Kiusattu lähellä kuolemaa. Minun tarinani
Eli oon 14 vuotias tyttö, ja elämä menee joko huonosti tai tosi huonosti. Eli mua on kiusattu ihan koulun alusta lähtien. Nykyään olen seiskalla ja menen ensi koulu vuonna kasille.
Alakoulussa kiusaaminen ei ollu nii näkyvää enkä ottanu sitä samalla tavalla kuin nykyään.
Kun seiskaluokka alko nii olo oli aluksi tosi mukava ja aattelin että kyllä mulla menee hyvin. Mutta sitte yks mun luokan poika päätti että mä oon meidän luokasta jotenki erilainen. Siitä se kunnon alamäki sitte alko. Joka päivä mua haukuttiin (ja haukutaan edelleen) ja usein myös heiteltiin tavaroilla, niinku pussinuuskalla, purkalla ja vastaavalla. Aluksi kestin vaa, ja yritin olla huomaamatta. Ennen joulua se kuitenki muuttu aika sietämättömäksi. Melkein kaikki mun luokan pojat oli päättäny tulla mukaan siihen kiusaamiseen. Myös kaksi vuotta minua vanhemmat oppilaat haukkuivat minua. Lopulta kiusaajia oli jo varmaan kaksikymmentä. Joka päivä, joka tunnilla ja välitunnilla mulle kerrottiin sitä samaa.
– Sä oot läski ja ruma, ei susta oo mihinkään. Oo hiljaa mä en halua kuunnella sua. Oot tommonen vitun läski mature. Älä tuu mun lähelle vitun pallotissi/palloperse. Sä voisit kuolla syöpään. Olisit voinu jäädä junan alle. Oo kiltti ja tee itsari nii meidän ei tartte kestää sua enää…. Se ei loppunu. Ei vieläkään.
Samalla ku kiusaaminen ylty nii kaverit väheni. Viiden ihmisen porukka johon kuulu minun lisäksi kolme muuta ja paras kaverini, ei ollukaan enää viiden vaan neljän ihmisen ryhmä. Välkillä istuin yksin ja kuuntelin musiikkia kuulokkeilla. Yritin olla mahdollisimman hiljaa ettei kukaan huomaa että oon siellä. Aina ku kiusajille tuli tylsää ne alko tähyillä mua. Sitte ne huomaa mut istumassa yksin jossain nurkassa. Sillon tajuan että parempi valmistautua pahimpaan. Sitten kuulen taas kerran siitä etten oo minkään arvonen. Lopulta tunti alkaa ja kiusaajat valuu luokkaan. Jään yksin istumaan nurkkaan ja häpeämään.
– Miks mun pitää olla tämmönen erilainen? Enkö voi vaan olla samanlainen ku muut ja sulautua massaan.
Tunnilla sama jatkuu, ja välitunnilla edelleen. Kun koulu loppuu, saan kuulla vielä nii monta haukkumanimeä ku ne kerkee sanoa ennen ku lähen kotii. Itku alkaa jo kotimatkalla, ja lopulta makaan sängyssä itkien. [osa tekstistä poistettu] Itkiessä mietin mitä kaikkea mulle on sanottu sinä päivänä, ja jokainen haukkumanimi ja vastaava tuntuu siltä ku joku iskis puukon rintakehästä läpi. Lopulta nukahdan illalla itkien. Aamulla nousen viivytellen ylös ja yritän valmistaa itseäni siihen mitä on tulossa. Ikinä en ole onnistunut, ja se tuntuu aina yhtä pahalta. Jokaisen päivän vaan kahlaan läpi ja kaadun sitten itkien sänkyyn. Joulun jälkeen rakas koirani karkasi ja jäi myöhemmin junan alle. Se ei helpottanut tilannetta. Asian teki vielä pahemmaksi se että nyt kuollut koira oli ensimmäinen lemmikkini. Rakastin sitä enemmän kuin mitään. Kun minua kiusattiin koulussa kerroin siitä koiralle ja silittelin sitä. Siitä minulle tuli aina hieman parempi mieli, kun pystyi kertomaan jollekkin. Mutta nykyään en pysty tekemään sitäkään.
Kun seiskan terveystarkastus tuli, päätin kertoa terkkarille. Terkkari ymmärsi tilanteen ja kertoi luokanvalvojalle. Sovin terkkarin kanssa kaksi jatkotapaamista. Nyt vanhempani, luokanvalvojani ja terkkari tietävät. Olin toivonut helpotusta tilanteeseen kertomalla aikuiselle, mutta mitään ei tehty. Kiusaaminen ei ole muuttunut tai vähentynyt. Ja nyt tuntuu siltä että koko homma oli täysin hyödytön. Ei valoa tunnelin päässä.
Nykyään koko luokka syrjii ja häpeää minua. Luokkalaiset ei halua olla julkisesti oikeastaan missään tekemisissä kanssani. Nykyään en enää kutsu tai tervehdi heitä käytävillä koska tiedän että heitä hävettää tuntea minut.
Olen koko elämäni rakastanu laulamista ja esiintymistä. Osaan laulaa todella hyvin ja olen opettajien pyynnöstä ala-asteella esiintynyt paljon. Nykyään minua pelottaa ja olen aika haluton esiintymään koska pelkään nolaavani itseni ja kaikki ihmiset jotka tuntevat minut.
Olen luovuttanut eikä elämä tunnu enää elämisen arvoiselta. Joka päivä mietin moneen kertaan [osa tekstistä poistettu] Ei enää mitään mikä voisi satuttaa. Se olisi loppu, kaikelle… Helppoa… [osa tekstistä poistettu]… Lopullinen vapaus ja vihdoin valo. Valo minulle joka on elänyt pimeässä koko elämän. Vielä en ole pystynyt tekemään sitä. Odotan ihmettä. Vain se voi päättää tämän tunnelin ja johtaa valoon…
Mun tarina on melkein kokonaan samanlainen. Ainoastaan se on erinlaista että tytöt kiusaa enemmän :/ Mustaki tuntuu et en jaksa enää…
tää on kamalaa! mä EN VOI ENÄÄ VAAN ISTUU TÄÄL RUUDUN TOISES PÄÄS JA LUKEE KAIKKEA SITÄ, MITÄ SULLE TEHÄÄ. Haluan auttaa! mun on pakko! en kestä itteeni jos en auta sua! tää asia vaivaa mua ja jos en tee asialle jotai ni mä sekoon!!! MITÄ MÄ TEEN JA MITEN!!??
VOIMII!!
Ketjun aloittajalle…
Onko koulussasi tukioppilaita? Voisiko heistä olla apua?
Koulussani on tukioppilaita, mut en usko että niille kertominen helpottais tilannetta. Enkä edes tunne ketään koulumme tukioppilaista, enkä viitsi vaan marssia kenenkään luo ja kertoa kiusaamisesta.
Ne opet ei oikeasti ymmärrä nyt yhtään mitään. Ainakin on ihan selvää, että nuo sun saamat miinukset on täysin perusteettomia eikä niillä ole mitään todellista arvoa, valheita kaikki. Ruutujen toisella puolen olis monta ihmistä, joilla olis jonkun verran sanottavaa noille sun kiusaajilles. Nuo kiusaajat tai ne opet ei millään muotoa ymmärrä, mitä tekevät. Voisikohan poliisista olla mitään apua, koska kiusaaminen kaikissa muodoissaan (ja etenkin tuollainen kiusaaminen) on todellakin rikos. Jonkun pitää laittaa piste tuolle toiminnalle. Onko rehtori ihan vastaavalla linjalla kuin opettajat, vai voisiko hän ajatella toisin?
Mullakin on pitkä historia kiusattuna olemisesta, ja tiedän miten hankalaa siihen on puuttua, mutta siitä huolimatta sä ansaitset niin paljon parempaa kuin tuon. Sä oot kaunis, arvokas, ja upea tyyppi omana itsenäsi, huolimatta yhtään mistään, mitä kiusaajat sanovat. Niissä se heikkous on, kun niiden pitää sortaa toisia, ne tekee väärin eivätkä ymmärrä omaa parastaan. Itse tiedän entisistä kiusaajistani, että he olivat oikeasti herkkiä, epävarmoja ja pelokkaita, vaikka esittivätkin aivan muuta.
Me ollaan kaikki sun puolella ja kannustetaan sua eteenpäin, yksi päivä kerrallaan. Älä anna kiusaajien tuhota sua, vaan voita ne kaikki, ole se vahvempi tyyppi joka voittaa. Susta on siihen. Tuo myrsky loppuu vielä jonain päivänä, ihan varmasti. Halaan sua ajatuksissani, pitkään ja tiukasti (:
-Lintu-
Mietin, että tukioppilas voisi olla tukenasi ja yrittää omalta osaltaan saada opettajia ymmärtämään kiusaamisen vakavuus. Tukioppilaiden tehtävänä on muun muassa pyrkiä edistämään kouluviihtyvyyttä. Voisiko tukioppilaalle näyttää esimerkiksi tätä keskustelua, joka täällä MLL:n Nuortennetissä on?
Ymmärrän, että voi tuntua vaikealta lähteä jälleen sille polulle, että yrittää taistella vääryyttä vastaan ja saada kiusaamista loppumaan yksin, kun kukaan ei ole siihen aiemmin puuttunut. On vain niin voimaton olo ruudun toisella puolella, kun ei voi suoraan marssia kouluusi, puolustaa sinua ja herätellä aikuisia toimimaan ja kantamaan vastuunsa. Yritän ja yritämme kaikki lukijat keksiä keinoja, jolla tilanne edes helpottaisi.
Olet vahva tyttö! Hienoa nähdä, miten paljon tukea olet saanut täällä! Toivottavasti se vahvistaa tunnettasi ja kokemustasi siitä, että ei kannata luovuttaa ja Sinussa ei ole vikaa, vaan kiusaajissa ja opettajissa.
olisi kiva lukea poistettu teksti
MÄ EN KÄSITÄ NIITÄ OPEJA! Oikeesti!!!!! Muo alko kanssa itkettaa ku luin tota. Meijän koulussa on oikeesti ainaki muutama ope jotka tosi paljon välittää ja auttaa mut ei ne kukaan oo kiusaamisen puolella. Ne aina puuttuu tilanteeseen. Oikeesti, aika sydämmettömiä ne teijän koulun opet on!!! Jos ne näkee ihan selvästi että suo kiusataan, niin miksei ne puutu asiaan?!? Kiusaamine ei oo oikein, sen luulis aikuisen ihmisenkin tietävän! Luulis että ees se ope joka pitää tukaritoimintaa niin puuttuis asiaan. Silloinhan se tavallaan toimii opetuksiaan vastaan.
Onnea suulle, toivottavasti joku auttaa sua ja toi hirvee kiusaaminen loppuu!
Kyynel silmässä onnea sulle <3
Kyynel silmässä onnea sulle <3
Siis oikeesti mikä ongelma voi olla noil kiusaajilla!!?? Et ny oikeest mee tekee mitää itsarii!!sitähän ne kiusaajat haluaa? En usko! Jos ny tekisit itsarin ni mieti niitten kiusaajien tunteita.. Häpeää,syyllisyyttä,hirveetä jos oikeesti ne ymmärtäis tavallaan murhanneensa sut :0 mun mielestä ees itsarin harkinta on tyhmää,sillä ei maailman kaikki ihmiset sua vihaa! Ja sä voisit tehdä tääl vaik mitä! Ja mieti sun läheisten tunteita kun oot tehny itsarin!! MIETI
Tosi surullista. Ihme että olet jaksanut tuon kaiken, vaikka sua on haukuttu noin paljon. Toivottavasti saat vielä jostain apua tilanteeseesi :)
Kuulostaa tosi vakavalta, ja ihan ensimmäisenä sun kannattais sanoa sun vanhemmilles että sulla ihan oikeesti on itsetuhoisia ajatuksia ja ihan oikeasti oot harkinnu itsemurhaa. (ellet oo jo kertonu, ja vaikka oot, istuta vanhempas alas ja sanot että nyt kuuntelette) Se ehkä sais sun vanhemmat heräämään, jos ne nyt ajattelee että tuo nyt on vaan jotain random teiniangstia, ja sua ei oikeesti, vakavasti kiusata. Voin luvata että aika todennäköisesti vanhempas järkyttyy, saattaa alkaa huutamaan sulle ja susta tuntuu aluksi tosi pahalta että kerroit. (Kokemusta on) Mutta kun vanhempas selviää vähän siitä järkytyksestä, ne haluaa vaan auttaa sua nii yrittäkää alkaa hommaamaan psykiatri. Kuulostaa pahalta, tiedän, mutta lupaan että kun aloitat käymisen siellä (vaikka ihan yksinäsi, silloin on helpompi puhua ja avautua ainaki mun mielestä) ni huomaat pian kuinka _älyttömästi_ sun olosi paranee. Tiedän että sulle nyt on aika turha sanoa mitään että oot oikeasti taydellinen ja sussa ei oo mitään vikaa, koska tiedän itsekkin että kiusaaminen murskaa itsetunnon, ihan kokonaan. Mutta pikkuhiljaa voit alkaa rakentamaan itsellesi itsetuntoa, lähtien ihan pienistä asioista. Tee asioita joista oiekasti tykkäät, oikeasti pidät ja joissa oot hyvä, laula niin paljon kuin haluat, tavallista huonompina päivinä kirjoita koko ahdistus paperille ja revi silpuksi, ja älä yritä padota tunteitasi. Kun on pakko itkeä niin sitten itket, mutta kun lopetat itkemisen jatkat yrittämistä. Kuulostaa raskaalta ja sitä se onkin, mutta ihan oikeasti, sä et tule olemaan tuossa tilanteessa loppuelämääsi, ja pääset sieltä nopeammin pois jos alat ensin arvostaa itseäsi. Jos ne kiusaajat huomaa että sä särjyt joka kerta aina uudelleen kun ne jatkaa kiusaamistansa, ne haluaa vaan jatkaa. Kun koulut alkaa, (jos et pääse vaihtamaan koulua) yritä ignoorata kaikki ne kommentit, tai ainakin esittää ulkoisesti niin, koska se vie sen onnistumisen tunteen kiusaajilta. Mutta älä luovuta elämäsi suhteen, et kuitenkaan voi ees käsittää kuinka paljon tuskaa jättäisit jälkeesi. Mä tiedän miltä tuntuu kun ainoa tunne on tajuttoman syvä ahdistus, mutta ihan oikeasti, jonakin päivänä vielä tajuat että oot luovinut yli pahimmasta, ja vielä tulee olemaan niitä ihmisiä jotka kuunneltuaan sun tarinan sanoo sulle järkyttyneenä ja itkien että ne ei voi käsittää miten joku pystyi tekemään tuollaista sulle.
:'( sun tarinas on tosi surullinen… Muakin on kiusattu, mut se on ihan pientä kun ymmärtää sun tarinas… Musta puhutaan vaan seläntakan yms. Enkä tunne itseäni koulussa oikein tervetulleeksi kenenkään seurassa, vaikka ei sitä vielä oo kukaan sanonut… Mutta se mun murheista… Mä kyllä uskon että sä saat viel hyvii ystävii ja että kiusaaminen loppuu.. Vaikka se voi tuntua toivottomalta. :) Ei sua ikuisesti kiusata… Mä ainakin tuen sua… Täältä jostain ;) ja jos tuntisin sut niin ihan totta voisin olla ystäväsi :) <3 jaksamista ja iso iso hali :D
:'( sun tarinas on tosi surullinen… Muakin on kiusattu, mut se on ihan pientä kun ymmärtää sun tarinas… Musta puhutaan vaan seläntakan yms. Enkä tunne itseäni koulussa oikein tervetulleeksi kenenkään seurassa, vaikka ei sitä vielä oo kukaan sanonut… Mutta se mun murheista… Mä kyllä uskon että sä saat viel hyvii ystävii ja että kiusaaminen loppuu.. Vaikka se voi tuntua toivottomalta. :) Ei sua ikuisesti kiusata… Mä ainakin tuen sua… Täältä jostain ;) ja jos tuntisin sut niin ihan totta voisin olla ystäväsi :) <3 jaksamista ja iso iso hali :D