Hei!
Hienoa, että kirjoitit tänne ja purit tuntojasi. Kuulostaa siltä, että voit tällä hetkellä tosi huonosti ja olen siitä tosi pahoillani. On ihan inhimillistä, että kun olo on kurja, niin sen haluaisi helpottuvan tai loppuvan.
Se, ettet tunnu kuuluvan porukkaan tai ettei sinulla ole vapaa-ajalla seuraa, tekee minut hyvin surulliseksi. Ei ihme, että elämä ei tunnu enää kivalta.
Onko sinulla ollut joskus kavereita? Onko ketään, kelle voisit laittaa viestiä? Ymmärrän toki, jos näin ei ole. Olen ihan varma, että olisit hyvä ystävä jollekin. Harrastatko mitään? Löytyisikö sieltä joku mukava tyyppi, jota voisi pyytää jonnekin aikaa viettämään? Tai jos et harrasta, niin onko mitään harrastusta tai vapaa-ajanviettopaikkaa, jossa voisit tutustua uusiin ihmisiin? Joskus ystävystyminen vaatii vaivannäköä tai sitten aikuisten apua. Onko teillä esimerkiksi nuokkaria, jonka ohjaajalle voisit laittaa viestiä, että sinulla ei ole kaveria? Ehkä hän voisi ottaa sinut mukaan toimintaan ja olla seuranasi ennen kun tutustut muihin.
Nämä ajatukset voivat tuntua ihan hölmöiltä. Mutta kannattaa miettiä kaikkia mahdollisia paikkoja, joissa voi tutustua muihin. Aina kun on joku uusi tapahtuma, kurssi, kerho tai muu, niin kannattaa miettiä, uskaltautuisiko mukaan. Jos mukaanmeno jännittää, voi vaikka laittaa ko. paikan aikuiselle ennalta viestiä, että haluaisi tutustua muihin nuoriin, mutta se jännittää. Ammattinsa osaavat aikuiset osaavat kyllä ottaa sinut huomioon. Tai tietävätkö vanhempasi, että olet iltaisin yksinäinen? Osaavatko he auttaa sinua löytämään kavereita?
Se, että juot salaa (alkoholihan aiheuttaa nuoren kehossa myrkytystilan, sillä nuoren maksa ei vielä polta alkoholia eli en kyllä voi suositella sitä), otat alkoholin kanssa kipulääkkeitä ja toivot kuolemaa, saa minut tosi huolestuneeksi. Olosi on varmasti kamala.
Pahaan oloon on onneksi apukeinoja. Suosittelenkin lämpimästi, että kertoisit pahasta olostasi koulusi terkkarille. Hänelle tällaiset alakulon ja yksinäisyyden tunteet ovat tuttuja, ja hän osaa auttaa sinua tai voitte yhdessä varata ajan kuraattorille tai psykologille. Haluaisin kovasti, että pääsisit juttelemaan näistä tunteista jollekin ennen kun olosi pahenee entisestään.
Pidäthän itsestäsi huolta ja haet itsellesi apua. Olet sen arvoinen!
Voit myös soittaa meille (numeromme on 116 111) tai jutella kanssamme chatissä, jos olet joku ilta yksinäinen. Juttelemme mielellämme kanssasi! Palvelumme ovat maksuttomia, anonyymejä ja auki vuoden jokaisena päivänä.
Kaunista syksyä toivottaen
Lasten- ja nuortennetin päivystäjä
