Oon tässä nyt taas miettinyt että onko mussa joku vika joka saa ihmiset kaikoamaan mun ympäriltä noin vuoden tuntemisen jälkeen pisin kaveri suhde on ollut kaks vuotta joka päättyi noin vuositakaperin siihe että hän oli löytänyt uusia kavereita ja olin enään ihminen kelle puhua silloin kun kukaan muukaan ei voinut puhua sitten tutustuin ihmiseen jonka kanssa tulin hyvin toimeen ja tämä entinen kaverini suuttuin no jätin siinä kohtaa hänet omaan arvoonsa ja jatkoin tämän uuden kanssa joka kanssa juttu luistihyvin kunnes hän tutustui uusiin ihmisiin ja nyt minusta tuntui kun tämä viime vuotinen olisi toistumassa uudestaan tämä kaverini ei joko vastaa viesteihini tai vastaa ja sanoo että puhuu kanssani jossain kohtaa no totuus ei puhu onko musaa jokin vika nyt tuntuu siltä etten jaksa enään mitään koulu tuntuu mahdottomalta elämä muutenkin potkii perseelle
Hei!
No onpa tosiaan mälsää, jos ystävyyssuhteet ei tunnu kestävän. Onkin tosi hyvä, jos olet valmis ottamaan selvää, oletko kenties itse tehnyt jotain, mikä on tietämättäsi loukannut ystäviäsi. Vaikka palautetta on joskus vaikea ottaa vastaan, niin voisitko kysyä näiltä kavereilta, että teitkö ehkä jotain, mistä he loukkaantuivat? Tai onko jotain, mitä voisit tehdä toisin, jotta ystävyys jatkuisi? Emme ehkä huomaa kaikkea, mitä teemme tai emme osaa ajatella, että teot tai sanat voisi ymmärtää monella eri tavalla.
Elämä on oppimista emmekä ikinä tule valmiiksi. Lisäksi jokainen ihminen ja ihmissuhde on erilainen. Silti on monia asioita, mistä monet tykkäävät tai mikä asia usein ärsyttää ihmisiä. Se, että joku oikeasti kuuntelee meitä, on asia, joka yleensä tuntuu tosi hyvältä. Aika harva osaa itse asiassa kuunnella hyvin toista ihmistä ilman, että alkaa kertoa omaa, vastaavaa asiaa tai yrittää laittaa paremmaksi. Siinä voisimme kaikki kehittyä.
Muistammeko aina kysyä, mitä toiselle kuuluu? Osaammeko olla empaattisia ja myös näyttää sen? Kiireessä ja stressaantuneena tällaiset asiat saattavat toki unohtua, mutta aina voi yrittää petrata.
Toivottavasti saat lisätietoa näistä ihmissuhteista kysymällä heiltä asiasta. Monet ovat niin hienotunteisia, etteivät tohdi sanoa, jos jokin asia on jäänyt painamaan. Mutta jos sanot, ettet loukkaannu, vaan haluat oikeasti oppia ja tietää, miten voisit olla parempi ystävä, he ehkä sanovat, jos ylipäätään edes on jotain, mitä voisit tehdä paremmin.
Toisaalta taas kaverisuhteet voivat olla myös lyhytaikaisia ja kuulua johonkin elämänvaiheeseen tai hetkeen ja sitten tulee taas uusia. Kuulostaa siltä, että kaverustut helposti eli olet hyvää seuraa ja osaat ottaa muut huomioon. Voi siis olla, ettei syy ole lainkaan ollut sinussa, vaan ihan muissa asioissa.
Toivon, että asiat järjestyvät ja sinulla on jatkossakin kavereita, joiden kanssa voit viettää aikaa ja tehdä erilaisia asioita.
Kaikkea hyvää sinulle!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei!
Valitettavasti ihan kaikilla on ystävyyssuhteita jotka tulevat ja menevät. On jopa sellaisia kaverijuttuja joissa ollaan pitkäänkin erossa ja välillä taas tiiviisti yhdessä ihan kuin eroa ei olisikaan ollut. Tämän takia aikuistenkin pitkät kaverisuhteet ovatkin aina puheenaihe: ne ovat kaikille harvinaisia.
Tämä ei tarkoita etteikö ne välien kylmenemiset tai varsinkin ulkopuolelle joutumiset sattuisi aivan mielettömästi. Tässä kohtaa on hyvä muistaa että yleisyyden lisäksi näissä on yleensä takana yllättäviä syitä.
Esimerkiksi usein kaverisuhde jää hiukan syrjään jos toinen sairastuu, rakastuu tai vaikka koulussa tulee ongelmia. Se ei tarkoita että se syrjään jäävä kaveri olisi viallinen mutta jokin muu iso juttu elämässä vie vaan kaiken ajan ja energian. Toki ikävämpiä syitäkin on kuten mustasukkaisuus vaikka yhteisestä kaverista tai se että oikeasti ei tullakaan toimeen mutta melkein aina kyseessä on vain se että elämä vie eri suuntiin eikä kenessäkään ollut mitään vikaa.
Muistathan että kun mietit näitä asioita niin osa yksinjäämisen tunteista voi johtua siitä että sinuun on kerran sattunut syvästi yksin jääminen. Aivan kuten itsekin osasit huomata, joskus ne vanhat surut hyppää esiin mutta ajan kanssa auttaa muistaa että se vanha suru ei ole tässä eikä nyt vaan menneisyyttä.
Toivottavasti kaveripiiri on jo sinulla tasaantunut tässä viestien välissä. Kirjoittele lisää jos edelleen on tämän tai muun asian suhteen vaikeaa.