tapahtuneesta.)
Teillä oli kaikilla omat näkökantanne tilanteeseen. Sinä kaipaat ehkä huomiota ja rakkautta, jota he ihan varmasti sinua kohtaan tuntevat, mutta se ei näyttäydy sinulle sillä tavalla kuin sinä toivoisit. Jos itse olisit vanhempi ja lapsesi olisi kateissa, osaatko kuvitella, miltä se sinusta itsestäsi tuntuisi tai miten itse reagoisit, kun lapsesi vihdoin palaisi kotiin? Ymmärrän kyllä, että heidän huutamisensa ahdisti sinua ja toivon, että he olisivat osanneet toimia tilanteessa toisin. Nyt he eivät selvästi osanneet katsoa tilannetta sinun näkökulmastasi.
Sinua taitaa painaa jokin muukin asia, kun ylipäätään lähdit pois kotoa? Toivon sydämestäni, että antaisit vanhempasi auttaa ja tukea sinua. On ehkä asioita, joita heidän on vaikea ymmärtää, mutta sitäkin tärkeämpää olisi, että yrittäisit kertoa heille elämästäsi ja niistä asioista, jotka sinua painavat ja mitkä saavat olosi tuntumaan raskaalta. Minkälaista tukea tai apua heiltä toivoisit? Heidän omasta nuoruudestaan voi olla jo sen verran aikaa, että he tarvitsevat sinun apuasi, jotta ymmärtävät sinua paremmin. Osaisitko auttaa heitä tässä?
Toivon sinulle ja perheellesi hyviä keskusteluhetkiä. Jos haluat jutella asioistasi ensin jonkun anonyymin kanssa, voit milloin tahansa myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111. Palvelumme on auki vuoden jokaisena päivänä eikä se maksa sinulle mitään. Lisäksi meillä on chat ja Nettikirjepalvelu, jotka löytyvät täältä Nuortennetistä. Kaikki nämä palvelut ovat täysin anonyymejä ja kanssamme voi jutella mistä vain asiasta tai ottaa yhteyttä vaikka, jos on vain tylsää.
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
