Kiusattu lähellä kuolemaa. Minun tarinani
Eli oon 14 vuotias tyttö, ja elämä menee joko huonosti tai tosi huonosti. Eli mua on kiusattu ihan koulun alusta lähtien. Nykyään olen seiskalla ja menen ensi koulu vuonna kasille.
Alakoulussa kiusaaminen ei ollu nii näkyvää enkä ottanu sitä samalla tavalla kuin nykyään.
Kun seiskaluokka alko nii olo oli aluksi tosi mukava ja aattelin että kyllä mulla menee hyvin. Mutta sitte yks mun luokan poika päätti että mä oon meidän luokasta jotenki erilainen. Siitä se kunnon alamäki sitte alko. Joka päivä mua haukuttiin (ja haukutaan edelleen) ja usein myös heiteltiin tavaroilla, niinku pussinuuskalla, purkalla ja vastaavalla. Aluksi kestin vaa, ja yritin olla huomaamatta. Ennen joulua se kuitenki muuttu aika sietämättömäksi. Melkein kaikki mun luokan pojat oli päättäny tulla mukaan siihen kiusaamiseen. Myös kaksi vuotta minua vanhemmat oppilaat haukkuivat minua. Lopulta kiusaajia oli jo varmaan kaksikymmentä. Joka päivä, joka tunnilla ja välitunnilla mulle kerrottiin sitä samaa.
– Sä oot läski ja ruma, ei susta oo mihinkään. Oo hiljaa mä en halua kuunnella sua. Oot tommonen vitun läski mature. Älä tuu mun lähelle vitun pallotissi/palloperse. Sä voisit kuolla syöpään. Olisit voinu jäädä junan alle. Oo kiltti ja tee itsari nii meidän ei tartte kestää sua enää…. Se ei loppunu. Ei vieläkään.
Samalla ku kiusaaminen ylty nii kaverit väheni. Viiden ihmisen porukka johon kuulu minun lisäksi kolme muuta ja paras kaverini, ei ollukaan enää viiden vaan neljän ihmisen ryhmä. Välkillä istuin yksin ja kuuntelin musiikkia kuulokkeilla. Yritin olla mahdollisimman hiljaa ettei kukaan huomaa että oon siellä. Aina ku kiusajille tuli tylsää ne alko tähyillä mua. Sitte ne huomaa mut istumassa yksin jossain nurkassa. Sillon tajuan että parempi valmistautua pahimpaan. Sitten kuulen taas kerran siitä etten oo minkään arvonen. Lopulta tunti alkaa ja kiusaajat valuu luokkaan. Jään yksin istumaan nurkkaan ja häpeämään.
– Miks mun pitää olla tämmönen erilainen? Enkö voi vaan olla samanlainen ku muut ja sulautua massaan.
Tunnilla sama jatkuu, ja välitunnilla edelleen. Kun koulu loppuu, saan kuulla vielä nii monta haukkumanimeä ku ne kerkee sanoa ennen ku lähen kotii. Itku alkaa jo kotimatkalla, ja lopulta makaan sängyssä itkien. [osa tekstistä poistettu] Itkiessä mietin mitä kaikkea mulle on sanottu sinä päivänä, ja jokainen haukkumanimi ja vastaava tuntuu siltä ku joku iskis puukon rintakehästä läpi. Lopulta nukahdan illalla itkien. Aamulla nousen viivytellen ylös ja yritän valmistaa itseäni siihen mitä on tulossa. Ikinä en ole onnistunut, ja se tuntuu aina yhtä pahalta. Jokaisen päivän vaan kahlaan läpi ja kaadun sitten itkien sänkyyn. Joulun jälkeen rakas koirani karkasi ja jäi myöhemmin junan alle. Se ei helpottanut tilannetta. Asian teki vielä pahemmaksi se että nyt kuollut koira oli ensimmäinen lemmikkini. Rakastin sitä enemmän kuin mitään. Kun minua kiusattiin koulussa kerroin siitä koiralle ja silittelin sitä. Siitä minulle tuli aina hieman parempi mieli, kun pystyi kertomaan jollekkin. Mutta nykyään en pysty tekemään sitäkään.
Kun seiskan terveystarkastus tuli, päätin kertoa terkkarille. Terkkari ymmärsi tilanteen ja kertoi luokanvalvojalle. Sovin terkkarin kanssa kaksi jatkotapaamista. Nyt vanhempani, luokanvalvojani ja terkkari tietävät. Olin toivonut helpotusta tilanteeseen kertomalla aikuiselle, mutta mitään ei tehty. Kiusaaminen ei ole muuttunut tai vähentynyt. Ja nyt tuntuu siltä että koko homma oli täysin hyödytön. Ei valoa tunnelin päässä.
Nykyään koko luokka syrjii ja häpeää minua. Luokkalaiset ei halua olla julkisesti oikeastaan missään tekemisissä kanssani. Nykyään en enää kutsu tai tervehdi heitä käytävillä koska tiedän että heitä hävettää tuntea minut.
Olen koko elämäni rakastanu laulamista ja esiintymistä. Osaan laulaa todella hyvin ja olen opettajien pyynnöstä ala-asteella esiintynyt paljon. Nykyään minua pelottaa ja olen aika haluton esiintymään koska pelkään nolaavani itseni ja kaikki ihmiset jotka tuntevat minut.
Olen luovuttanut eikä elämä tunnu enää elämisen arvoiselta. Joka päivä mietin moneen kertaan [osa tekstistä poistettu] Ei enää mitään mikä voisi satuttaa. Se olisi loppu, kaikelle… Helppoa… [osa tekstistä poistettu]… Lopullinen vapaus ja vihdoin valo. Valo minulle joka on elänyt pimeässä koko elämän. Vielä en ole pystynyt tekemään sitä. Odotan ihmettä. Vain se voi päättää tämän tunnelin ja johtaa valoon…
Hei,
tarinasi saa kyyneleet silmiin. Niin väärin tuo kiusaaminen on, mitä olet joutunut ja joudut edelleen kokemaan. On todella kurja kuulla, että vaikka rohkeasti kerroit aikuisille, niin mitään muutosta ei tapahtunut. Se on aikuisten virhe, joka pitäisi korjata.
Se, miten kiusaaminen vaikuttaa oloosi ja millaisia synkkiä ajatuksia mielessäsi pyörii, on huolestuttavaa. Jatkuva kiusaaminen ja hyljeksintä musertaa vahvimmankin henkilön ja niistä arvista eroon pääseminen vaatii usein aikaa ja apua. Kunhan vain muistaisit, että Sinussa ei ole mitään vikaa. Et ole ruma, et huono, et mitään sellaista, mitä kiusaajat väittävät. Etkä ansaitse hyljeksintää. Kiusaamisessa ei koskaan ole kyse kiusatusta, vaan kiusaajista ja heidän erilaisista syistä päättää purkaa ja kohdistaa pahaa johonkin muuhun.
Sinun elämäsi on arvokkainta ja siitä luopuminen ei kannata. Vika on ympäristössä ja muissa ihmisissä – ei sinussa. Ympäristön tulee muuttua, ei sinun. Kannustan ja rohkaisen sinua kertomaan vielä aikuiselle. Voisitko vaikka kopioida ja tulostaa tai näyttää tämän kirjoittamasi tarinan vanhemmillesi tai opettajalle/terkalle? Osaat tässä kuvata tilannetta kokonaisuudessa – koulun arkea ja miten se vaikuttaa sinuun. Joskus kirjoittamalla asiat saa ilmaistua helpommin, kuin puhumalla.
Voimia sinulle!!
mulle tuli iha kyynel silmään ko luin ton :'( haluisin auttaa sua ja olla kaveri. ei tollasta piä kenekään kokea. voimia sulle tosi paljon<3 ja toivon että se kiusaaminen loppuis.
mulle tuli iha kyynel silmään ko luin ton :'( haluisin auttaa sua ja olla kaveri. ei tollasta piä kenekään kokea. voimia sulle tosi paljon<3 ja toivon että se kiusaaminen loppuis.
:'( toi oli oikeesti tooooosi surullista. Muaki on kiusattu mut se meni ohi… Mut tiiän tunteen.onneks sul on laulaminen. Mä saan ainaki v*****i voimaa musiikista. Tsemppii:-)
Toi on mun tarinani. melkein sanalleen. Yritän sanoa sinulle sen minkä haluaisin sanoa sille 90-luvun nuorelle tytölle.
1. Älä häpeä itseäsi, mitä sinun muka olisi pitänyt tehdä? Ottaa aina vaan pattiin? Mitä sinulle tehdään on rikollista, yksikään sinun luokkalaisistasi ei olisi voinut muuta kuin kertoa opettajalle sinun tilanteessasi. Tuollainen olisi aikuisten maailmassa rikollista ja johtaisi poliisitutkintaan.
2. Pojat ovat päättäneet purkaa omaa turhautumistaan pistämällä sinua alas koska olet muita kehittyneempi. Minua kiusattiin isoista rinnoista ja sain kuulla kaikenlaista ehdottelua. Edelleen, tämä on rikollista ja sinun kehitystäsi vastaan.
3.VAADI että vanhempasi vaihtavat koulua johonkin muuhun. Sinun voi olla jopa hyvä pitää välivuosi jossakin missä voit hengittää vapaasti ja parantua. Ehkä se on pieni yksityinen koulu, ehkä kotiopetusta. Sinun elämäsi on heille paljon tärkeämpää ja he murtuvat varmasti jos tapat itsesi.
4. Useimmat luokkalaisistasi vain pelkäävät niitä poikia, he eivät vihaa tai häpeä sinua, niin minä’kin luulin mutta myöhemmin sain kuulla että he olivatkin puolellani ja säälivät minua. Säälimisestä ei ole sinulle apua, tarvitset nyt tekoja muilta.
5. Olen niin pahoillani koirasi puolesta. Eläimet antavat ja antavat ihmiselle kaikkensa.
Näytä vanhemmillesi tämä teksti ole niin kiltti. Joskus on vaikea saada sanoja suusta kun ei vielä osaa ilmaista itseään tarpeeksi hyvin.
Purskahdin itkuun, kun luin tekstiäsi. Mua itseänikin on kiusattu, mut ei noin pahasti. Sun täytyy muistaa, että ne on raukkamaisia, ja sun alapuolella, koska ne kiusaa. Sille ei oo mitään syytä, et sua pitäis kiusata. Ne ei ole oikeessa. Sun elämä on alus viel. Haluan todellakin auttaa sua. [osa tekstistä poistettu] oon ite 12.v
[sähköpostiosoite poistettu]
Mitä saatanaa?!!??!! Kekkä paskat tollee kiusaa. En tunne ketää jotaxois kiusattu noi pahasti… [osa tekstistä poistettu] >:(
Mitä saatanaa?!!??!! Kekkä paskat tollee kiusaa. En tunne ketää jotaxois kiusattu noi pahasti… [osa tekstistä poistettu] >:(
Hei,
Luimme juuri tekstisi ja olemme todella järkyttyneitä. Ensiksi KENENKÄÄN ei pitäisi joutua kokemaan tuollaista. On uskomanto, että aikuiset eivät ole saaneet muutosta aikaan. Sinun kuuluisi saada elää normaalia elämää, eikä miettiä tai kuvittellakaan tuollaisia asioita. Vastuu kuuluisi VANHEMMILLE! Meidän on tietenkin vaikea käsittää tilannettasi, mutta seuraavat keinot voisivat auttaa sinua.Vaihda koulua. Aloita harrastus esim. Laulaminen, teatteri tai vaikkapa jooga. Hanki uusi lemmikki. Uskalla tuoda mielipiteesi julki. Tee itsellesi mieleisiä asioita. Älä missään nimessä tee itsemurhaa. Siitä ei koituisi mitään hyvää. Sinulla on vielä pitkä elämä edessäsi. Usko itseesi! Rukoilemme puolestasi :)
Terveisin: kaksi myötätuntoista
Voi miten kauheaa): sait kyllä kyyneleet silmiin.Hei, mutta älä oikeesti luovuta kuolemalla.Ei se auta.Mieti sun läheisii kuinka paljon ne kaipais sua.Mä enää ymmärrä miksi pitää aina ruveta kiusaamaan jos joku on edes hieman erilainen..Mitä niillä kiusaajilla liikkuu siellä päässä..sairaita ne on.Mutta sun on pakko jaksaa! Et sä voi kuolla pois.Miksei kukaan tule välii.Minä ainaki tulisin.Tollassesta on pakko tehdä loppu.Hei mut pärjäile jooko(: <3
Voi miten kauheaa): sait kyllä kyyneleet silmiin.Hei, mutta älä oikeesti luovuta kuolemalla.Ei se auta.Mieti sun läheisii kuinka paljon ne kaipais sua.Mä enää ymmärrä miksi pitää aina ruveta kiusaamaan jos joku on edes hieman erilainen..Mitä niillä kiusaajilla liikkuu siellä päässä..sairaita ne on.Mutta sun on pakko jaksaa! Et sä voi kuolla pois.Miksei kukaan tule välii.Minä ainaki tulisin.Tollassesta on pakko tehdä loppu.Hei mut pärjäile jooko(: <3
Älä luovuta!!
Se mitä tapahtuu, ei ole sinun syysi. Yleensä kiusaajilla on joku ”kingi”, sinun tapauksessasi se on varmaankin se yksi poika joka aloitti kiusaamisen. Näillä kingeillä on jostakin syystä sellainen ote muihin, että he eivät he vain uskalla olla kiusatun puolella. Usein he ovat sosiaalisesti lahjakkaita ja pystyvät näyttelemään ”kilttiä” aikuisille/opettajille.
Sinun täytyy kertoa jollekin aikuiselle, olen todella pahoillani että ne aikuiset joille kerroit, eivät heti puuttuneet asiaan. Kiusaaminen on kunnianloukkaus -rikos myös nuoren tekemänä, eikä rikosoikeudellinen vastuuikäraja muuta rikosta hyväksytyksi. Kiusaaminen voi olla myös henkistä pahoinpitelyä ja kiusattu on aina uhri.
Jos koulussasi kukaan ei kuuntele, voitko kertoa jollekin muulle aikuiselle? Oletko kertonut rehtorille? Onko ketään opettajaa johon luotat muita enemmän ja jolle voisit puhua? Onko koulussasi kuraattoria? Jos muu ei auta, ota yhteyttä sosiaali-viranomaisiin tai lastensuojeluun tai terveyskeskukseen, jonkun täytyy pysäyttää kiusaajat. Ja kuten muutkin jo kehottivat, näytä kirjeesi heille. Lähetä se vaikka postissa aikuisille yhteystietojen kera, jos kasvottain on vaikeaa puhua.
Sinun elämäsi on arvokas, älä anna kiusaajien tuhota sitä. On tosi hyvä, että olet kirjoittanut tänne. Sinä et ole yksin, etkä todennäköisesti ole myöskään kiusaajan/jien ainoa uhri. Kiusaaja on kiusannut usein jo alemmilla luokilla. Uhri on voinut olla joku muu. Kiusaaja käyttää sinun elämääsi vain pönkittääkseen omaa itsetuntoaan. Se ei ole oikein. Kun kingi saadaan lopettamaan, loppuu usein muidenkin mukana olo.
Sinä tarvitset apua, sillä itsetuntoa ei rakenneta takaisin hetkessä, mutta voit selvitä. Ylä-aste ei jatku ikuisuuksiin. Sen jälkeen voit jättää kiusaajat huhuilemaan toisilleen. Ymmärrän kuinka vaikeaa voi olla, sillä minulla oli myös kiusaaja (-kingi) ylä-asteella ja hän sai puolelleen lähes koko luokan. Se luokka ei ole kuitenkaan koko maailma ja ylä-asteen jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle kouluun, koska en kestänyt ajatusta samassa luokassa olemisesta lukiossa. Uudessa koulussa uusien ihmisten seurassa huomasin, että minusta pidetään ja olen ihan ok. Kiusaajat olivat väärässä. Minä kannan joitakin arpia edelleen, mutta elän, voin hyvin ja pidän huolen siitä, etteivät lapseni joudu kokemaan samaa.
Toosi inhottavaa tollanen… Voisinpa auttaa sua jotenkin… Ja jos tuntisin sut, voisit olla varma, et mä oisin sun kaveris. Muaki on kiusattu ja oon itteki ollu tosi masentunu. Mut yhen asian oon mäki oppinu: Periksi ei saa antaa, vaikka mikä olis.Tsemppiä sulle ja koitahan pärjätä! Jos kiusaaminen ei lopu, ja lähellä on toinen koulu, ni sä varmasti pääsisit sinne. Tsemppiä nyt oikeesti!
Mäkin itken kun luen tekstiäs. Ei kenenkään pitäis joutua kokemaan tuollaista, eikä kellään oo oikeutta sua kiusata noin. Kiusaajat ei tajuu miten pahalta se tuntuu, mutta en usko heidän oikeesti tahtovan sun kuolemaa. On vaan niin helppoo sanoo tuollaista, ja syntipukki saa kaikkien muiden olon tuntumaan siltä, että he muka olisivat jotenkin parempia.
Itse olin meidän luokkamme syntipukki. Semmoinen hiljainen, hitaasti kehittyvä, pieni, meikkiä ja ”erikoisia” vaatteita käyttävä (=kirkas villapusero+teepaita+lenkkarit). Ajatusmaailmat ei myöskään menny yksiin. Mua ei kiusattu läheskään yhtä pahasti kuin sinua, mutta olin kuitenkin aina ”se erilainen”, johon on helppo purkaa tuntojaan ja jota oli kiva syrjiä ja pelotella. Minäkin itkin monena iltana itseni uneen ja toivoin vaan pääseväni pois, pelkäsin todella paljon esiintymistä ja kouluun menemistä.
Itselläni auttoi vanhemmat, aika ja asennemuutos. Mä oon samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja siitä, että sun kannattais näyttää tämä viesti vanhemmilles tai ees jollekulle muulle ja vaatia kiusaamiseen puututtavan. Itsemurha ois todella lopullinen valinta[osa tekstistä poistettu]
Kiusaaminen väheni myös kasiluokalle ja ysiluokalle siirryttäessä, vaikka näin ei aina käykään. Ja mikä tärkeintä, kannattaa yrittää löytää ees jotain ilonaiheita elämästään kuten vaikka koirasi, aurinkoinen päivä… Jos koulussasi on joku muu yksinäinen, voisit yrittää lyöttäytyä hänen seuraansa. Itse oon tehny niin, ja oon huomannu sen helpoimmaksi tavaksi saada joku, joka ei oo heti jättämässä. Yhdessä ei ole niin yksinäistä, ja kiusaajiakin vastaan on helpompi pärjätä kahden.
Yksi mahdollisuus on myös seurakunta. Siinä on yleensä paljon todella empaattista ja mukavaa porukkaa, ja tällainen ympäristö vois antaa sulle paljon. Ei se mitään, jos et ole uskovainen, sillä on paljon vapaamielisiäkin piirejä, mutta tuommoiset järjestöt ottavat hyvin vastaan avuntarvitsijat. Itse en ole piireissä paljoa pyörinyt, mutta minulle usko on antanut paljon voimia jaksaa eteenpäin.
Paljon voimia sulle, ja toivon koko sydämestäni tilanteesi parantuvan!!!
Mä toivon sulle paljon voimii, ja