Moikka!
Kiitos viestistäsi! Ikävää, että sinulla on ollut vaikeaa ja mieli on alakuloinen. Kun on vaikeita tunteita ja ajatuksia, niin silloin niitä onkin hyvä purkaa jonnekin. Olipa siis hyvä, että kirjoitit tänne Nuortennettiin!
Omilleen muuttaminen ja yksin asuminen ovat isoja, uusia vaiheita elämässä. Elämänmuutokset voivat herättää monenlaisia, joskus yllättäviäkin tunteita. Kerroit, että sinulla on ollut sellainen olo, ettet kuuluisi enää perheeseen. Kaikenlaiset tunteet uudessa tilanteessa ovat normaaleja ja sallittuja. Näistä tunteista huolimatta olet kuitenkin edelleen yhtä lailla perheenjäsen kuin muutkin.
Mainitsit lisäksi, että vanhempasi olivat säikähtäneet sinun keskivaikean masennuksen diagnoosia. Aikuiset saattavat reagoida vaikeisiin asioihin monilla tavoilla ja joskus ensireaktio voi olla esimerkiksi säikähtäminen. Tuntuuko sinusta, että aihe aiheuttaisi heissä edelleen samankaltaisia tunnereaktioita, vai onko heidän suhtautumisensa muuttunut? He ovat varmasti sinusta huolissaan ja toivon, että he pystyisivät olemaan sinun tukenasi turvallisina aikuisina.
Miltä sinusta tuntuisi ottaa näitä asioita puheeksi vanhempiesi kanssa? Jos kertoisit heille, kuinka sinusta tuntuu, ettet olisi osa perhettä enää? Pystyisitkö puhumaan heille, että sinulla on mieli maassa ja sinusta tuntuu, että he ovat säikähtäneet diagnoosiasi? Joskus avoimesti omista tunteistaan ja ajatuksistaan puhuminen voi hieman helpottaa ja keventää omaa oloa. Silloin myös vanhempasi pystyisivät olemaan tukenasi paremmin.
Jos taas tuntuu, että et pysty vanhemmille puhumaan tai et saa heiltä kaipaamaasi tukea, niin silloin on tärkeää jutella jonkun sellaisen aikuisen kanssa, jonka koet turvalliseksi ja luotettavaksi. Voisiko koulussa esimerkiksi olla esimerkiksi tuttu opettaja, kuraattori tai terveydenhoitaja, kenelle voisit mennä juttelemaan? Entä saatko tukea ammattilaiselta masennusdiagnoosiisi?
Mainitsit myös viestissäsi, että pelkäät menettäväsi kaiken ja oli ikävää lukea, että sinulla ei ole kunnollisia kavereita. Uskon ja toivon, että tulet vielä löytämään ympärillesi ihmisiä, keiden kanssa koet yhteenkuuluvuuden tunnetta. Voi olla, että lähipiirissäsi saattaisi ollakin joku ihminen, joka kovasti haluaisi tutustua sinuun paremmin tai sitten joku seuraava elämänvaihe voi tuoda mukanaan uusia ihmisiä. Jos haluat, niin voit täältä lukea aiheesta lisää: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/kaverit/ei-kavereita/
Jos haluat joskus jutella nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat aina luottamuksellisia ja nimettömiä. Voit jutella mistä aiheesta tahansa! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas! <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
