Et ole ainut! Musta tuntuu myös tolta.. Mä ja mun perhe on myös kokenu tosi pahoi asioita ja must tuntuu et oon jotenki sen takii tullu jollai taval henkisesti vanhemmaks. En osaa tarkkaa kuvailla, mut must tuntuu et mul on mun perheongelmien takii tullu tosi erilaine, jotenki vanhemmanoloinen. Otan aina paljon enemmä muut huomioon ja ajattelen aina läheisteni parasta oli tilanne mikä tahansa, enkä tajua itseni kärsiväni siitä. Mulle on ehkä myös tullu mun perheongelmien takii huonompi itsetunto, mitä oon yrittäny parantaa (en oo varma et onks se parantunu yhtää).
Mullaki on kavereit, mut ei niiku bestistä. Ja mustaki tuntuu et muilla on paljo helpompaa, ku mulla ja oon siit varma. Mun kavereil on rikkaat vanhemmat ja muutenkaa niil ei oo perhees sellasii pahoin ongelmii ollu. Tunnen olevani erilainen ja se on ehkä syy siihen, että mulla ei oo paljoo kavereit ja oon niittenkaa vähä hiljane, ku en mä keksi mitää sanomist niille, ku tunnen vaa itteni nii erilaiseks ja ku ei mun elämäs vaa tapadu mitää muut, ku perheongelmii ja niist en todellakaa haluu puhuu mun kavereil, ku en haluu et ne ajattelee mun läheisist mitää pahaa! Ja lisäks ei mun kavereit muutenkaa kiinnostais aidosti mun ongelmat, eikä ne vaan pystyis ymmärtää, vaik ne luuliski, et ne ymmärtää.
Lisäks oon alkanu miettii et onks mul joku masennus, mut ei kaii se ois ihme näitte ongelmien takii. Ootan vaa jotain, et kaikki asiat järjestyis ja menis hyvi, mut kyl mä sen oikeest tiiän, että ei mikään voi mun elämäs järjestyy, ku ei mun elämäs oikee koskaa oo ollu järjestyst.
Onks nää tuntemukset sullekki tuttui? Kirjotin vähä sekavast, ku oon aika huono ilmasee itteen, mut toivottavast sait jotain tolkkua. En oikee osaa auttaa sua tosa, mut en oo varma, et pyysiksäkää mitenkää erityisest apuu. Mut voin kertoo, että et ole ainut kuka tuntee noin ja uskon että sulla on enemmän elämänkokemust ku sun kavereil. En itseasiassa oo enää varma, että onks se hyvä asia et on ollu vaikeet, koska siit voi oppii tosi paljo ja tulla paljon empaattisemmaksi ja osais enemmä ottaa muita huomioon, mutta toisaalat jos on ollut helppoa nii voi olla, että tulee onnelliseksi ja itsevarmaksi ja osais nauttii elämästä, mutta en tiedä kumpi niistä on parempi.
Toivon, että sun asias järjestyis. Ja hyvää kesää!
No kelläpä ois täysin identiteettisiä elämiä, like come on. ;P Cheer up, aina sitä jotain tulee mieleen mist puhua, voithan sä aina puhuu niitten kans sunki elämästä, ite ainaki tykkään kovin kuunnella. :)
Moi!
Olen ollut itse vastaavassa tilanteessa, jossa kaverini nälvi/haukkui/nolasi tai yritti muuten vain pahoittaa mieltäni tahallaan, ja voin suositella vain pidemmän aikaista hajurakoa ja neutraaleja välejä.
Kokemuksesta sanon, että on turhaa yrittää ainakaan miellyttää kyseistä kaveria, sillä tekstin perusteella hän osaa myös käyttää tilannetta hyväkseen. Mikäli kaveruus on jatkuakseen, hän tajuaa itse oman typerän käytöksensä ja voitte taas viettää kivaa aikaa yhdessä. On turhaa pahottaa omaa mieltä vastaavan käytöksen takia, ystävien tarkoitus on tuoda voimavaroja- ei ottaa niitä. Tiedän kuitenkin, ettei ”kaverista luopuminen” ole helppoa, varsinkin jos taustalla on syyllisyystaakkaa. Tilanne ei silti ole lainkaan reilu, voit myös yrittää nostaa kissaa pöydälle ja täräyttää takaisin, että et jaksa kuunnella moista.
Tsemppiä ja toivottavasti vastaus auttoi, vaikka viestin lähetyksestä oli jo kolmeviikkoa.
T. 18-v flicka :)
Moi. Mulle on tullut viime aikoina ihan samanlaisia tuntemuksia, sillä mullakin on tälläinen ”entinen” kaveri, ja tuo entinen sana tulee siitä, että jouduimme riitoihin hänen ilmeisesti löydettyään parempaa seuraa jonka jälkeen hän yhtä äkkiä alkoi haukkumaan yms. Ja nyt olemme vain puhe väleissä. Ja riidat alko siitä kuun hän alkoi haukkunaan jne, koska hän oli ”paremman” uuden kaverinsa kanssa. No, koko hässäkän seurauksena olen tullut ERITTÄIN mustasukkaiseksi kavereistani, ja pelkään että menetän kaikki kaverini jonkun muun ”varastettua” kaverini. Nykyään jos olen esim 2 kaverini kanssa, ja he puhuvat enemmän yhdessä, ajattelen heti että se on merkki siitä että pian he ”hylkäävät” minut. Koska, samanlailla yksi kaverini hylkäsi minut löydettyään ylä asteella uusia kavereita. Joten, tällä hetkellä uskon ihmisistä vain sen, että he hylkäävät sinut löytäessään jonkun ”paremman”. Vähän aika sitten tapasin eräällä sivustolla erään tytön, johon ihastuin. En tiedä pitääkö hän minusta sen kummemmin. No, tuon kaveri rumban jälkeen oken pelännyt menettäväni tuon ihastuksen jollekkin toiselle, vaikkapa sille tyypille joka hylkäsi minut. Joten, olen ajatellut jospa hylkäisin itse hänet, niin se olisi helpompaa. Todellisuudessa tuo ihastukseni ei ole minua hylkäämässä (ainakaan vielä), mutta pelko on suuri ja elän uskossa että kaikki kaverini hylkää minut löytämällä paremman. Nyt melkeinpä inhoan tuota minut hylännyttä tyyppiä. Olen pari kertaa nähnyt painajaistakin siitä, että minut hylännyt tyyppi ”varastaa” ystäväni. Olin pari päivää sitten hieman masentunut, itkin illalla siinä pelossa että menetän ihastukseni. No, nyt selvisin pikku masennus päivistä ja tänään oli hieman parempi päivä. Mutta, loppujen lopuksi käsityksenu maailmasta on: maailma on täynnä kärsimystä ja pahaa, ihmisiin ei voi luottaa kaveruudenkaan saralla. Viime aikoina luin unihaövauksista yms valve unista. Luin että unen ja hereillä olon rajamailla kuulee ja näkee kaikkea. Aloinkin kunnollla pelkäämään, että saan unihalvauksen ja sinne meni hyvät yö unet. Oli kauhea yö. Nyt olen pystynyt paremmin nukkumaan. Kaipaisin vastauksia tähän / näihin ongelmiin? Myös alku kirjoittajan ongelmiin? Itse en mitään apua keksi alku kirjoittajalle. Tulipa avauduttua. Olenko säälittävä kun minulla on tuollaisia ongelmia? Ehkä olen. Ihansama. Elämä on välillä muutenkin masentavaa, niin mitä tksi aääluttävänä oleminen haittaa muiden pulmuen keskellä? Vastauksia, kiitos.
Heippa!
Kerroit tosi hyvin sun tilanteestasi ja ihan koko sydämestäni toivon että voin auttaa sua jotenkin viestilläni, niin tuttuja noi tunteet on mullekin.
Eli ilmeisesti olet kaverisuhteissa yleensä se joka ottaa ensimmäiseksi yhteyttä soittamalla, viesteillä tms. Mulle on käynyt samanlailla ja parhaiten sitä voi yrittää ratkaista puhumalla.
Kerro sun kavereillesi että haluaisit että toinenkin ottaisi välillä yhteyttä ja osoittaisi mielenkiintoa myös sun asioitasi kohtaan. Kaveruudessakin sattuu monesti unohtumaan se vastavuoroisuus, voi olla jotain niin isoa kerrottavaa että unohtaa vahingossa tai tahallaan kysyä toiselta kuulumisia ja olla myös vastavuoroinen.
Jos kaverisi ei siitä puhumisesta ota onkeensa, niin yritäppäs olla vähän aikaan laittamatta viestiä, vaikka viikon ajan? Mulla on toiminut siinä mielessä, että näkee välittääkö toinen oikeasti vai ei. Jos sä et ota häneen yhteyttä viikkoon, kato muistaako toinen sua sen viikon aikana vaikka tekstiviestillä tai puhelulla.
Se on ihan hyödyllinen ”testi” koska jos ei toinen yritäkään nähdä vaivaa kaverisuhteen eteen puhumisenkaan jälkeen, voi olla hyvä pitää välillä taukoa sellaisista ihmisistä.
Kerroit myös tästä kaveristasi ”Pekasta” ja kuinka koet välillä olevasi syrjitty ja että hän ns. omii teidän yhteisiäkin kavereita.
Tämäkin selviää parhaiten puhumalla ja on tosi hyvä että oot jo keskustellut hänen kanssaan tästä. On monia syitä miksi hän käyttäytyy noin, en tietysti tiedä onko mikään teidän tilanteessa niin. Pekka voisi olla esim. kateellinen sulle ja siksi yrittää jättää sua vähän syrjemmälle, jopa tietämättään. Myös muuten vaan ”huonot käytöstavat” voi olla syynä ja kohteliaisuus unohtua syystä tai toisesta.
Joten kerro ihmeessä Pekalle ihan rauhallisesti tästä, kasvokkain on yleensä paras sillä netissä tulee sanottua asioita vahvemmin kuin kasvokkain ja täten voi pahimmassa tapauksessa alkaa riita. Kerro mitä haluaisit kaverisuhteeltanne ja ettei ole kivaa kun hän vastaa puolestasi.
Tiiän kanssa miltä tuntuu olla syrjitty ja se ei ole kiva tunne. Niille jotka ei ole sitä koskaan kokenut, voi olla vaikeaa ymmärtää miten pahalta se tuntuu kun jätetään ryhmän ulkopuolelle.
Älä yritä kuitenkaan mitenkään kostaa tätä kaverillesi, se alottaa vaan pahan kierteen mikä johtaa riitoihin. Puhuminen on aina paras vaihtoehto ja jos tunnet että kaipaat jotain jolle puhua vielä yksityiskohtaisemmin, muista aina että mm. terkkarille, koulukuraattorille ja -psykologille voi mennä puhumaan samoin tottakai kun omalle perheelle :)
Myös täällä MLLn sivuilla on kirjepalvelu, chat ja puhelin joita voit käyttää jos siltä tuntuu, siellä kyllä kuunnellaan ja neuvotaan mahdollisimman hyvin!
Jos haluaisit uusia kavereita niin esimerkiksi harrastukset ja kerhot yms on hyvä paikka löytää niitä. Siellä tapaa samanhenkisiä ihmisiä (allekirjoitan tän täysin, alotin tossa viimevuoden loppupuolella uudestaan rakkaan harrastuksen ja hämmästyin miten paljon siellä oli vähän mun tyyppisiä ihmisiä kun muualla koin olevani ihan outo ja erilainen), joiden kanssa voi tulla hyvin juttuun :)
Paljon siunausta ja tsemppiä sulle! Asiat kyllä järjestyy aina! :)
Hei! :)
Hyvä, että olet pohtinut ystävyyssuhteitasi. Ne eivät aina ole helppoja. Kannattaisi yrittää vielä puhua Pekalle siitä, miltä tilanne sinusta tuntuu. Jos hän ei ole itse kokenut tällaista ulkopuolellejättöä, niin hänen voi olla vaikea kuvitella, miltä se tuntuu. Mutta tilanteesi ei ole harvinainen. Toivottavasti tilanne paranee puhumalla.
Tsemppiä ja hyvää kevättä!
Kiitos vastauksista! Nykyään tunnistan paremmin hyvät kaverit joista kannattaa pitää kiinni. Eräs uusista ystäväni otti minuun yhteyttä, eli selvästi minunkin asiat kiinnostavat muita :)
Minua joskus harmittaa kun tämä Pekka, josta kerroin on ainut joka ei esimerkiksi osoita kiinnostusta, tai anna esim. positiivista palautetta minulle joistain saavutuksistani; tämä voisi olla sitä kateutta mitä joku vastanneista ehdottikin. En ollut varma aiemmin tunnistinko sen oikein kateudeksi, mutta nyt olen jo varmempi asiasta. Mitä voisin tehdä jotta hänen ei tarvitsisi kadehtia ja vihata salaa?
Olen samaa mieltä siitä, että ystävyyssuhteet ovat vaikeita, ja kuitenkin huomaan että muutkin yrittävät pitää sen kunnossa, enkä ole ainoa.
Moi!
Mullakin on ollut samanlaisia ongelmia, mutta sanon sulle rehellisesti, että ei, et jää loppuelämäksesi yksin. Toisen asteen opintojen aikana löytyy varmasti samanhenkistä porukkaa.
Voimia!