Kiusattu lähellä kuolemaa. Minun tarinani
Eli oon 14 vuotias tyttö, ja elämä menee joko huonosti tai tosi huonosti. Eli mua on kiusattu ihan koulun alusta lähtien. Nykyään olen seiskalla ja menen ensi koulu vuonna kasille.
Alakoulussa kiusaaminen ei ollu nii näkyvää enkä ottanu sitä samalla tavalla kuin nykyään.
Kun seiskaluokka alko nii olo oli aluksi tosi mukava ja aattelin että kyllä mulla menee hyvin. Mutta sitte yks mun luokan poika päätti että mä oon meidän luokasta jotenki erilainen. Siitä se kunnon alamäki sitte alko. Joka päivä mua haukuttiin (ja haukutaan edelleen) ja usein myös heiteltiin tavaroilla, niinku pussinuuskalla, purkalla ja vastaavalla. Aluksi kestin vaa, ja yritin olla huomaamatta. Ennen joulua se kuitenki muuttu aika sietämättömäksi. Melkein kaikki mun luokan pojat oli päättäny tulla mukaan siihen kiusaamiseen. Myös kaksi vuotta minua vanhemmat oppilaat haukkuivat minua. Lopulta kiusaajia oli jo varmaan kaksikymmentä. Joka päivä, joka tunnilla ja välitunnilla mulle kerrottiin sitä samaa.
– Sä oot läski ja ruma, ei susta oo mihinkään. Oo hiljaa mä en halua kuunnella sua. Oot tommonen vitun läski mature. Älä tuu mun lähelle vitun pallotissi/palloperse. Sä voisit kuolla syöpään. Olisit voinu jäädä junan alle. Oo kiltti ja tee itsari nii meidän ei tartte kestää sua enää…. Se ei loppunu. Ei vieläkään.
Samalla ku kiusaaminen ylty nii kaverit väheni. Viiden ihmisen porukka johon kuulu minun lisäksi kolme muuta ja paras kaverini, ei ollukaan enää viiden vaan neljän ihmisen ryhmä. Välkillä istuin yksin ja kuuntelin musiikkia kuulokkeilla. Yritin olla mahdollisimman hiljaa ettei kukaan huomaa että oon siellä. Aina ku kiusajille tuli tylsää ne alko tähyillä mua. Sitte ne huomaa mut istumassa yksin jossain nurkassa. Sillon tajuan että parempi valmistautua pahimpaan. Sitten kuulen taas kerran siitä etten oo minkään arvonen. Lopulta tunti alkaa ja kiusaajat valuu luokkaan. Jään yksin istumaan nurkkaan ja häpeämään.
– Miks mun pitää olla tämmönen erilainen? Enkö voi vaan olla samanlainen ku muut ja sulautua massaan.
Tunnilla sama jatkuu, ja välitunnilla edelleen. Kun koulu loppuu, saan kuulla vielä nii monta haukkumanimeä ku ne kerkee sanoa ennen ku lähen kotii. Itku alkaa jo kotimatkalla, ja lopulta makaan sängyssä itkien. [osa tekstistä poistettu] Itkiessä mietin mitä kaikkea mulle on sanottu sinä päivänä, ja jokainen haukkumanimi ja vastaava tuntuu siltä ku joku iskis puukon rintakehästä läpi. Lopulta nukahdan illalla itkien. Aamulla nousen viivytellen ylös ja yritän valmistaa itseäni siihen mitä on tulossa. Ikinä en ole onnistunut, ja se tuntuu aina yhtä pahalta. Jokaisen päivän vaan kahlaan läpi ja kaadun sitten itkien sänkyyn. Joulun jälkeen rakas koirani karkasi ja jäi myöhemmin junan alle. Se ei helpottanut tilannetta. Asian teki vielä pahemmaksi se että nyt kuollut koira oli ensimmäinen lemmikkini. Rakastin sitä enemmän kuin mitään. Kun minua kiusattiin koulussa kerroin siitä koiralle ja silittelin sitä. Siitä minulle tuli aina hieman parempi mieli, kun pystyi kertomaan jollekkin. Mutta nykyään en pysty tekemään sitäkään.
Kun seiskan terveystarkastus tuli, päätin kertoa terkkarille. Terkkari ymmärsi tilanteen ja kertoi luokanvalvojalle. Sovin terkkarin kanssa kaksi jatkotapaamista. Nyt vanhempani, luokanvalvojani ja terkkari tietävät. Olin toivonut helpotusta tilanteeseen kertomalla aikuiselle, mutta mitään ei tehty. Kiusaaminen ei ole muuttunut tai vähentynyt. Ja nyt tuntuu siltä että koko homma oli täysin hyödytön. Ei valoa tunnelin päässä.
Nykyään koko luokka syrjii ja häpeää minua. Luokkalaiset ei halua olla julkisesti oikeastaan missään tekemisissä kanssani. Nykyään en enää kutsu tai tervehdi heitä käytävillä koska tiedän että heitä hävettää tuntea minut.
Olen koko elämäni rakastanu laulamista ja esiintymistä. Osaan laulaa todella hyvin ja olen opettajien pyynnöstä ala-asteella esiintynyt paljon. Nykyään minua pelottaa ja olen aika haluton esiintymään koska pelkään nolaavani itseni ja kaikki ihmiset jotka tuntevat minut.
Olen luovuttanut eikä elämä tunnu enää elämisen arvoiselta. Joka päivä mietin moneen kertaan [osa tekstistä poistettu] Ei enää mitään mikä voisi satuttaa. Se olisi loppu, kaikelle… Helppoa… [osa tekstistä poistettu]… Lopullinen vapaus ja vihdoin valo. Valo minulle joka on elänyt pimeässä koko elämän. Vielä en ole pystynyt tekemään sitä. Odotan ihmettä. Vain se voi päättää tämän tunnelin ja johtaa valoon…
Kiitos teille kaikille, jotka ootte kirjottanu rohkaisevia kommentteja :).
Aikuselle kertominen on yleensä aika toimiva keino, mutta mä oon jo kertonu luokanvavojalle, vanhemmile ja terkkarille. En enää tiiä että kenelle voisin kertoo. Koulun vaihtaminen ei luultavasti onnistu, koska entisiä kiusaajia on myös muissa lähikouluissa.
Nimimerkille myös kiusattu:
Pojat jotka kiusaa mua, ei piilottele sitä opettajienkaan edessä. Monet haukkumanimet sanotaan juuri opettajien lähellä ja monesti tunnilla. Kukaan opettaja ei ole ikinä sanonu siihen yhtään mitään.
Opettajat vain seuraavat hiljaa tilannetta, kun mulle huudellaan tappouhkauksia ja ilkeitä haukkumanimiä. Joten tilanne on aika vaikee :/
Mä niiiiin haluisin olla kaveris, ja tukee ja lohduttaa sua. tekis mieli sanoo niille kiusaajille pari valittuu sanaa… :(
Voisit kertoa opettajalle kahden kesken miltä tuntuu kun hän ei reagoi ja kysyä miksi hän ei sanonut mitään? Puolusta itseäsi aina äläkä taivu muiden pelotteluun. Sinulla on oikeus opiskella rauhassa pelkäämättä. Elät haavoittuvinta elämänkauttasi ja tarvitset enemmän tukea.
Olen ite just tollanen idiootti kiusaaja. En voi sille mitään. Mulla on sisäisesti tosi paha olla. En silleen oo haukkunu ketään, mutta häpeen yhtä mun kaverii….. Se on vähän niin kuin sä. Mua itteäniki on kiusattu vähän, mut ei enää. Mua masentaa ihan hirveästi, haluaisin kuolla, mutta oon päättänyt olla tekemättä sitä. [osa tektistä poistettu]…… Ja vielä kisaamisestani tiedän miltä se tuntuu, en haluu sille kaverilleni pahaa, en vaan haluis sen mainetta friikkinä…. Tiedän, olen itsekeskeinen luuseri, joka ei siedä toisten arvostelevat katseita. Vihaan itteeni, ja sitä, miten tätä yhtä ”kaveriani” kohtelen.
Hei nimim. ”Phaska”,
oletko koskaan jutellut kenenkään aikuisen kanssa noista tuntemuksista joita sinulla on? Onko pahalle olollesi joku muu syy vai koetko niin huonoa omaatuntoa käytöksestäsi kaveriasi kohtaan?
Olet ainut, joka voi tehdä muutoksen tässä asiassa. Tiedostat, miten väärin ja ikävästi kohtelet kaveriasi ja osaat ehkä kuvitella, miten pahalta hänestä tuntuu se, että ehkä kaikki ja sinäkin pidät häntä omien sanojesi mukaan ”friikkinä”. Miten paljon hänelle merkitsisi se, että Sinä hyväksyisit hänet sellaisena, kuin hän on. Hyväksyykö hän sinut itsenäsi? Voisitko jutella hänelle rehellisesti ja kertoa, kuinka paha olo sinulla on ja olet pahoillasi? Ehkä kirjoittaa kirjeen… ?
Se, että jo tunnustat ja mietit näitä asioita, on merkittävää. Itselleenkin on oltava armollinen ja antaa itselleen anteeksi virheet. Tärkeää on se, että niitä virheitä pyrkii korjaamaan/käytöstä muuttamaan ja oppimaan niistä. Kerroit, että sinullakin on kokemusta kiusatuksi tulemisesta ja ehkä sekin on jättänyt sinuun arvet?
Jos haluat pohtia asiaa lisää nimettömänä, niin voit kirjoittaa Lasten ja nuorten kirjepalveluun tai soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Puhelin on auki ma-pe 14-20 ja la-su 17-20. Älä sinäkään jää yksin pahan olosi kanssa.
Hei!
Minulla on paljon samanlaisia kokemuksia. Voimia sinulle!
Sinulle vielä, alkuperäisen viestin kirjoittaja…
On vaikea ymmärtää, miksi opettajat vain seuraavat hiljaa vierestä, kun sinua haukutaan ja uhkaillaan. Opettajat rikkovat virkavelvollisuuttaan, kun toimivat siten. Kuten yksi kirjoittaja pohti, voisitko joskus kahden kesken sanoa jollekin opettajalle/omalle luokanvalvojalle tai kirjoittaa viestin siitä, miten pahalta tuntuu, kun hän ja kukaan opettajista ei millään lailla puutu kiusaamiseen? Voisitko kysyä, miksi? Voin kuvitella sen vaativan paljon rohkeutta, mutta silloin opettaja ehkä havahtuisi tilanteeseen ja ei voisi olla enää puuttumatta.
Tietävätkö vanhempasi, että kiusaaminen on noin pahaa ja jatkuu edelleen? Voisivatko vanhempasi olla yhteydessä koulun rehtoriin ja vaatia keinoja tällaisen henkisen väkivallan lopettamiseksi? Tappouhkaukset ovat myös rikosasia eivätkä ollenkaan sivuutettavia.
Kunpa voisin ja voisimme kaikki auttaa sinua konkreettisesti. Kaikki kannustamme sinua ja toivomme, että jaksaisit uskoa parempaan tulevaan.
Moi.
Sanattomaksi meinaa vetää sun tarina. Niin koskettavaa luettavaa se oli :( Jos olisit tässä, halaisin sua pitkään ja hartaasti enkä haluais päästää irti, koska se kertoisi paljon enemmän kuin sanat. On kertakaikkisen väärin ja todellakin lainvastaista, että opet ja kaikki muutkin antoi tuon tilanteen kärjistyä noin pitkälle eivätkä vieläkään tunnu puuttuvan siihen. Kymmenet ihmiset on tehny vakavia rikoksia, ei vain lakia vaan myös ihmistä vastaan, ja sä oot joutunu kärsimään ihan liikaa yhdelle ihmiselle, kun oot varmasti yhtä kaunis ja upea kuin meistä jokainen. Älä tee itsestäsi loppua, yritä sinnitellä kaikin tavoin. Mä uskon suhun täysillä, sulle koittaa vielä parempaa. Kirjota aina tänne kun siltä tuntuu, sulla on varmasti tukijoita täällä. Me ollaan kynttilä sun tunnelissa, jonka päästä vielä löytyy se valo. Tekee oikeasti pahaa ajatella, mitä kaikkea joudut kokemaan. Se on niin viiltävän väärin kuin mikään voi olla. Mutta sä et oo tehnyt väärin, kaikki vika on niissä kymmenissä kiusaajissa ja opeissa, jotka ei tajua yhtään mikä olis oikein.
Me uskotaan suhun kaikki! Halaan sua ajatuksissani, tsemppiä ja voimia ja jaksamista jokaiseen hetkeen! :)
-Lintu-
Myötätunto 100%… Oon itsekin ollut täysin samassa tilanteessa..
Voin lohdutukseksi paljastaa, että oot erikoinen. Ole oma ittes. Älä muuta itseäs….. Pelkän tekstin perusteella oot munkin unelmaystävä…. Tsemppiä.
Kiitos taas kerran kaikille positiivisista kommenteista.
Olis tosi ihanaa jos joku kaunis päivä voisin vielä kirjottaa tänne edes yhden kiusatun tarinan, jolla on onnellinen loppu. Mutta se ei tuu tapahtumaan valitettavasti ainakaan vielä.
Kiusaaminen välissä väheni, ja mut jätettiin välillä omaan rauhaan.
Mutta tuli sitte takaisin monta kertaa pahempana.
Joka kerta ku meen kenenkään niitten kiusaajien ohi, ne sanoo jonku haukkumanimen. Ne on vielä kaiken lisäksi keksiny uusiakin. Monesti kiusaamisen alottanu poika lyö mua ku meen ohi. Eikä se vaan lopu. Koulua on jäljellä enää kaks viikkoa, ja sitten on kesäloma, nii mä nyt jo pelkään että mitä sitte ku meen takas kouluun.
Mä en tajua mitään mitä seiskaluokan aikana on tapahtunu. Miksi mua kiusataan? Mä en oo mitenkään loukannu ketään niitä kiusaajia tai ylipäänsä ketään. Nii miksi ne kiusaa mua?
Ja mulla on sellanen olo ettei tää kiusaaminen tuu missään vaiheessa loppumaan. Kaikilla niillä kiusaajilla on sellasia kavereita jotka tulee meidän kouluun seiskalle. Kun tulevilla seiskoilla oli tutustumispäivä, kuulin ku kiusaajat sano niille seiskoille:
– toi tyttö tuolla on ihan vitun tyhmä huora, ja sillä on sellaset pallotissit ja palloperse ku jollain pornovideon huoralla.
Sitte se osotti mua ja huusi ihan häpeilemättä kaikille:
– Varokaa kaikki toi saattaa raiskata teijät! Vitun mature! Saatanan ”keittiö beef” läski raiskari!
En tienny miten siihen ois pitäny reagoida. Mutta yhen asian tiesin, mä en tuu pääsemään eroon tästä kiusaamisesta.
Eihän kenenkään ihmisen pitäisi edes tietää tommosesta, saatika sitten kokea! Onko niillä kiusaajilla mitään tunteita! Jos tuntisin sut mä kyllä varmasti halaisin sua joka päivä ja sanoisin sulle rohkasevia sanoja. Ja mitähän niiden opettajien päässäkin liikkuu… Kai Tollanen nyt PITÄISI jo HUOMATA!!! Ei kukaan saisi kärsiä tommosesta. Melkein purskahdin itkuun luettuani ton alkuperäsen ja sen viimesimmän. Voi kumpa sulla ois joku joka halais sua mun puolesta ja kehuis ja juttelis sun kanssa. Mä en kestä jos sä teet jotain ittelles. Mä en oo kokenu tota. Mutta olis tosiaan hyvä jos näyttäisit ton viestin sun vanhemmille, ja juttelisit niiden kanssa. Samoin voisit yrittää löytää jokun harrastuksen tai jonkun ilosen asian, jotta voisit unohtaa kesän ajaksi koko asian. Ehkä jos sä olisit ilonen sitten kun se koulu alkaa, saisit siitä vähän lisää voimia taistella vastaan.
Toivon sun tarinalle onnellista loppua.
Luin tuon sinun tarinasi tuli oma peruskoulu aika mieleen.
peruskoulusta menin ammattikouluun ouluun ja siellä sain kavereita, Nykyään olen opiskellut 3 vuotta toisessa ammattikoulussa ja täällä kaikki piettää minua ihmisenä ja on paljon kavereita eli kun peruskoulu on yhtä helvettiä nii sitten ammatikoulussa on parempi kunhan hakee toiselle paikkakunnalle
ymmärrän sua täysin,minuakin on kiusattu eikä se loppunut pitkään aikaan, kunnes yksi pojista(yksi kiusaajista) alkoi tykätä musta ja sano kiusaajille että lopettaisi ja niin ne lopetti mut sun ei tarvitse olla erilainen oo kuka oot mustakaan ei vielläkään tykätä kunnolla ja mua on kiusattu 4 vuotta tuntuu kun elämä on lopussa mut mä pääsin yli jopa ukin kuolemasta yritä jaksaa
Monet sanovat etteivät koskaan kiusaa mutta se on se ryhmä paine joka saa pienen sanan kertymään ikuiseksi kiusaamiseksi…….- Sanon vain sen oot liiannuori vielä kuolemaan. Luulen että sitten isompana löytyy paremmat ystävät. Soita rehtorille mäki tein nii eikä sen jälkeen kukkaa oo kiusannu T: Teemu
Jos oisin siel vetäisin turpaan lähtisin perääsi ja ……-OKKK
Koulu on lopuillaan ja meillä on arviointikeskusteluja koulussa.
Nyt on sitten selvinnyt näissä keskusteluissa mullekkin, että oon saanu joidenki tuntien tuntityöskentelystä miinusta.
Opettajat ovat perustelleet tätä sillä että minä jotenki aiheutan luokkaan riitoja ja kovaa meteliä, kun kiusaajat huutelevat mulle tappouhkauksia ja haukkumanimiä.
En yleensä vastaa mitään, mutta joskus saatan sanoa että voitteko olla hiljaa, ku en voi keskittyä. Ja ilmeisesti opettajien mielestä se että oon luokassa, aiheuttaa kiusaajien huutelun.
Osa opettajista aivan tahallaan syyttää mua sellasista asioista mitä en oo tehny. Monet olet sanoo mulle että oo hiljaa, äläkä huuda siellä, vaikka oon ollu ihan hiljaa ja kiusaajat on hoitanu huutelun mun puolesta. Eikä kukaan opettajista edelleenkään oo sanonu kiusaajille että lopettaa mun haukkumisen.
Meidänkin koulussa on muka käytössä KiVa koulu ohjelma, mutta todellisuudessa kiusaamiselle ei tehä mitään. Eikä sille kai voi mitään.