Moi! Niinkun otsikko sanoo en enää tiedä kuinka kauan jaksan enää
Eli 2021 alussa aloitin v!!ltelyn ja tein sitä noin 1kk ennen kun olin apuun chatissä ja annoin niiden tehä musta lasu ilmoituksen, sen jälkeen en tehnyt mitään noin puoleen vuoteen mutta siitä lähtien oon tehnyt jonkun verran. Nyt alku vuodesta kun oli mennyt taas huonosti nii menin puhumaan koulukuraattorille mutta mun äiti ei tiedä siitä. Oon ollut nyt sen 2021 alun jälkeen 2 kertaa kuraattoriila ekasta kerrasta äiti tiesi koska menin sinne sossujen kautta. Tästä tän hetkisestä hän ei tiedä. Nyt mulla on mennyt taas ihan hyvin mutta alkuvuodesta mulla ole todella paljon im mielessä, en ole kertonut siitä kuraattorille. Tuntuu että en pysty puhumaan kuraattorille toden mukaisesti esim siitä että milloin olen viimeksi tehnyt niin tai miten on mennyt jne. Mielessä on ollut taas v!!ltely ja olen melkein ”sortunut” siihen taas, en tiedä kuinka kauan jaksan tätä enään. Haluaisin vaan että en ajattelisi sitä enään ja että kaikki olisi okei. Tällä hetkellä haluaisin vain puhua jollekkin mutta en vai ”pysty” kertomaan totuutta. En tiedä mitä teen koska tuntuu etten enää kestä ilman jonkinlaista apua. Minulla ei mene aina huonosti ja on monia hyviä päiviä mutta on myös monia huonoja. Haluan vain jotain apua mutta en tiedä mistä/mitä. Yhdessä kohtaa ajattelin että osasto ja im olisivat ainoat vaihtoehdot, Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan taas samalta
Hei!
Hyvä, kun kirjoitit tänne ajatuksiasi. Olen tosi pahoillani, että voit joinain päivinä tosi huonosti ja päädyt silloin satuttamaan itseäsi tai mietit, että olisi helpompi kuolla.
On tosi ymmärrettävää, että viiltelystä tai itsemurha-ajatuksista on vaikea puhua. Ne ovat tosi henkilökohtaisia ja suuria asioita. Olen kuitenkin iloinen, että haluat saada apua. On tosi hienoa, että tunnistat sellaiset tilanteet, joissa et selviä enää yksin. Silloin on aivan oikein pyytää apua.
Nyt pitäisi siis miettiä, miten saisit kerrottua noista ajatuksista kuraattorillesi. Hän voi sitten miettiä, millaista tukevampaa apua paikkakunnallasi sinulle olisi. Voisitko esimerkiksi kirjoittaa hänelle wilma-viestiä tai sähköpostia? Jos se ei ole mahdollista, niin entäpä jos kirjoittaisit nuo ajatuksesi paperille ja antaisit sen hänelle seuraavalla käynnillä? Voit kirjoittaa siihen vaikka, että olet viillellyt ja miettinyt itsemurhaa, mutta niistä puhuminen tuntuu tosi vaikealta.
Koska koulua on enää pari viikkoa ennen kesälomaa, toivon että pystyt kertomaan nämä asiat hänelle pian. Näin saat asiat vireille jo ennen lomia, sillä kesän aikana avun saaminen voi olla hankalampaa, kun koulut on kiinni. Silloin apua voi hakea terveyskeskuksen ajanvarauksen kautta.
Lasten ja nuorten puhelin sekä chat on auki vuoden jokaisena päivänä – myös kesällä. Meihinkin siis voi olla yhteydessä, jos siltä tuntuu. Numeromme on 116 111 ja chat sekä nettikirjepalvelu löytyvät täältä Nuortennetistä. On tosi hienoa, että haluat apua. Kaikki kyllä järjestyy!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
En tiiä miten vastais, koska sama itellä.. eilen p2skoin puhelimen tiputtamalla asvaltille, ja siis vahingossa..
ainoo ongelma on se et en pysty tehä muuta kun soittaa sillä normi puheluita. ja saan ehkö uuen puhelimen jos iskä maksaa puolet, äiti ja iskä vihaa toisiaan, ne eros ku olin alle 2v, ja muutenki
ASIAANN!!
Oon siis ite viillellyt nyt 2022 asti, ja oon siis 12v nytten ( tyttö ) . Äiti ja iskä luulee et lopetin, ja olin pitkän aikaa kuraattoriin yhteydessä. Kävin se luona joka toine viikko, tai siis. sillo ku sillä oli aikoja mulle.. (heh)
Jouduin pari pv sitte päivittää, ”Im sober” sovelluksen 2kk – 2h ja ärsyttää iha sikana!! En vaa jaksa enää, tuntuu et kaikki vihaa mua ja alkaa loppuu kaverit/tyypit joille jutella.
No siis.. vaihtoehdt käy vähiin, mul on 2 kaverii, ja sit yks poika, kenelle juttelen. Muita ei oo enää.. meijän koko kaveriporukka hajos osiin ja nyt ne yhet gossippaa musta ja mun kaverista- pst: ne myös vihaa sen poikaystävää ja tulee aina koulus yrittää nolaa meijät niien poikien ees. /eli siis mun kaverin bf:n ja sen kaverin/ –
Toivon et pärjäät nyt vähä paremmi, itekki yrittelen! Jutellaa jos haluut?
Hei nimimerkki A[osa nimimerkistä poistettu]!
Ihanaa, että vastasit alkuperäiselle kirjoittajalle. Se merkitsee hänelle varmasti paljon! Olet suurenmoinen, kun välität toisista ihmisistä, myös sinulle tuntemattomista.
Kurja kuulla, että voit itsekin huonosti, satutat itseäsi ja että kaveriporukkasi on hajonnut. Niiden lisäksi olet ilmeisesti käyttänyt tauon jälkeen jotain päihteitä. Luen kirjoituksestasi myös monia hyviä asioita: On aivan mahtavaa, että sinulla on muutama ystävä, jolle puhua! Vaali tuota ystävyyttä heidän kanssaan, sillä kaikki me tarvitsemme ihmisiä, joiden kanssa voi viettää aikaa ja höpötellä.
Toisaalta ystävyyssuhteita myös tulee ja menee ja jotkut niistä kuuluvat vain johonkin elämänvaiheeseen tai tilanteeseen. Joidenkin kanssa emme olekaan samanlaisia tai tiet eroavat muusta syystä. He, jotka ovat meille tärkeitä ja joille me olemme tärkeitä, pysyvät kyllä rinnalla. Olen sitä mieltä, ettei kukaan tarvitse suurta kaveriporukkaa – siinä voi olla jo vaikea pystyä huomioimaan kaikkia ja kysellä kuulumisia.
Ja jos joku käyttäytyy huonosti, esim. gossippaa, niin uskon, että myös muut huomaavat tämän eivätkä arvosta tällaista toimintaa pidemmän päälle. Tärkeintä on, että käyttäytyy itse reilusti muita kohtaan ja on kaikille ystävällinen, se kyllä jää mieleen – usko pois!
Hyvää on mielestäni myös se, että vanhempasi tietävät viiltelystä, vaikka luulevatkin sen jo loppuneen. Asia ei siis ole heille uusi. Uskon heidän ymmärtävän, että siitä ei aina pääse kerralla eroon – samoinhan on vaikka tupakan tai päihteiden käytön kanssa. Niistäkin irtautumiseen vaaditaan monesti useampi yritys.
Vieläkö käyt kuraattorin luona? Tietääkö hän tästä viiltelyn jatkumisesta? Jos ei, niin olisi tosi hyvä saada kerrottua siitä hänelle vielä ennen koulujen loppumista, niin hän osaa arvioida, tarvitsisitko jotain apua kesän aikana. Hän voisi myös kertoa asiasta vanhemmillesi, sillä olisi tosi tärkeää, että he pystyisivät tukemaan tässä asiassa sinua kesällä, kun koulun ammattilaiset eivät ole paikalla ja tarvittaessa hankkimaan sinulle apua, jos vointisi notkahtaa.
Myös sinulle haluan sanoa, että olemme täällä joka päivä – läpi kesän, jos kaipaat juttukumppania. Emme korvaa ammattilaisten antamaa apua, mutta satunnaiseen tuen tai seuran kaipuuseen voit aina käyttää palveluitamme. Meille voi soittaa numeroon 116 111 eivätkä puhelut maksa sinulle mitään (eivätkä näy puheluerittelyssä). Meillä on myös chat (auki joka päivä klo 17-20) sekä nettikirjepalvelu. Ethän jää yksin – on ihan ok pyytää apua silloin, kun on kurja mieli tai tarvitsee apua. Olet ihana ja tärkeä!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä