Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
siis help entiiä et milleen alotan tän jutun mut meil on kotona sellanen sikakiva tilanne ei oo ruokaa.
(backstory iskä on masentunu ja äiti on ihan ocd ja ne on kumpikin tosi kiireisiä)
eli siis meilon ollu vähänsekava tilanne viimisen abt kahen kuukauden aikana, kun on ollu tosi hektistä ja jotenkintuntuu et porukat aina välillä unohtaa mut ja mun siblings. Kellään ei oo aikaa mennä kauppaan(ja mun vanhemmat tietää sen ja ne myös tietää että voitaisiin ihanhyvin palkata joku tuomaan meidän ostokset, niinku se ei oo ees rahasta kiinni vaan siitä että ne luulee olevansa jotenkin parempia kun ”ei tarvi” apua…) ja sit luonnollisisti ei oo aina ruokaa. niinku en vaadi ees paljoa, ärsyttää vaan pelkän makaronin syönti jatkuvasti. voin kyl mennä mäkkäriin tms ite mut se on tosi raskasta ruokaa ja tuun siitä pidemmänpäälle huonovointiseks. enkä haluu sanoo tästä iskälle kun tiiän et se yrittää parhaansa jaksaa mut mun on nälkä
Hei ”nugetti”!
Tosi hyvä, että päätit kirjoittaa tilanteestasi! Ikävä kuulla, että kotona ei ole ruokaa ja kuinka sinusta tuntuu, että vanhempasi välillä tuntuvat unohtavan sinut ja sisaruksesi kiireen keskellä. Tulkitsin viestistäsi myös, että kannat huolta isäsi jaksamisesta.
Aikuisten tehtävänä on huolehtia, että lapsilla on saatavilla riittävästi ja monipuolisesti ravintoa. Joskus hektisyyden ja kiireen keskellä saatetaan mennä esimerkiksi ruuanlaiton kanssa helpomman kautta, mutta nälkää ei pitäisi joutua kärsimään. Ymmärrän, että kannat huolta isäsi jaksamisesta, mutta uskon, että vanhempasi aikuisina kyllä kestävät sen, jos heille kertoo, miten olet kokenut tilanteen.
Haluaisinkin kannustaa sinua ottamaan asian puheeksi vanhempiesi kanssa. Olet tässä viestissä osannut asian ilmaista tosi hyvin ja olisi tosi tärkeää, että myös he tietäisivät ajatuksesi. Mitä siis ajattelet siitä, jos kertoisit vanhemmillesi siitä, kuinka sinulla on ollut nälkä ja aina ei ole ollut tarpeeksi ruokaa? Entä tuntuisiko sinusta, että kaipaisit vanhemmiltasi muutenkin kiireen keskellä enemmän aikaa ja läsnäoloa?
Jos vanhemmille puhuminen tuntuu hankalalta tai siitä ei tunnu olevan apua, niin silloin voi olla hyvä myös jutella jollekin toiselle luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Kuka voisi olla sellainen aikuinen sinulle?
Jos haluat pohtia lisää, mitä tilanteessasi voisi tehdä tai haluat ihan vain purkaa ajatuksiasi, niin meille voi soitella myös ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Kaikki palvelumme ovat aina nimettömiä ja luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä