Moi. Olen 14, kohta 15 vuotias poika. Olen asunut 6 vuotiaasta asti äidilläni kun vanhenpani erosivat, mutta viimeisen vuoden viikottain äidilläni sekä isälläni. Nykyisin en viihdy äidilläni en yhtään syynä äitini ja äidin avio mies jotka omistavat tämän talon puoliksi. En tule toimeen heidän kanssaan kunnolla eikä minulla ja äitillä ole mitään yhteistä ja väittelemme joka päivä toistemme kanssa ja monta kertaa viikossa se menee huudoksi. Ja en muutenkaan tykkää asua täällä yhtään. Mutta haluaisin muuttaa isälleni missä viihdyn ja on samat oltavat omakoti talo hyvältä alueelta kaikki siisitä ja kunnossa mutta viihdyn siellä enemmän ja ei ahdistakkaan niin paljoa. Ja en siis tiedä että mitä tekisin tai mitä voin asialle tehdä mutta en halua asua enää sekunttiakaan äitini luona ja olen ollut samaa mieltä jo viimeisen vuoden. Auttakaas että mitä oikeiksia minulla on tai mitä voin tehdä? Kiitos jo etukäteen.
Hei!
Hyvä, että otit yhteyttä tänne meille.
Yritän selvittää sinulle eri näkökulmia pulmaasi. Kerroit taustasi selkeästi ja sain kirjoituksestasi vaikutelman, että oikeasti haluaisit asua isäsi luona.
Ihan ensimmäiseksi olisi hyvä, jos keskustelisit asiasta monesta eri näkökulmasta äitisi ja hänen puolisonsa kanssa ilman, että keskustelu muuttuisi huudoksi. Voisitte vaikka listata paperille asumisjärjestelyihisi liittyviä hyviä ja huonoja puolia. Kertoisit heille rehellisesti, että olet ajatellut, että voisi olla hyvä vaihtoehto asua välillä isän luona. Sinun pitäisi tietenkin myös puhua isäsi kanssa näistä asumiseen liittyvistä asioista. Onko yleensä mahdollista, että voisit asua kokonaan isäsi luona? Tietenkin olisi ideaalitilanne, jos kaikki asiaan liittyvät aikuiset voisivat istua saman pöydän ääreen keskustelemaan asiasta.
Toisaalta voi myös ajatella, että on aika normaalia ikäisellesi, että joutuu “törmäyskurssille” juuri sen vanhemman luona missä asuu pääsääntöisesti ja voi ajatella, että elämä olisi helpompaa sen toisen luona. Pian tilanne voisi kääntyä toisin päin, siis teoriassa. Sehän ei tietenkään olisi tarkoituksenmukaista.
Erotilanteessa, jos lapsi on yli 12-vuotias, hän voi mielipiteellään vaikuttaa omiin asumisjärjestelyihinsä, mutta ei kokonaan päättää siitä. Nyt, kun olet jo melkein 15-vuotias, keskustelu ja tilannekohtaisuus ovat ratkaisevia tekijöitä.
Kannustan sinua nyt itse ottamaan asian puheeksi ja sillä tavoin osoittamaan kypsyyttä hoitamaan omia asioitasi asiallisesti.
Ystävällisin terveisin ja sinua tsempaten
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
