Olen aiemmin kirjoitellut tänne paljon ties millä eri nimimerkeillä kaverini masennuksesta ja hänen välttelevästä käytöksestään. Syy siihen on, että en tiedä mitä tehdä. Hän ei selvästi enää jaksa minua, mutta minä en halua luopua ystävyydestäni hänen kanssaan. Olen löytänyt koulussa uuden porukan, ryhmä muita luokkalaisiani tyttöjä, jotka hölmöilevät ja nauravat paljon, ottavat rennosti ja juoruilevat. Tässä seurassa minulla on oikeasti mukavaa, mutta välillä tuntuu etten kuulu siihen.
Lisäksi ensi vuonna siirrymme virallisesti yläkoulun puolelle. Miksi sanon virallisesti? No, asun sellaisessa pikkukylässä että täällä yläkoulu alkaa kuudennesta luokasta, mutta kuudesluokkalaisilla on silti vielä ”oma” opettaja joka opettaa lähes kaikkia aineita ja muutenkin alakoulun opetussuunnitelma. Mutta siihen siirtymiseen. Eli luokat sekoittuu ja meille puhutaan siirtymisestä seiskalle niin traagisesti, että vähemmästäkin alkaa pelottaa. En vain halua seiskalle. Lisäksi opettajani, joka on ollut minulla nyt kutosen ajan, on ihan paras enkä halua luopua hänestä. Se ei autaa asiaa alkuunkaan.
Periaatteessa minulla on kaikki täydellisesti. Monta uutta kaveria, joiden kanssa on kivaa, asiat hyvin perheessä, mukava luokka, mukava opettaja, menee hyvin koulussa… jotenkin tuntuu, että kun siirry seiskalle, menetän tämän kaiken. Niin siitä puhutaan. Kun tätä miettii päivittäin päänsä puhki niin on kyllä väsynyt, voin kertoa! Itken tämän asian takia monta kertaa päivässä enkä enää ymmärrä sitä. Niinkuin tästä tekstistä huomaa, huonot välit kaverini kanssa on tällä hetkellä varmaankin pienin ongelma. En vain jaksa. Miksi pitää siirtyä yläasteelle?
Moikka!
Ensi alkuun haluan pahoitella sitä, että olet joutunut odottelemaan vastausta viestiisi melko pitkään. Minusta on tosi hyvä, että kirjoitit tänne. Kuulostaa siltä, että sulla on tällä hetkellä aika paljon isoja asioita mielen päällä. On tosi tärkeää, ettei niiden omien ajatusten kanssa jää yksin!
Kuvasit viestissäsi sitä, kuinka sinulle tärkeä ystävä käyttäytyy sinua kohtaan välttelevästi. Viittasit myös siihen, että hän on ainakin aiemmin ollut masentunut. Jäin pohtimaan, saattaisiko hänen välttelevä käytöksensä liittyä hänen mielialaansa? Joskus masentunut ihminen voi kokea raskaaksi esimerkiksi yhteydenpidon toisiin ihmiseen. Voisikohan sinun ystäväsi kohdalla olla jostain tällaisesta kyse? Oli mukava kuulla, että olet löytänyt uusiakin ystäviä, mutta ymmärrän hyvin, että eivät he korvaa tätä sinulle tärkeää ystävää.
Kirjoitit myös jonkinlaisista ulkopuolisuuden kokemuksista, joita sinulla hetkittäin tämän uuden kaveriporukan kanssa on tullut. Se voi todellakin olla ikävä tunne, jos tulee sellainen olo, ettei kuuluisi porukkaan. Kurjaa, että sinusta tuntuu välillä siltä. Itse ajattelen niin, että jos nuo ajatukset ovat vain pieni osa yhdessä viettämäänne aikaa, niitä voisi ajatella ohimenevinä tunteina, sellaisina, joita me kaikki joskus kohtaamme. Voisi tietysti olla hyvä tutkailla, millaisissa tilanteissa noita tunteita syntyy. Miltä sinusta tuntuu ajatus, että ottaisit asian puheeksi kavereittesi kanssa? Ymmärrän kyllä, että se ei ole välttämättä helppoa.
Kirjoitit, että tällä hetkellä kuitenkaan suurin murhe eivät ole kaverisuhteet vaan ensi syksynä edessä oleva yläkouluun siirtyminen. Kuulostaa siltä, että siitä on puhuttu koulussa aika paljon eikä välttämättä kovin rohkaisevaan sävyyn, tulkitsinkohan sinua oikein? Voin vain kuvitella, että se tuntuu tosi isolta asialta. Onhan se kuitenkin sellainen muutos, joka vaikuttaa moneen asiaan. Onneksi noita vaikutuksia voi olla monenlaisia, myös hyviä sellaisia kuten ehkä esimerkiksi uusien kaverisuhteiden muodostuminen.
Ymmärrän hyvin, että sinua jännittää ja pelottaakin tuleva muutos. Oletteko jutelleet kaverien kanssa tästä? Onko sinun lähipiirissäsi ihmisiä, jotka jakavat samankaltaisia ajatuksia kanssasi? Uskon, että monia tai melkeinpä kaikkia jännittää yläkoulun aloitus, koska kuten hyvin kuvasit, siinä muuttuu luokkien kokoonpano sekä vanhat tutut opettavat vaihtuvat uusiin. Ihana kuulla, että sinulla on ollut alakoulussa opettaja, josta on tullut sinulle tärkeä. Toivon tosi kovin, että yläkoulussakin löytyisi tällainen turvallinen aikuinen.
Kuten aiemminkin mainitsin, minusta on hienoa, että olet ollut tänne meihin yhteydessä ja kirjoittanut näistä asioista, jotka huolestuttavat sinua. Tiedäthän, että voit myös soittaa lasten ja nuorten puhelimeen minä tahansa päivänä numeroon 116 111 (linjat ovat auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20). Siellä voit jutella mistä tahansa asioista meidän päivystäjämme kanssa anonyymisti, eli hän ei tiedä kuka sinä olet eikä näe numeroasi. Voit myös tulla chattiimme keskustelemaan tai lähettää nettikirjeen, tästä linkistä löydät lisää tietoa noista palveluista: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Mietin myös sitä, onko teidän koulussanne koulukuraattoria? Miltä sinusta tuntuisi mennä juttelemaan hänen kanssaan näistä asioista? Kuulostat tosi fiksulta nuorelta, joka ajattelee paljon asioita, ja osaat myös hienosti tuoda omat ajatuksesi ja tunteesi esiin. Ajattelen, että siitä voisi olla hyötyä jakaa näitä ajatuksia esimerkiksi kuraattorin kanssa, jolle koulumaailma on hyvinkin tuttu ja joka varmasti ymmärtäisi tuntemuksiasi. Voisitte ehkä myös yhdessä miettiä, miten lieventää tuota jännitystä siten, ettei sinun tarvitsisi kantaa siitä niin paljon huolta. Miltä tämä kuulostaisi?
Toivon kaikkea hyvää sinun kevääseesi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä