Mulla ei ole oikein mitään ideaa mihin menisin lukion jälkeen. Haluaisin eläinlääkikseen, mutta kun en osaa yhtään matikkaa, fysiikkaa tai kemiaa niin en tiedä onko siinä mitään järkeä. Ja mitä oon netistä lukenut, niin ilmeisesti siihen koulutukseen kuuluu myös jotain työharjoitteluja teurastamolla tms. mut en oo ihan varma että kestäisikö mun mielenterveys (tai vatsa) sitä, koska ainoo kokemus tähän mennessä kuolleista eläimistä on ollut kun löysin eläimenraadon keskeltä tietä joskus, ja menin aivan ns ”paniikkilukkoon” eli tuijotin sitä vain järkyttyneenä enkä pystynyt liikkumaan.
Oon myös sit ajatellut normilääkistä, mutta kun sinne on korkeammat pisterajat ja kun en edes tiedä pääsisinkö eläinlääkikseen.
Oikeustieteellinenkin olisi ehkä ihan kiinnostavaa, kun tykkään kaikesta true crimestä (vaikka kyllä tiedän ettei nyt joka päivä mitään murhaoikeudenkäyntejä saisi hoidettavaksi). Oikeustieteelliseen on myös alhaisemmat pisterajat, ja vain äidinkieli vaaditaan kirjoitettavaksi yo-kokeissa ja muut aineet saa kai valita itse.
Sitten kolmas vaihtoehto mitä oon miettinyt on kielet, joka oli noin vuosi sitten vielä se mun alkuperäinen suunnitelma tulevaisuuden kannalta.
Ongelma tulee siinä, etten oikein tiedä mitä kieltä sitä lähtisi opiskelemaan. Suomea en ehkä halua, ja vaikka olen tosi hyvä englannissa, tuntuu että se on jo vähän ”läpikäyty” eli mulla ei olisi siitä enää mitään opittavaa. Plus, haluan enemmänkin opiskella monia eri kieliä, kuin keskittyä yhteen tiettyyn.
Kolmas kielivaihtoehto olis ranska, kun opiskelin sitä jo yläasteella ja jatkan lukiossa. En vain yhtään voi ennustaa, että millainen mun ranskankielentaito on silloin kun pitäisi yliopistoon hakea.
Kielissä on myös se ongelma, että vaikka tykkään niitä opiskella, uravaihtoehdot ei kuulosta kovin houkuttelevilta. En halua ainakaan kääntäjäksi, tulkiksi tai kielenopettajaksi. Haluaisin jonkin työn, josta saisi hyvin palkkaa. Olen myös miettinyt diplomaatin työtä, mutta sitä ei ilmeisesti edes opiskella yliopistossa, vaan pitää käydä joku erillinen kurssi.
Neljäs vaihtoehto joka mulla ehkä voisi olla, on näyttelijän työ. En ole koskaan harrastanut näyttelemistä, mutta on mulla hieman kokemusta mm. peruskoulun ilmaisutaidon tunneilta. Plus, aion lukiossa ottaa teatteritunteja. Pidän kyllä esiintymisestä, ja mua ei jännitä olla lavalla.
Ehkä suurin este taas siinä urasuunnassa on se, ettei mua oikein imartele näyttelijän työ Suomessa. Jossain Yhdysvalloissa se voisikin ehkä olla kivaa, mutta ei täällä, kun tuntuu että kaikissa elokuvissa/tv-sarjoissa mitä Suomessa tuotetaan, on aina ne täysin samat näyttelijät. Suomessa ei myöskään tunnuta tekevän paljoa elokuvia eri genreistä, yleensä vain pyöritetään niitä samoja, eli lastenelokuvat, draama, romantiikka, komedia. Ja myös se, että vaikka suomalaiset näyttelijät ovat tunnettuja täällä, niin ne ei oikeen oo ”kansainvälisesti tunnettuja” kuten yhdysvaltalaiset näyttelijät.
Mutta takas aiheeseen, en oikeen tiedä, mihin urasuuntaan sitä lähtisi. En haluaisi mitään simppeliä työtä (kaupan kassa, postimies, bussikuski) mutta en oikeen tiedä että mitä edes hakisi opiskelemaan.
Moi!
Kiitos viestistäsi! Olet isojen ja tärkeiden pohdintojen äärellä. Tällainen omien ajatusten jäsentely kirjoittamalla voi olla itselle hyödyllistä ja samalla tämä voi tarjota vertaistukea myös muille nuorille, jotka pohtivat tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Kuulostaa hienolta, että sinulla on monenlaisia eri suuntia mielessäsi ja olet osannut pohtia niiden eri puolia kattavasti. Siitä voi tulla itselle painetta, jos ei ihan vielä tiedä, mitä haluaisi, mutta se on samalla ihan normaalia, että vielä ei tiedä. Jollakin saattaa olla selkeä suunta, joku voi pohtia eri vaihtoehtojen väliltä ja joku ei vielä osaa sanoa ollenkaan.
Et kerro tarkalleen, missä vaiheessa olet nykyisiä opiskelujasi, mutta tulkitsin viestistäsi, että olet ehkä menossa nyt lukioon, kun sanoit jatkavasi ranskan opiskelua ja aikovasi ottaa teatteritunteja lukiossa. Sinulla siis on varmasti vielä hyvin aikaa pohtia, minne suuntaan haluat lähteä ja mitä haluat lukiossa painottaa. Omiin pohdintoihin kannattaa ehdottomasti myös hakea tukea esimerkiksi opinto-ohjaajalta.
Tämä ei välttämättä tällä hetkellä lohduta kuulla, että asiat usein järjestyvät ja selkiytyvät jossakin vaiheessa. Uskon, että tulevaisuudessa sinä löydät varmasti vielä suunnan ja tulet olemaan iloinen ja ylpeä siitä, minne olet päätynyt. Elämä voi viedä matkan varrella moniin erilaisiin suuntiin, ensin suuntaan yhteen asiaan ja sitten haluaakin suunnata toisaalle. Elämän eteen tuomat mahdollisuudet voivat jokainen omalta osaltaan opettaa jotakin ja viedä sinua eteenpäin.
Meille voi soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen, jos haluat pohtia tätä asiaa tai ihan mitä tahansa muutakin. Palvelumme ovat nimettömiä, luottamuksellisia ja ilmaisia.
Hyvää kesää ja menestystä tuleviin opintoihin!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä