Siirry sisältöön
e[osa nimimerkistä poistettu]

heii! oon ollu jotenkin todell hukassa itteni kanssa nyt niikun yli kuukauden, ja mietin että milloin tää jatkuva ahdistuksen kehä loppuis. Siis tää vaikuttaa niin moneen asian mulla. Mullahan siis on ahdistuneisuushäiriö, että voikohan se selittää tällasen ”jakson”. Tuntuu kuin olisin ollut sellaisessa ahdistuskoomassa, että millään ei ollut mitään väliä, keskityin vain murehtimaan asioista mihin en voi vaikuttaa. Tuntuu kuin olisin yksin tämän asian kanssa. Kellään ystävistäni ei tietääkseni ole samaa ongelmaa kuin mulla, joten niille on hieman hankalampaa avautua. Poikaystäväni kyllä ymmärtää minua totaalisesti. Häntä ei vaan ahdista tai stressaa mikään. Olen kateellinen hänelle, hän pystyy käsittelemään asioita ilman murehtimista, mutta minä en. Tuntuu että olen heikko tämän takia ja pelkään ettei tämä häiriö ”parane”. Ihan paskaa

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Olen tosi pahoillani, että ahdistus on vallannut mielesi nyt pahemmin kuin ennen ja vaikuttaa ymmärrettävästi moniin eri alueisiin elämässäsi. Oli kuitenkin ihanaa kuulla, että sinulla on ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa sekä mahtava poikaystävä, joka ymmärtää sinua. Hienoa!

Ymmärrän, että ahdistuneisuudesta voi olla hankalaa puhua ihmisille, joille se ei itselleen ole tuttua. On kuitenkin hyvä, että läheiset ihmiset tietävät tuon tyyppisistä hankaluuksista, jolloin he tietävät, että käyttäytymisellesi on joku syy eikä vika ole heissä. (Esimerkiksi jos et aina pysty tai jaksa mennä mukaan jonnekin tms – en tietenkään tiedä, miten ahdistuneisuus juuri sinulla näyttäytyy.)

Vaikket siitä sen enempää puhuisikaan, ajattelen, että heidän on hyvä olla siitä tietoisia. Voit niin halutessasi myös kertoa heille, mitä heiltä toivot. Jos ahdistuneisuus ei ole heille tuttua, he eivät välttämättä tiedä, miten voisivat tukea tai auttaa sinua. Jos vaikka et aina lähde heidän mukaansa johonkin, voit sanoa että pidät siitä että he silti kutsuvat sinutkin ja että se on sinulle tärkeää. Tai voisit kertoa, mitä toivot heidän tekevän silloin, kun sinua oikein ahdistaa. Haluatko, että joku pitää sinua kädestä? Antaa sinulle tilaa? Laittaa sinulle kivoja viestejä silloin tällöin? Ymmärrän myös tuon kateellisuuden tunteen. On varmasti raskasta murehtia ja joutua sietämään ahdistusta.

Olet saanut ahdistukseen diagnoosin, joten olet ainakin joskus käynyt ammattilaisen luona hakemassa siihen apua, tosi hienosti tehty! Mietin, että saatko siihen tällä hetkellä keskusteluapua? Vaikka ahdistusta ei saataisi kokonaan pois, voi sen kanssa oppia elämään. Tai jos kohtaukset muuttuvat tosi hankaliksi, voi siihen saada lääkityksen. Toivon siis, että saat käydä jonkun ammattilaisen luona saamassa apua ahdistukseesi. Jos et, niin voisitko pyytää sellaista? Apua saat samaa kautta kuin aiemminkin. Voit myös kääntyä koulusi terkkarin puoleen. Hän tietää, miten apua sinun paikkakunnallasi saa.

Uskon, että helpompia aikoja on vielä tulossa, luota siihen! Ethän jää yksin, vaan haet itsellesi apua.

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Ahdistuneisuushäiriö

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top