Hei ”SpageLi🏳️🌈”
Kiitos viestistäsi! Olen ylpeä sinusta, että kirjoitit asiasta tänne heti, etkä jäänyt yksin tapahtuneen kanssa. Viestistäsi nousi minulle sinusta huoli ja vaikka viestisi on tässä sensuroitu/poistettu, olen sen lukenut kokonaisuudessaan.
Kirjoitit, viestissäsi itsetuhoisesta käytöksestäsi, jonka ajattelit parantavan oloasi. Kiitos, että kerroit tämän. Ymmärrän, että kun on huono olla, tekee kaikkensa, jotta paha olo helpottuisi edes hetkeksi, ja ehkä juuri tätä hetkellistä helpotusta tämä käytös tuokin, mutta se ei ole ikinä ratkaisu huonoon oloon. Niin kuin itsekin kirjoitit, pahensi se vain oloasi jälkeenpäin. Itsetuhoisuus on aina merkki hyvin pahasta olosta, joka purkaantuu itseensä, mikä ei ikinä ole hyvä asia. Terveellisiä tapoja purkaa huonoa oloa löytyy, mutta niiden löytämiseen voi tarvita muiden apua ja niitä joutuu välillä itse opettelemaan.
Itsetuhoisuuden vastapaino on jutteleminen asiasta. Usein itsetuhoisuus saa ihmisen kömpimään kuoreensa ja salaamaan asian, mutta kertomalla rohkeasti omasta olostaan voi tilanteeseen tulla nopeastikin muutos. Olet rohkea, kun toit asian esille ja toivonkin, että uskaltaisit kertoa tästä myös jollekin lähipiirissäsi olevalle aikuiselle, esimerkiksi vanhemmillesi tai jollekin muulle sinulle turvalliselle aikuiselle. Koulussa voit myös jutella asiasta esimerkiksi koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Kuka olisi sinulle se henkilö, jolle olisi luontevinta kertoa ja pyytää apua?
Kertoa voi myös monella tavalla. Voi sopivalla hetkellä kertoa kotona juuri niin kuin asia on. Voi lähettää viestin etukäteen valitsemalleen henkilölle, että haluaisi jutella jostakin vaikeasta mutta tärkeästä aiheesta, johon kaipaa apua tai sitten voi kirjoittaa ihan kirjeen, jossa kertoo omista ajatuksista ja tunteista. Mikä olisi sinulle luontevin tapa kertoa? Linkkaan sinulle myös tähän Huoli puheeksi- lomakkeen, jota voi myös käyttää apuna.
Huoli puheeksi lomake: https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdf
Asiassa ei ole mitään hävettävää. Välillä tarvitsee jonkun toisen apua, jotta pystyy voimaan taas paremmin. Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa aiheesta tänne, olen varma, että rohkenet kertoa myös asiasta jollekin lähipiirissäsi olevalle aikuiselle!
Jos haluat, olet myös aina tervetullut soittamaan Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) ja juttelemaan asiasta päivystäjän kanssa. Yhdessä voitte esimerkiksi miettiä kenen puoleen voisit kääntyä ja millä tavalla.
Pidä huoli itsestäsi, sinä ja sinun hyvinvointisi on tärkeä!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
