Oon siis kasiluokkalainen tyttö. Tätä on kohta jatkunu vuoden, suunnilleen. Eli jonain päivinä on tosi hyvä olo, mut seuraavana päivänä taas tosi huono. [osa tekstistä poistettu] tavallaan ihanku en ansaitsis olla onnellinen, ja sit teen pienist asioista tosi isoja. Ja kaikki rupes kaatuu päälle, mut en nyt tässä kerro mitä kaikkee tapahtu.
mut sit tapasin kaverien kautta yhen jätkän. Meil synkkas heti, olin onnellinen. Muutaman päivän oleskeltii ihan kii toisissamme. halailtii, kateltii leffoi, nuoltiin ja juteltii. Sit se ilmotti ettei se halunnu mun kans mitää juttuu. Ihanku ois maa romahtanu jalkojen alta. Itkin monta päivää. Olin kerranki onnellinen ja se ei halunnukkaa mitää. Mut ihmekkös.. Kuka haluis. En tiiä mitä teen.. En haluu jutella aikuisille kasvotusten.
oisin muuten lähettäny semmosen ihme kirjejutun täällä, mut se oli täynnä. Musta ei oo soittamaan kuitenkaan. Tää oli mun vika toivo et joku tääl kertoo mitä teen. Onkohan mulla masennusta? molemmilla vanhemmilla on ollu. Miten saan itsetuhosuuden loppumaan? auttakaa…
Heippa,
hyvä, että kirjoitit tänne, kun kirjepalvelussa oli ruuhkaa.
Kuulostaa siltä, että sinulla on ainakin jo pitkään jatkunut tuo pahan olon tunne. Sitä en osaa sanoa, onko sinulla masennus (diagnoosina), mutta vaikuttaisi, että masentuneisuuden tuntemuksia sinulla on välillä hyvinkin voimakkaana. Kasvotusten puhuminen voi todella olla ison kynnyksen takana. Entäs jos kirjoittaisit kirjeen olostasi ja huolistasi jollekin aikuiselle ja jättäisit sen näkyville/antaisit sen? Voisiko olla helpompaa, kun toinen osapuoli aloittaisi keskustelun sen perusteella, mitä on lukenut? Nuortennetin Huoli puheeksi lomake on myös tarkoitettu avuksi tilanteisiin, joissa on vaikea kertoa huoltansa/asiaansa ääneen. Se löytyy täältä: http://www.mll.fi/huolipuheeksi
Kuka olisi sellainen aikuinen, kenelle kokisit helpommaksi puhua? Äiti/isä, täti, mummi vai joku ulkopuolinen? Koulussa terveydenhoitaja ja kuraattori ovat luotettavia aikuisia, ketkä haluavat ja osaavat auttaa sinua. Se vaatii sinulta uskallusta ja luottamusta, mutta jos löydät sen rohkeuden itsestäsi, en usko, että tulet katumaan. Sinä todellakin ansaitset olla onnellinen! Olet arvokas omana itsenäsi ja olet läheisillesi todella tärkeä. He varmasti haluaisivat auttaa sinua, jos tietäisivät, miten paha olo sinut valtaa aina välillä.
Olet myös niin arvokas, että kenenkään ei tulisi satuttaa sinua fyysisesti – ei sinun itsesikään. Huonosta tavasta voi olla vaikea päästä eroon, jos sillä tavoin on oppinut/tottunut toimimaan, kun ahdistaa. Siitä eroon pääsemiseksi voi tarvita apua. Mikä muu, ei-vahingoittava asia/teko, voisi tulla huonon tavan tilalle? Onko jotain tekemistä, josta pidät ja jonka avulla saisit ajatukset muualle? Piirtäminen, kirjoittaminen, musiikin kuuntelu, liikunta…? Entä voisitko soittaa jollekin kaverille sillä hetkellä, kun mieleen tulee vahingoittaminen?
Jos rohkaistut, niin kokeile soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen. Se on täysin luottamuksellinen, nimetön ja maksuton. Puhelimeen vastaavat aikuiset ovat mukavia ja voit vaikka aluksi jutella jostain muusta asiasta ja tunnustella, että uskaltaisitko jutella vaikeistakin asioista. Kokeile vaikka soittaa edes sen verran alkuun, että kuulet vastaajan äänen. Lyö sitten vaikka halutessasi luuri kiinni. Sitten voit kerätä rohkeutta ja soittaa niin monta kertaa, kunnes tuntuu siltä, että uskaltaisit jutella.
Halauksia sinulle!
Muista, että olet arvokas ihminen omana itsenäsi. Kirjeen kirjoittaminen on helpompaa kuin kasvotusten puhuminen, mutta kertominen kannattaa. Koeta jaksella ja halaus sulle.
Hei,
pahoittelut, että olet joutunut odottamaan viestisi julkaisua. On hyvä, että kirjoitit! Toivottavasti näet vielä vastauksen/-t.
Olet kyllä joutunut kestämään enemmän tai vähemmän pahaa oloa monta vuotta. Ei siis ihme, että koet sen kestäneen jo liian pitkään. Pahan olon ei kuitenkaan tarvitse kestää ikuisuutta! Sinä voit saada apua ja alkaa voida ajan kanssa paremmin. Olet vielä kovin nuori ja sinulla on monia vaiheita edessä elämässäsi. Minusta on hienoa, miten olet alkanut pitää itsetuhoisia ajatuksia vain ajatuksina ja pystynyt olemaan ainakin välillä toimimatta niiden pohjalta. Olet löytänyt itsestäsi voimaa tähän ja toivon, että jaksat jatkaa samaan malliin.
Voisiko aggressiivinen käytös liittyä pahaan oloosi? Tuleeko aggression tunteita tietyissä tilanteissa, esim. kun tulee riitaa tai joku alkaa ärsyttää kotona? Koetko, että pinnasi palaa herkästi?
Olen samaa mieltä siitä, että olisi hyvä, jos pääsisit juttelemaan ammattilaisen kanssa. Sinun olisi mahdollista saada lähete lääkärille esimerkiksi terveydenhoitajan kautta. Onko koulussasi terkkaria ja koetko, että voisit mennä hänen juttusilleen? Sinun ei yhtään tarvitse miettiä rahallista puolta, vaan sinä voit saada apua ilman suurta/minkäänlaista rahallista kulua. Eli missään nimessä älä jätä hakematta apua sen pelossa, että perheesi taloudellinen tilanne nurjahtaisi.
Jos sinusta tuntuu hankalalta kertoa asioista terveydenhoitajalle, niin voisitko kirjoittaa ajatuksesi jo ylös etukäteen tai käyttää apuna Huoli puheeksi -lomaketta? Löytyy Nuortennetin Mistä apua? -osiosta. Sen voi tulostaa ja ruksia itseä koskettavat kohdat. Osasit kirjoittaa tänne palstalle todella kuvaavasti omasta olostasi ja ajatuksistasi, joten sitä taitoa kannattaa hyödyntää myös apua hakiessa, jos vain itse sen koet sopivaksi ja luontevaksi.
Toivottavasti uskaltaudut terkkarin tai muun aikuisen juttusille jo ensi viikolla!
Jaksamista, rohkeutta ja toivoa paremmasta!