[osa tekstistä poistettu} Kyllä on elämä hauskaa. Ärsyttää että mun pitää odottaa vielä koko kevät [osa tekstistä poistettu] koska koulu missä mä olen on tosi pieni koulu niin kaikki sais tietää siitä enkä haluu että koko koulu muistaa mut sinä [osa tekstistä poistettu]. Onneks yläaste johon meen on iso koulu niin siellä tyylii vaan mun luokka saa tietää asiasta ja sekin unohetaan ja kaikki jatkaa elämäänsä niin kuin mua ei ois ikinä ollutkaan. Ja tiedän että te nuortennetin työntekijät tulee tähän kommentoimaan että minun kannattaisi puhua jollekin. Olette kilttejä ja tiedän että tarkoitatte hyvää mutta en pysty siihen. En vain pysty. Sanotaan vaikka niin että en ole ikinä oikein avautunut kellekään minun ongelmistani. [osa tekstistä poistettu] tämä säälittävä tyttö ei edes voi vittu kertoa että tarvitsee oikeasti apua. En vain pysty enää. Olen arvoton.
Hei.
Olen iloinen, että kirjoitit tänne. Jouduin poistamaan osan tekstistäsi, mutta luin sen kyllä huolella kokonaan. Sinun ei kuulu olla yksin noiden vaikeiden tunteiden ja itsetuhoisten sekä kuolemaan liittyvien ajatusten kanssa. Hyvä, että pystyit kirjoittamaan niistä tänne.
Olen tosi pahoillani, että sinulla on paha olo. On aivan luonnollista, että siitä olosta haluaa päästä eroon. Mutta siihen on olemassa monia muitakin tapoja kuin itsensä satuttaminen. Tuhannet muutkin ovat olleet samassa tilanteessa kuin sinä: varmoja siitä, etteivät pysty puhumaan asiasta tai ettei kukaan pysty auttamaan heitä. Ja silti he ovat löytäneet jostain sen rohkeuden, että ovat kertoneet jollekin yhdelle ihmiselle asiasta ja siitä on alkanut heidän toipumisensa.
Sinussa ei ole mitään vikaa tai mitään väärää. Joistain syistä tai joidenkin tapahtumien vuoksi sinulla on nyt paha olo, mutta se ei ole ikuista, vaan siihen voi tulla muutos. Olen ihan varma, että tilanteesi tulee muuttumaan ja tulet vielä olemaan onnellinen, kunhan vain annat muiden auttaa sinua. Et ole arvoton – päinvastoin: olet tärkeä ja ainutlaatuinen ja sinulla on oikeus voida hyvin.
Ymmärrän tosi hyvin, että asiasta puhuminen tuntuu vaikealta ja pelottavalta varsinkin, jos siihen ei ole tottunut. Siksi laitankin tähän muutaman vaihtoehdon, jotka saattaisivat olla sinulle mahdollisia. Yksi tapa on kirjoittaa asiasta viestillä jollekin koulun aikuiselle (opettajalle, kuraattorille, terkkarille, psykologille tai ohjaajalle) wilmassa tms. tai vaikka sähköpostilla. Silloin sinun ei tarvitse sanoa niitä asioita ääneen. Voit kirjoittaa vaikka, että voit huonosti, haluat satuttaa itseäsi ja mietit itsemurhaa. He kyllä osaavat ottaa ohjat tästä eteenpäin.
Toinen helppo tapa viedä asiaa eteenpäin on, että kirjoitat meille nettikirjeen. Kerro siinä tuo sama asia ja jos annat yhteystietosi (nimesi ja osoitteesi), niin voimme ilmoittaa sinusta kuntasi lastensuojeluun ja he ottavat yhteyttä sinuun ja vanhempiisi. Näin huono olosi tulee tietoon ja tulet saamaan apua tilanteeseesi.
Olen ihan varma, että se, joka saa tietää sinun voivan huonosti, haluaa tehdä parhaansa auttaakseen sinua. Nämä tilanteet ovat ammattilaisille tuttuja eivätkä ne pelota heitä. Sinulle asiasta puhuminen on ymmärrettävästi jännittävää, mutta sinäkin opit puhumaan kyllä tunteistasi ja voinnistasi pikkuhiljaa. Luota siihen, että tulet voimaan paremmin, kunhan vain uskallat ottaa sen ensimmäisen askeleen.
Voit harjoitella puhumista myös Lasten ja nuorten puhelimessa tai chatissä, jotka ovat auki joka ikinen päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään. Numeromme on 116 111 ja chatin löydät täältä Nuortennetistä. Ja tosiaan myös kirjepalveluun voit kirjoittaa ja aloittaa siellä kirjeenvaihdon. Siellä voimme jutella lisää ja pohtia sitä, kuka sinua voisi auttaa.
Ethän luovuta, olet tärkeä!
Sinua halaten,
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä