Siirry sisältöön
hunajamies

Tuntuu v** yksinäiselt. Kukaan ei oo nähny mun itkemän. Kukaan ei tiedä että en ole iloinen. Tuntuu et mut on neulottu mun sänkyyn kiinni ja eilisen illan itkuista pitäisi jaksaa nousta ja hymyillä aamulla ihan niikun oisit kunnossa? en kirjaimellisesti jaksa enää. [Osa tekstistä poistettu.] Muutkin asiat joita minun ei pitäisi käyttää alkaa tulla mieleen jo vähän liika. Tälleen lopuksi ei oo kenelle kertoa.. Kun joku kysyy (jos nyt edes joku kysyisi) ”Oletko kunnossa?” Nii en voi muuta kuin vain vastat ”Joo lol mite nii?? D::” Ei kukaan tiedä mitä mun mielessä käy ei edes omat vanhemmat. Ja tuntuu että ketään ei ees kiinnosta

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei ”hunajamies”!

Kiitos viestistäsi ja rohkeudestasi kertoa siitä, miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä.

Kuvailet viestissäsi, että olet yksinäinen ja ettei ketään kiinnosta se, miten sinä voit. Kerrot, että myös teeskentelet iloista, ja olet muita nähdessäsi niin kuin kaikki olisi hyvin. Kirjoittamasi perusteella ymmärrän, että sinulla ei tällä hetkellä ole kauhean hyvä olla. Onpa surullista kuulla, että tunnet tällä hetkellä näin. Osaatko sanoa, miten kauan olet kokenut itsesi yksinäiseksi ja surulliseksi sekä mikä olisi johtanut tähän olotilaan?

On monta syytä peitellä omaa pahaa oloaan, esimerkiksi se, ettei halua huolestuttaa muita, tai on pelko siitä, miten ihmiset ympärillä reagoisivat, jos saisivat tietää miten huonosti oikeasti voi. Usein oman pahan olon piilottaminen on kuitenkin karhunpalvelus itselleen, eli se ei useimmiten johda ainakaan parempaan oloon, vaan jatkaa yksinäisyyden kierrettä, koska ei päästä ketään lähelle, jolloin myös tunne siitä, ettei kukaan välitä vahvistuu. Oletko miettinyt, miksi haluat peitellä omaa pahaa oloasi muilta? Mitä luulet, että tapahtuisi jos vastaisitkin seuraavan kerran, kun joku kysyy, jos olet kunnossa ihan rehellisesti, että et juuri nyt voi kovin hyvin?

Useimmat läheiset ihmiset haluavat auttaa ja tukea, mutta aina eivät lähimmätkään ihmiset ole tietoisia toisen pahasta olosta, jos ei sitä uskalla näyttää tai siitä uskalla kertoa. Siksi rohkaisenkin sinua kertomaan rehellisesti esimerkiksi vanhemmillesi, miten oikeasti voit. Jo sen ääneen sanominen jollekin voi olla ensimmäinen askel kohti parempaa oloa! Uskon, että ei ole helppoa alkaa kertoa omasta aidosta olostaan, jos on tottunut teeskentelemään muuta, mutta onnistut siinä varmasti ja tapoja kertoa on monia. Voisitko kenties juttelemisen sijaan kirjoittaa puhelimella viestin tai kirjoittaa ihan kirjeen esimerkiksi vanhemmillesi? Tämän seurauksena he varmasti ottavat sinut ja sinun pahan olosi tosissaan ja voitte jutella olostasi ja miettiä mitä asialle voitaisiin tehdä.

Sinä todellakin ansaitset voida hyvin. Toivon todella, että uskallat näyttää oman aidon olosi ja tarpeesi jollekin lähellä olevalle ihmiselle, jotta saisit sen avun, jonka todellakin ansaitset.

Jos haluat jutella enemmän olostasi meidän kanssamme, olet aina tervetullut juttelemaan Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111 (suomeksi), 0800 96 116 (på svenska)), chattiin tai kirjoittamaan nettikirjeen. Olemme täällä sinua varten ja yhdessä voimme miettiä ratkaisuja tilanteeseesi tai vain olla kuuntelevana korvana.

Älä jää yksin olosi kanssa. Jaettu huoli ja paha olo on aina kevyempi kantaa <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: en jaksa

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top