Oon yrittänyt ettiä kesätyötä ens kesäksi, ja pääsin jo yhdessä työssä viimeiseen vaiheeseen ennen kuin sieltä ilmotettiin etten saa työtä. Nyt mulle on tullut toisesta paikasta kutsu haastatteluun, mutta ahdistaa, koska en millään haluais hyväksyä sitä.
En haluais edes mennä töihin, ja ahdistaa täysin se koko ajatuskin. Mutta mulle on sanottu, että jos en saa mistään töitä, niin joudun menemään mummolle asumaan koko kesäksi ja tekemään puutöitä. Mielummin tappaisin itseni, kun menisin tekemään sitä.
Onko se oikein, että vanhemmat haluavat minut töihin vaikka pakottamalla? Mitä mun pitäisi tehdä ton haastattelun suhteen? Menenkö? Enkö mene?
Kaikki ahdistaa, enkä tunnu saavan yhtään mielenrauhaa, koska heti kun yksi murhe on mennyt ohi niin uusi tulee aina tilalle.
On vaan niin paljon mielenpäällä (kesätyö, yhteishaku, uusi koulu, parhaan kaverin lähtö vuoden vaihtoon ensi syksynä, masennus, itsetuhoiset ajatukset, perheen odotukset).
Ja sitten vielä päälle koulussa on joku vitun työharkka, johon on noin kaksi viikkoa aikaa, enkä ole vielä löytänyt harkkapaikkaa, koska olen käyttänyt koko ajan kesätyön etsimiseen.
Hei!
Kiitos viestistäsi. Onpa sinulla nyt paljon harteillasi. Mikähän mahtaa olla vanhempiesi perimmäinen syy siihen, että haluavat sinut noin kovasti kesätöihin? Onko perheessäsi taloudellisia huolia? Vai onko sinulla ollut aiempina kesinä kovin tylsää? Vai haluavatko he, että saat kokemusta työelämästä? Olet kuitenkin ansainnut myös lomaa, jotta palaudut talven opinnoista.
Kuulostaa siltä, että akuuteinta on nyt etsiä harjoittelupaikka. Voikohan koulusi auttaa siinä? Ja voisiko olla mahdollista, että pääsisit kesällä tuohon harkkapaikkaan töihin vähäksi aikaa? Joka tapauksessa kesätöitä voi olla järkevää miettiä vasta myöhemmin. Ja myös sitä, kuinka pitkä työpätkä on järkevä ottaa kesäksi, jotta sinulla on myös aikaa lepäämiseen. Tärkeintä on kuitenkin sinun hyvinvointisi. Mikä sen kannalta olisi järkevintä? Mitä luulet?
Vaikket kesätöihin pääsisikään, en usko, että joutuisit olemaan koko kesää mummon luona puita tekemässä. Olisiko se voinut olla vanhemmilta pieni ylilyönti? Voisitko olla siellä apuna vähän aikaa ja lopun aikaa kotona? Mitä luulet?
Tuosta haastattelusta ajattelen, että jos et halua kuitenkaan ottaa työtä vastaan, on ehkä sekä sinun että haastattelijan ajanhukkaa mennä haastatteluun. Ehkä voisit laittaa sinne asiasta viestiä? Ja sanoa vanhemmillesi, että se ei ollut paikka, jota olisit oikeasti halunnut?
Mainitsit myös masennuksestasi ja itsetuhoisista ajatuksista. Se sai minut huolestumaan sinusta. Saatko apua oloosi? Toivon, että olet hoidon piirissä ja sinulla on joku, jonka kanssa voit jutella voinnistasi. Tiedäthän, että oppilaitoksesi oppilasterveydenhuollosta voit varata ajan myös näissä asioissa. Toivon sydämestäni, ettet ole yksin masennuksen ja itsetuhoisuuden kanssa. Niidenkin vuoksi voi olla hyvä, että sinulla on kesällä aikaa palautumiseen, vaikka toisaalta sopivissa määrin oleva mielekäs tekeminen auttaa pitämään vuorokausirytmiä ja tuo mukavia kokemuksia.
Toivon sinulle kovasti tsemppiä harkkapaikan löytymiseen ja voimia keskustella perheesi kanssa siitä, minkälainen kesä olisi sinun hyvinvointisi kannalta kaikkein paras. Minkä verran toimintaa suhteessa lepoon olisi paras yhdistelmä? Vai auttaisiko kesätyöstä saatava palkka sinua jatkossa tekemään sinulle mieluisia asioita?
Koska en tiedä sinusta enempää kuin mitä kirjoitit tänne, saatoin arvailla väärin enkä ehkä tiennyt, mikä sinua juuri nyt auttaisi paremmin. Siksi toivoisinkin, että sinulla olisi siellä lähellä joku aikuinen, jonka kanssa voisit pohtia näitä (ehkä opo, luokanohjaaja, terkkari tai mummo?) tai että soittaisit vaikka meille tai tulisit chattiin juttelemaan. Numeromme on 116 111 ja sekä puhelin- että chat-palvelumme ovat auki joka päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään.
Voi hyvin!
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä