Kiusattu lähellä kuolemaa. Minun tarinani
Hei sinä kiusattu!Hyvä kun kirjoitit tänne tarinasi!!!
Niskakarvani nousee pystyyn, kun luin kertomuksesi. Tunnen silmitöntä ”vihaa”, kiukkua kiusaajiasi kohtaan ja vielä enemmän niitä aikuisia kohtaan, jotka vähättelevät tilannettasi eivätkä uskalla puuttua tai joilla ei ole taitoa puuttua tilanteeseen.
Muista ja usko , että olet uhri ja tarvitset aikuisen tukea selvitäksesi tilanteesta! Sinun ei tarvitse selvitä yksin, sinua kohtaan toimitaan väärin!!!! Sinulla on oikeus elää elämäsi rauhassa, sinulla on oikeus opiskella rauhassa, sinulla on oikeus olla sellainen kuin olet.
Omaa tytärtäni kiusattiin ikävuosina 9-16v tosi rankasti ja kiusaaminen johti nuoruudeniän psykoosiin. Edelleen (hän on kohta 21v ) näitä kiusaamisen ”jälkiä” korjataan. Edelleenkään hän ei ole kykenevä työelämään sosiaalisten pelkojen , ahdistuksen , masennustilojensa vuoksi. Edelleen hän kokee liian usein olevansa ”luuseri”, huono, ruma ja tietynlaiset ihmiset ”pelottavat”. Oma ikäisiä kavereita ei ole…yksi ainoa hyvä netti ystävä.
Kiusaaminen jättää todella syvät haavat…tilannetta pahentaa vielä se, että useimmiten kiusattu on muutenkin tunneherkkä, ”erilainen” ja itsetunnoltaan heikko.
Miksi sitten me vanhemmat emme puuttuneet tilanteeseen aikaisemmin??? Niinpä…siitä soimaan edelleen itseäni. Miten saatoin olla niin sokea, että en nähnyt tilanteen vakavuutta ajoissa. Meiltä vanhemmilta tytär onnistui salamaan kiusaamisen miltei neljä vuotta ja sitten kun asian saimme selville ja asiaan puutuimme oli jo ”myöhäistä”. Ei auttanut keskustelut, tukihenkilöt, lähestymiskielto…vaan kiusaaminen muuttui syrjinnäksi, porukasta pois jättämiseksi, henkiseksi ”piilo kiusaamiseksi”…lopulta tuli eteen ihan pakosta koulun vaihto.
Paljon on tarvittu terapiaa( bodymindterapiaa ja psykoterapiaa) , yhteisiä keskusteluja, yhteisiä itkuja,rohkaisevia sanoja, tulevaisuuden uskon luomista,ei ole ollut helppoa sivusta katsoa , kun tytär näkee maailman mustana paikkana ja kaikki ihmiset pahana.
Mutta kovalla työllä koko ajan on hitaasti toivuttu kiusaamisen haavoista…koko perhe. Kyllä on monesti mietitty, että miksi juuri meidän tytär!!! Miksi juuri hän joutui kulkemaan kivisen nuoruuden polun? Mikä oikeus muilla lapsilla/nuorilla oli tuhota hänen nuoruutensa…
No,nyt tytär pystyy käymään koulua, nyt hän pystyy kulkemaan bussilla, lääkitystä on vähennetty, hän hymyilee usein ja uskoo parenpaan tulevaisuuteen. Tosin vieläkin elämä ”tökkii” julmasti …esim. hän ei päässyt toivomaansa kouluun, koska ”hoidot” ovat vielä kesken.Hän on 20 vee ja itsenäistyminen on vasta ”alkamassa”…niin se elämä koettelee.
Kuitenkin valoa näkyy jo tunnelin päässä ja uskon, että tytär nousee näistä tarumoistaan entistäkin vahvempana.
Eli sen sinulle haluan sanoa…ota rohkeasti aikuista kädestä kiinni ja sano, että tarvitset APUA! Tee se nyt…muuten kiusaaminen ei lopu vaan pahenee kaiken aikaa. Älä päästä tilannetta niin pahaksi kun tyttäreni päästi! Elämän kuluu tarjota myös sinulle auringon paistetta ja hyvää oloa!
Jos luotettavaa lähiaikuista ei löydy… voin tulla tueksesi!
Mä itkin oikeesti ku luin tän tekstin, koska toi kuvaa myös mun elämää ihan täysin. Mä oon kokenu ton saman ja itken itteni uneen joka ilta. Ja mietin vaan et se yks asia vois helpottaa oloo ja kaikille se ois parempi. Yritä jaksaa, koska mäkin oon jaksanu niin säkin tuut jaksamaan <3 voimia <3
Mä itkin oikeesti ku luin tän tekstin, koska toi kuvaa myös mun elämää ihan täysin. Mä oon kokenu ton saman ja itken itteni uneen joka ilta. Ja mietin vaan et se yks asia vois helpottaa oloo ja kaikille se ois parempi. Yritä jaksaa, koska mäkin oon jaksanu niin säkin tuut jaksamaan <3 voimia <3
toi on iha hirveetä! mä rupesin itkee ku luin tätä….siis toi on niin väärin…mua on kiusattu kans paljon ja oon miettiny itteni tappamist..mut ei se oo ratkasu,pitää vaa pysyy vahvana,kyl asiat muuttuu viel hyväks! ne kiusaajat on iha luusereit eikä sus oo mitää vikaa! koita pärjätä! :)
Tosi surullista :( Muaki on kiusattu… Ja vieläkin kiusataan…
Oon ite kokenu ton saman alakoulussa. Samanlaista kiusaamista. Tiiän hyvin miltä toi tuntuu. Mulla kiusaaminen loppu kutosen lopussa, mutta pelkään et se alkaa taas yläkoulussa. Voimia kaikille kiusatuille. Vika ei oo teissä vaan kiusaajissa. Pysykää vahvoina.
”Voisiko minusta olla apua”???
Meidän koulussa on paljon kiusaamista, itse menen vasta luokalle 6 mutta olen meidän koulun kaikkien kiusattujen paras kaveri ja tukena vaikeimpinakin hetkinä!!!
, meidän koulussa on muutama kiusaaja ja n. 13 kiusattua, loput ovat sivustakatsojia
yritän auttaa ja tukea, minun kaikista paras kaverini ei ole kiusattu mutta ei uskalla mennä väliin, ja välitunneilla hengaan kaikkien kiusattujen ja parhaan kaverini kanssa!
vain haluat, voit ottaa yhteyttä vaikka täällä niin voin antaa vaikka instagram osoitteeni tai kik tunnukseni!!!♥♥♥♥♥♥♥ ???
[Ylläpidon huomio: emme julkaise yhteystietoja]
PS:tiedän kuinka kamalaa se on, purskahdin itkuun kun lui
Opettajat laiminlyövät velvollisuuksiaan sulkiessaan silmänsä tuollaiselta. Tappouhkaus on varmasti poliisiasia ja kiusaaminen muutenkin. Aikuisten on puututtava tähän. Voisivatko vanhempasi olla yhteydessä kouluun tai suoraan poliisiin? Onko koulussanne koulupoliisi? Sinä olet hieno ihminen. Varmasti tuntuu raskaalta ja vaikealta, mutta jaksa vielä. Tiedän monia aikuisia kiusattuja, joilla on nyt perhe ja ystäviä ja asiat oikeinkin hyvin. :)
:'( Mua ei oo ikinä kiusattu mutta kun kuulen että jotain kiusataan niin haluaisin heti auttaa. On mua joskus haukuttu, mutta ei pitkä aikasesti. Mulle tuli hirvee olo ku tajusin että en voi auttaa. En voi antaa ees sähköposti osotetta tai muuta sellasta. Haluaisin heti puuttua kiusaamiseen.Koita pärjätä♡
Jaksamisia sulle!!???? oot oikeesti hyvä tyyppi mut et vaan itse huomaa sitä, koska kaikki vaan haukkuu sua. Mulla itellä oli vähän vastaanlainen tilanne ja en osannu ottaa kehuja vastaa ku aina vaan sanottiin että olet tyhmä ja surkee ja ruma jne. Mutta uskon että vanhempasi kuitenkin rakastavat sinua eivätkä vain tiedä miten auttaa sua ja ehkä myös pelkäävät että kiusaajiesi vanhemmat alkaisivat haukkua heitä… Toivon kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti tulevaisuuden näkymät ovat jo parempia ????
Hyvin surullista… Minuakin on kiusattu mutta ei nin parasite kun sua :( Olen joutunut tietenkin joutunut puoli tunteettomaan tilaan ja Edelleen olen. Netti on ainoa paikka Jossa voin Olla oma itseni :( aikuisita 97% ajasta ei ole apua. Mun luokka tietää tämän mutta ei niitä kiinnosta… Vaikka saan hyvii numeroit mua kiusataan… Vaikka olen normaali mua kusataan… Aino epänormaali asia mussa on peli addictio…mutta ei se ole edes se syy… Toivon kaikkea hyvää kaikille kiusatuille…
Mä oon yksinäinen koulussa mutta mua ei kiusata. Mua rupas itkkettää kun luin sun tarinan. Aloita joku uus harrastus. Sieltä sä saatat saada uusia kavereita.
mulle tuli mieleen, ku meiän koululla oli aika pitkälti toi sama teksti ossain MLL:än julisteessa ja siinä sanottii et se oli tehny itsemurhan, noh, sillon ku näin sen juslisteen ni ajattelin vaa et ”ahah nii varmaa” mut nyt ku luin tän ni tajusin et se vois olla oikeesti totta. en voinu ees ajatella et joku miettis itsemurhaa koska sitä kiusataan. muakin kiusataan ja monesti itken sen takii… mut en voinu ees ajaatella et joku ees miettis tekevänsä itsarin sen takii :(.
Sun pitäis sanoo niille suorat sanat, yrittää ”servata” ne. Pari ehdotusta. jos joku haukkuu sua niin sano niille: ”hei pliis voitko lopettaa? Oot aika säälittvä ku haukut mua noin. Eikö sulla oo elämässäs yhtään parempaa tekemistä ku haukkuu muita. Jos ei niin harmi juttu.” Kaikkee vastaavaa. Mut sanotaan et jos tykittää vastaan niin se vaan yllyttää kiusaajii vaikka se on just toisin päin. Jos tunnilla joku härnää nii viittaa vaan ja sano. Kyllä sä pystyt! Mä uskon suhun :). Keskity olennaiseen ja oo rohkee. Oot hyvä laulamisessa? Älä päästä irti siitä missä oot hyvä. Tosi monesta kiusatusta on tullut jotakin suurta. Me kiusatut ollaan vahvimpia! :)
Itse olen poika ja koin aika samanlaista kiusaamista. Heiteltiin välillä asioilla, nimiteltiin, kiusattiin ja painostettiin niin että lopulta en voinut enää olla ollenkaan rentona koulussa, vaan jatkuvasti varuillani siitä että jos kiusaajat huomaisivat. Muistan miten jossain vaiheessa homma vain meni liian pitkälle ja napsahdin. Meni yksin itkemään koulun rappukäytävään mutta tilanteen nähnyt opettaja seurasi ja kyseli asiasta. Ja hieman aikuisten puuttuminen tilanne laimensi, mutta yläkoulu oli aika lailla sitä samaa kidutusta. Kahdeksas luokka oli pahin, mutta siitäkin selvisin hengissä. Jatkuva kiusaaminen laukaisi minulle pakko-oireita joista pääsin eroon vasta lukiossa…
Ihme kyllä koulun loputtua jos näen vanhoja kiusaajiani kaupungilla, menen ihan rohkeasti ja iloisesti kättelemään heitä ja juttelemaan kuulumisia …ja he juttelevat yhtä iloisesti ja tuttavallisesti takaisin! Olen jotenkin oppinut antamaan anteeksi ihmisille joille olisin tahtonut tehdä käsittämättömiä kauheuksia jokaisen kiusaamiskerran jälkeen ja jotka arvettivat itsetuntoani melkein korjaamattomasti. Nyt kun olen jälleen onnellinen voin myös ymmärtää että sekä me kaikki olimme silloin keskenkasvuisia, ja nykyään jokainen heistä jonka olen nähnyt onkin kasvanut ihan kunnialliseksi hepuksi. Kannattaa vain yrittää olla ajattelematta asiaa ja keskittyä positiivisiin asioihin elämässä, ja jos välillä tuntuu ettei jaksa nousta sängystä niin sitten käyttää omaa harkintaa siitä että nouseeko vaiko eikö. Itse monta kertaa menin ja ajattelin että ”enää en nouse sängystä” mutta lopulta löysinkin aina vaikka kuinka monta syytä miksi nouseminen oli makaamista mukavampaa. Elämässä on aina jotain elämisen arvoista, eikä siksi saa luovuttaa!