Yhdessä vaiheessa tänä vuonna mua alko masentaa iha hirveästi [Osa tekstistä poistettu] Mua ahdisti mun paino ja ulkonäkö ja mitä muut ajattelee musta! Mutta sitten kaikki alkoi mennä paremmin! Paljon paremmin! Mutta yhtäkkiä kesän kesän alkamisen jälkeen samat tunteet tuli [Osa tekstistä poistettu] Miksei tämä lopu? Kun kaikki oli paremmin niin en ollut yhtä surullinen mutta silti jonkin verran. Haluaisin vaikka jonkun terapeutin jolle puhua mutta minun pitäisi kertoa tästä vanhemmilleni. Mutta en vain pysty. Ja mitä jos minut lähetetään jonnekin osastolle viettämään kesäni? Mutta pelkään samaan aikaan että jos menen kertomaan asiasta niin he sanovat vaan että olen okei ja että tämä on vain murrosikää(olen 12-vuotias). Miks mun piti edes syntyä? Vanhemmat ois säästänyt tuhansia euroja. Ilmaisen tunteitani piirtämällä. Piirtämäni henkilöt usein itkevät tai ovat surullisia. Piirrän siis mitä minä tunnen sisällä. Kerran isosiskoni näki yhden piirrustuksistani meidän yhteisessä piirrustus kansiossa koska mummoni oli laittanut sen sinne(ilman lupaani) ja kun hän näki sen hän kysyi minulta vitsillä että ooks mä masentunut tai jotain? Mä olin vaa et en. Ja kun hän lähti revin sen paperin ja heitin sen roskiin ettei kukaan muu näkisi sitä. Tuntuu että kukaan ei vain ymmärrä.
