Moi! Oon 12-vuotias tyttö ja mua vaivaa ihan hirveesti se, et mulle tulee koti-ikävä jos lähden jonnekin yöksi. En oo kertonut siitä edes parhaalle kaverille, en vaa jotenki pysty kertomaan.
Joskus mulle tulee jotenki ahdistunut olo jos vaikka kaveri pyytää koulun jälkeen että tulisin niille. (Siis ei yöksi)
Tuntuu siltä et mä en halua ja et mä haluun kotiin enkä sille kaverille, vaikka se oiski se mun paras kaveri. Onko noloa kun mulle tulee se koti-ikävä vaikka oon jo 12? En voi sille ite mitään mutta haluaisin päästä siitä eroon. Voisitteko laittaa vinkkejä tai jos jollain on sama ongelma niin kommentoikaa!
hei mun kaverilla on vastaavaa. ja tiiän ehkä jotain tästä HUOM. ehkä koska ikinä ei voi olla varma kun ei itel oo tota kun mul on taas toisin päi mulla on ikävä pois kotoota (älä kysy mutta siis mä en viihi kotona). mutta mä veikkaan että kannattaisi alottaa sillä että kysyt kavereita kylään teille ja sit sille vietät aikaa siellä ja sit jossain kohtaa päätät että menet niille vaikka pari päivää aikasemmin ni voit henkisesti valmistautua siihen jos se auttaisi.
Moikka! Itse olen nyt 14-vuotias, ja kärsin myös ajoittain kovasta koti-ikävästä. Yllätyin viestiäsi lukiessani, kuinka samanlaisia olemme! Ihan pienen pienenä tyttönä moinen ei vielä ollut ongelma, mutta myöhemmin se oli. Halusin kavereille yöksi ehdoin tahdoin, mutta illalla minua itketti ja ahdisti, riippumatta siitä kuinka läheinen kaveri oli kyseessä. Muistan hyvin, kuinka omat kaverini pilailivat aiheesta, se jos mikä tuntui tosi pahalta. Nyt olen päässyt lähes kokonaan asian yli, mutten väitä, ettenkö toisinaan tuntisi yökyläillessäni koti-ikävää.
Voithan halutessasi ottaa mukaan vaikka jonkun perheenjäsenesi paidan, joka tuoksuu häneltä, itselläni auttoi ainakin! (:
Paljon voimia ja reipasta mieltä tuleviin päiviin, koti-ikävä on normaali tuntemus, eikä se ole koskaan pahasta! Koeta muistaa, ettet todellakaan ole ainoa, ja saat varmasti apua tähän, jos paha mielesi ei lainkaan helpotu. Eikä missään ole sanottu, että sen kokonaan täytyisi helpottaakaan, ainahan jokainen vähän ikävää tuntee. (:
Tsemppiä vain, pärjäilehän! (:
P.S
Muista, että sinulla on oikeus puhua kenelle tahansa tutulle aikuiselle pahasta olosta, ja hänellä on velvollisuus kuunnella ja auttaa! (:
Moikka! Olen hieman myöhässä, mutta jos täällä on joku joka katsoo tämän vielä niin muistan, kun olin 10v ja olin leirillä yhtäkkiä kaverini tuli kipeäksi, eikä hän sen takia päässyt mukaan leirille. Päätin lähteä kuitenkin ja oletin saavani kavereita. Näin ei kuitenkaan ollut… Sain jonkun ihme kohtauksen olin siis uimassa yksin ja kun lähdin sieltä aloin itkeä ihan täysiä ja en voinut lopettaa mitenkään. Päätin sitten soittaa äidilleni ja se oli virhe… Aloin itkemään vielä enemmän, kun äiti sanoi rakastavansa minua ja että hänkin ikävöi minua. Voi sitä itkemisen määrää. Aamulla kerroin äidin kaverille siitä (hän siis oli siellä ohjaajana) ja hän sanoi, että puhutaan äidin kanssa. Päätettiin sitten, että äiti tulee hakemaan. Juuri ennen, kun äiti tuli olisin halunnut jäädä sinne sittenkin, mutta en kehdannut perua. Nyt olen 11v ja menossa leirille josta en pääse kotiin vaikka tahtoisin. Muu perhe lähtee siis mökille, jonka piti olla vasta leirin jälkeen, mutta jotain oli varauksessa mennyt pieleen. Nooh toivon, että ei tule koti ikävä, mutta nyt en aio soittaa kotiin ja onneksi he voivat tulla katsomaan minua ja se lohduttaa huomattavasti(-:
Itsellä ihan hirvittävä koti ikävä aina!
Rupeen toisella yökylässä(kaverilla,mummolla…)itkee ja joudun aina lähtee:/
Moi!
Oon 10v. Ja itselläkin on kauhea koti-ikävä. Tänään tulin mun serkun luokse yöks ja kun olin ollu 3tuntia niin aloin vaan itkemään, ja soitin isälle et mulla on koti-ikävä. Ja en oo uskaltanut kertoo kellekään paitsi vanhemmille.
Oon 11v. Ja mulla on kauhee koti-ikävä aina jos meen jollekkin yöks alan itkee ja vanhemmat tulee halee tällä hetkellä on kauhee tilanne vanhemmat on 2 viikkoo ulkomailla ja mä oon mummin ja mummon luona ja oon vaan itkeny ku on ikävä vanhempii ja kotii
Moi, mulla on aika samanlainen ongelma mut ei koti-ikävä vaan tietyn ihmisen ikävöinyt. Eli siis oon 12 ja oon koko elämäni tehny kaiken mun äidin kanssa ja siis se lähti nyt 1viikoks ja 3 päiväks Ruotsiin ja muille mun ikäisille se ei edes ole ongelma mutku mä ikävöin jo nyt mun äitiä niin hirveesti vaikka se on ollu poissa vasta 7 tuntia ja itken ihan hirveesti ja tiedän et tuun itkee joka ilta ennen ku meen nukkumaan ja en varmaan ees saa unta kun menen nukkumaan koska mulla on niin hirveä ikävä sitä.
Moi oon 11.v tyttö ja mulla on ollut AINA ongelmana että kun meen yökylään saan hirveän ahdistuksen joka johtuu ikävästä. Se tunne on semmonen että haluaisin pois sieltä ja mun omaan sänkyyn. Oon nyt ollut monena iltana kotona ahdistunut asiasta ja itkenyt itseni uneen. Mulla on ens lukuvuoden alussa leirikoulu Maarianhaminassa tai jossain siellä päin ja oon miettinyt että en halua kokonaan mennä sinne mutta en halua jäädä ulkopuoliseksi. Oon jutellut asiasta äitini ja opettajani kanssa. Äitini on sanonut että mun pitäis mennä koska oon kumminkin jo 11.v mutta en tiedä haluanko. Joten tämä on vaivannut minua monena iltana………:(
Moi! Mulla on tulossa maaliskuussa leirikoulu piispalaan ja ollaan siellä viikko. Kärsin kans jäätävästä koti-ikävästä tai lähinnä ikävöin äitiä. Oon jo 12 mut silti mua alkaa ahdistaa ja itkettää joka ilta ollessani pois kotoa enemmän kun yhden yön. Kaipaisin jotain vinkkejä miten saisin helpotettua tilannetta:(
Moi!
Oon 12v ja mul tulee yleensä koti ikävä jos oon jossain ekaa kertaa yötäesim oon nyt ekaa kertaa yötä mun mummilla
Ja itkettää👍👍 haluaisin kotiin mut en pääse
Hei! Olen 12 ja minä kärsin myös koti-ikävästä :( olen menossa viikoksi kesällä isäni luokse (nähään vain puolen vuoden välein) en halua lähteä koska minulla on emetofobia. Jos mua alkaa ahdistaa siellä niin en voi vaan itkeä ja tehdä mitä haluun niinkuin kotona. Se alkoi siitä kun olin viimeksi iskän luona (siis emetofobia) kun olin oksentanut pari viikkoo ennen sitä ja pelkään et oksennan taas :( haluan nähdä iskääni todellakin mut en vaan pysty. Ja silloin olisi parhaat uimakelitkin täällä kotona. Itkin viimeks sen ikävän jo päivää ennen lähtöä niin ei silloin itkettäny paitsi sinä vikana päivänä kun tuli niin kamala olo. Itken nytkin tätä kirjoittaessani. Tiiän et tää on vanha
Moi! Mä oon itekki 12vuotias ja mulla on tämä täysin sama tuune. Tuntuu kyllä hirveältä kun kaverit eivät tiedä vaikka mun yhdellä kaverilla on sama homma,en uskalla kertoa edes hänellä sillä olen koko ajan valehdellut ja keksinyt tekosyitä välttääkseni yökylään menemistä. Ja minulla ei tule NIIN kova koti-ikävä vaan jotenkin ala muistelemaan minun ja äidin yhteisiä hetkiä (hän ei ole kuollut siis) ja alan ikävöimään🥺
Olen se joka kirjoiti iskälle menemisestä. Olen nytten täällä ja eilettäin tuli ihan hirvee koti-ikävä. Annan nyt vinkkejä miten selvitä siitä :)
1. Ota kirja mukaan
Jos sulle tulee yöllä hirvee ikävä, niin ota kun olet lähdössä niin kirja mukaan. Voit lukea sitä kunnes se menee pois ja mennä takas nukkuu
2. Iloitse kotiin pääsystä
Voit ajatella silleen, että pääset kohta takas kotiin, mä ainakin on niin innoissaan siitä et ”jee, pääsen kotiin 3 päivän päästä! Wuhuu!” Ja sit oon itsevarma kun pääsen kotiin et miten kestin ilman et tulin hulluksi 😂😂
3. Juttele vanhempiesi kanssa
Voit kysellä kuulumisia vahemmiltasi vaikka wapissa tai soittaa niille
4. Kerro jollekkin aikuiselle
Itse olen kertonut iskälle siitä et mulle tulee ikävä äitiä (asun äidillä) ja sit se onki helpottanu.
5. Yritä rauhoittua
Jos pelkäät sitä, että et saa koko yönä unta (kuten minä) niin ei se maailmaa kaada vaikka et nukkuiskaa koko yönä. Toki on ärsyttävää surea mutta uskon et se menee pois kun on aamu eikä tarvii ajatella sitä. Joskus itkeminen auttaa sä saat itkee jos sua itkettää.
Toivottavasti tää oli jollekkin hyödyllinen! ❤️ Nää keinot on auttanu mua paljon👍
Tiedän että on jo vanha juttu tämä mutta itselläni on ihan sama juttu vaikka olen jo 12. Olin kesällä tädilläni viikon joka asuu eri kaupungissa ja joka ilta pelkäsin että en saa unta, en saanutkaan. Lopulta jouduin lähtemään 2 päivää aikaisemmin ja se harmittaa jälkeenpäin. Minulla oli joka ilta hirveä koti-ikävä ja itkin hirveästi kun muut eivät nähneet. Minulla oli silti todella hauskaa eli tarkoitan tällä että jos tukee helposti koti-ikävä ja pelkää niin kannattaa ajatella hyviä puolia.