Joo. Oon ysiluokalla enkä halua kouluun. Oon ollu pois kaks viikkoa koska oon ollu sairaana enkä todellakaan halua takas kouluun huomenna.
Koulussa on inhottavaa. Mulla on psyykkisiä esteitä joitten takia en oo ollenkaa sosiaalinen ja meen lukkoon jos joku puhuu mulle. Minua ei kiusata, joskus vaan on viskattu jääpaakulla takaraivoon. Se on vaan se ihmisten määrä, pitkät koulumatkat ja matikka jotka minua vihastuttaa. Matikkaa en osaa yhtään ja multa puuttuu tosi tärkeät muistiinpanot joita tarvisin kohta olevaan kokeeseen ja minun luokka”kaverit” ei voi lähettää niitä, jättää vaan luetulle. En halua kertoa siitä kellekään aikuselle koska pelkään että minua aletaan kiusaamaan. Oon selvinny tänne asti ilman kiusaamista, jota ihmettelen paljo koska oon erilainen ku muut. Oon minä aika näkymätön ja jos oonki pois, monet tulee sillai ”ai sinäkö oot ollu pois? Enpä oo huomannu” ja kerran yks minun ”kaveri” tuumas että ”on ollu mukavaa ku oot ollu pois” ja tietenki tuosta lähti simmonen riittämättömyydentunteen ja ahistuksen kierre josta en pääse pois millään. Oon hakenu apua mutta joskus käynnit esim. Psykologilla peruuntuu koska oon pois koulusta. Jos yliajattelu ois kilpailulaji, oisin viistoistakertanen kultamitalisti.
Oikeastaan mikään ei tunnu enää positiiviselta ja saatan nukkua 2h per yö koska seuraava päivä pelottaa. Jos voisin lopettaa lähikoulun tai olla koti- tai etäkoulussa, se ois 100x helpompaa, mutta ei onnistu. Tuleva kahen viikon tet-jakso ei varmasti auta yhtään.
No mutta hei, asiat voi joskus kääntyä toisinpäin. Esimerkiksi sillon ku mulle sanottiin että ripari on ”nuoruuden parasta aikaa”. Se oli sen verran hirveä viikko että nään kirjaimellisesti painajaisia siitä että oon taas menossa riparille…
Hei!
Olen tosi pahoillani, että koulussa oleminen stressaa sinua noin paljon. Se on tosi ymmärrettävää, jos isot ihmisjoukot kuormittavat sinua, juttelu ihmisten kanssa ei tunnu luontevalta ja sinulle on sanottu tosi pahasti. En yhtään ihmettele, että tuo pieni, mutta todella ajattelematon tokaisu on jäänyt mieleesi ja aiheuttanut ahdistusta. Voi, kun ihmiset ymmärtäisivät, kuinka pienilläkin teoilla voi olla suuret vaikutukset.
Olen kuitenkin iloinen, että olet hakenut apua. On ihan normaalia, että käyntejä peruuntuu syystä tai toisesta, mutta toivon, että jatkat psykologilla käymistä. Hänen kanssaan voit turvallisesti käydä läpi kaikkia tilanteita ja tunteita ja pohtia, kuinka tulet niiden kanssa toimeen.
Kirjoitat, ettei mikään tunnu enää positiiviselta. Toivoisin, että pysähtyisit pohtimaan tätä hetkeksi. On nimittäin varmasti tosi raskasta, jos elämässä ei ole mitään kivaa. Mistä olet ennen nauttinut? Onko olemassa ihmisiä (perheenjäseniä tai sukulaisia), joiden kanssa voisit tehdä jotain mukavaa? Milloin olet viimeksi hymyillyt? Mitä silloin teit?
Toivon, että pystyisit lisäämään tällaisia mukavia asioita päiviisi tai viikkoihisi. Ne voivat olla ihan pieniäkin, mutta jo niiden suunnittelu, ajattelu tai odottaminen voi lisätä pieniä, mukavia hetkiä päiviisi ja niitä voit ajatella yöllä, kun et saa unta.
Peruskoulua on jäljellä reilu kahdeksan kuukautta. Onko siis niin, että et voi suorittaa sitä kotikoulussa? Luuletko, että selviät siitä kuitenkin jotenkin? Jos se tuntuu vaikealta, niin mitä vaatisi, että koulunkäyntisi helpottuisi? Toivon, että pohtisit tätä joskus vaikka perheesi tai psykologisi kanssa.
Viestisi ja tämä vastaukseni julkaistaan melkein kaksi viikkoa siitä kun kirjoitit sen ja olen tästä viiveestä tosi pahoillani. Toivottavasti olet pystynyt jatkamaan koulunkäyntiäsi ja pääsit matikan kokeesta läpi. Pyydä aikuisilta apua aina, kun sitä tarvitset. He ovat elämässäsi sitä varten. Olet tärkeä ja hyvä juuri omana itsenäsi!
Voit myös milloin tahansa soittaa meille tai tulla juttelemaan chattiin. Meillä on vaitiolovelvollisuus eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Palvelumme ovat auki joka päivä ja juttelisimme mielellämme kanssasi!
Lämmöllä,
Lasten- ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä