Hei Ööö,
Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa huolistasi tänne keskustelupalstalle. Kerrot oudosta olostasi koulussa sekä itsetuhoisista ajatuksistasi ja pohdit, mistä voisit saada tukea itsellesi ja miten osata pyytää apua. Lisäksi kerrot rakkaasta lemmikistäsi, joka on selvästi sinulle rakas ja tärkeä ja jonka pelkäät pian menettäväsi. Ymmärrän että huoli painaa mieltäsi tässäkin asiassa. Oli tärkeää lukea, että sinulla on ihana perhe ja he varmasti ovat tukenasi kun olostasi rohkaistut kertomaan.
Kerrot pohtivasi onko sinulla paniikkihäiriö ja kuvailet erilaisia tuntemuksiasi koulussa. Osaatko sanoa, onko outo olosi jatkunut jo pidempään vai alkanut jonkin tietyn tapahtuman myötä? Tuleeko oireet pintaan jossain tietyssä tilanteessa tai tiettyjen ihmisten seurassa? Kuvailemasi tuntemukset voivat toki viitata paniikkikohtaukseen, mutta moni kokee vastaavia tuntemuksia myös esimerkiksi jonkin jännittävän tai stressaavan tilanteen äärellä. Kun kuvaamasi oloon johtavat syyt selkiytyvät mielessä, opit myös ennakoimaan tilanteita ja rauhoittamaan itseäsi, ettei paniikki ehtisi ottaa valtaa.
Rauhallinen syvä hengittely, jokin käsillä tekeminen tai esimerkiksi omien ajatusten vieminen ihan muualle huoneessa olevia punaisia asioita laskemalla ja nimeämällä voi rauhoittaa myös kehoasi fyysisesti. Koulusi terveydenhoitaja on myös tukenasi tällaisissa asioissa ja jos kertominen hänelle tuntuu hankalalta, voit vaikka näyttää tänne kirjoittamasi viestin.
Kerrot lisäksi, että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia etkä ole uskaltanut niistä kellekään kertoa. Voit olla todella ylpeä itsestäsi, että rohkaistuit niistä nyt kertomaan ja pyytämään itsellesi apua. Onkin tärkeä tukeutua muihin ihmisiin niissä hetkissä, kun oma olo on niin raskas ja vaikea, että ajatukset itsensä satuttamisesta pyörivät mielessä. Ne ovat merkki siitä, että tarvitset nyt aikuisen apua ja tukea.
Terveydenhoitaja voi auttaa sinua tässäkin asiassa tai vaihtoehtoisesti kuka tahansa lähipiirissäsi oleva aikuinen, johon luotat ja jonka seurassa tunnet olosi turvalliseksi. Vaikka kertominen jännittääkin, yritä muistaa, ettet ole tehnyt mitään väärää etkä voi itse pahalle olollesi mitään. Ympärilläsi on ihmisiä, jotka haluavat auttaa sinua voimaan paremmin. Meistä jokainen tarvitsee joskus toisen ihmisen apua, ja me olemme täällä toisiamme varten, tuemme ja autamme silloin kun toinen sitä tarvitsee ja kaipaa.
Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos sitä kaipaat. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Valoa ja keväistä aurinkoa sinulle toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
