Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Moi, anteeks jos tää kuulostaa enemmän valitukselta ku miltään mut mä haluun saada tän ees jonnekkin etten pidä sitä pelkästään ittelläni koko aikaa ja sori jos tää on myös vähän pitkä. En oikeen tiiä miten sit myöskään alottaa tätä.
Mut joo mä oon siis poika ja oon ihan kauhee missän sosiaalisessa tilanteessa ja vihaan puhuu tai ees olla melkein kenen vaa kanssa jos en tunne niitä hyvin. Myös milloin vaan kun meen minnekkään ihmisten ilmoille, onko se kouluun tai jonnekkin julkiselle paikalle jossa on paljon ihmisiä, tulee kauhee ahdistus olla muiden ympärillä. Sit tän takii tulee vähä pelkoa lähtee kotoa, jonka takii ei mee minnekkään julkisille paikoille, ja sit oon viel enemmän kotona joka vaa kasvattaa sitä pelkoa lähtee kotoa ja sit tää vaa jatkuu enkä tiiä mitä tehä.
Ei voi myöskään oikein mennä kavereiden kanssa minnekkään kun ei ole niitä koska en puhu kenellekkään jota en tunne nii ei niitä saa yhtään. Lisäks ei myöskään uskalla hankkia uusia harrastuksii joissa pelaat muiden kanssa esim. joku ultimate tai koris ku pelottaa mennä tuntemattomien ihmisten luo.
Koulu ei mun mielestä oo kovin paha paitsi et kokeet voi joskus stressaa mut mä en yhtään haluis sinne ku meil on paljon ryhmä- tai paritöitä ja ei mul oo oikee mitää kavereita joiden kans tekis niit nii sit aina pitää mennä ihan johonkin random ryhmään ja se on kauheeta. Esim tänäänkin meil oli ryhmätehtävä ja oli satunnaiset ryhmän mut kukaan muu mun ryhmästä ei ollut koulus. Sama jollakin tytöllä jota en yhtään tunne nii sit ope laitto meidät pariks tekemään sitä. Se kyl meni yllättävän ok mut se oli vaan koska se tyttö viitti rikkoo hiljaisuuden ja sanoo juttuja siitä projektista niinku mitä kannattais tehä ja miten ne kannattais tehdä. Mut tavallisesti tollasen tilantees ainakin ite olisin vaa kiusallisesti ollut hiljaa kun en olis vittiny sanoo mitään.
Simppelisti sanottuna mulla on kauheet sosiaaliset taidot eikä oikeen kavereita enkä tiiä mitä tehä. Mut joo kiitos jos luit tänne asti. Mä vaa halusin saada tän vähän muualle mielestä pois vähän. En odota oikeen vastauksia mut ne olis aina kivoja.
Hei Sininen Katkarapumopo 🦞
Kiitos kun kirjoitit ajatuksistasi tänne Nuortennettiin. Kuten itsekin toteat, se, että asiasta kertoo tai kirjoittaa toiselle voi jo itsessään helpottaa oloa ja saada ajatuksia muualle. Siksi onkin sinulta rohkea teko kirjoittaa tänne.
Kerrot hankaluudestasi olla ihmisten seurassa ja sosiaaliset tilanteet ahdistavat sinua. Kirjoitat koulun sujuvan muuten mielestäsi hyvin, mutta ryhmä- ja paritehtävät ahdistavat sinua. On täysin ymmärrettävää, että uusien vieraiden ihmisten seura jännittää, varsinkin jos muut ovat jo tuttuja keskenään. Toisaalta niissä hetkissä saattaa kohdata ihmisen, joka arvostaa ujoutta ja rauhallisuutta. Me olemme kaikki erilaisia mutta silti yhtä hyviä, ja meillä jokaisella on omat vahvuutemme. Mikä on sinun vahvuutesi? Keskittymällä asioihin, joissa on hyvä ja joista nauttii, saa sitä kautta myös itseluottamusta ja onnistumisen kokemuksia. Niissä hetkissä voi myös olla helpompi kohdata uusia ihmisiä.
Olet hienosti pohtinut eri vaihtoehtoja mistä saattaisi löytää uusia ystäviä kuten juuri harrastuksista, vaikka niihin osallistuminen sinua mietityttääkin. Osaatko sanoa, onko sinua aina jännittänyt muiden ihmisten seura vai onko se alkanut pikkuhiljaa? Ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta on mahdollista oppia pois, kunhan siitä rohkaistuu puhumaan esimerkiksi koulussa terkkarin tai kuraattorin kanssa. Kun saat apua ahdistukseesi, alkaa se helpottaa ja sitä kautta pystyt pikkuhiljaa kokemaan olosi muiden seurassa helpommaksi.
Rohkeutta ja kaikkea hyvää sinulle toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä