Eli siis, joskus ku olin 4lk nii mulla tuli huono olo koulussa ja kävin vessassa oksentamassa. Menin sit loppu päiväksi kotiin kun luulin et mul oli vaan vatsatauti tai joku. Mut se jatkui MONTA kuukautta sillee et joka aamu mulla oli huono olo enkä pystyny lähteen kouluun. Sitte tuli kesäloma ja melkeen koko kesän olin vaa kotona. Jos joku mun kaveri vaikka laittoi viestiä että voitko alkaa? Nii mulle tuli tosi oksettava olo ja vastasin et en nyt voi. Sit kesäloma loppui ja alkoi vitosluokka (oon siis nytte vitosella) ja mulla alkoi kotikoulu. Oon nyt kotikoulussa siis, mutta en vaa jaksais olla kotona. Haluaisin mennä kouluun ja nähä kavereita. En vaan pysty. Kaupassa käyminen on myös hirveen vaikeeta, mulle tulee sellainen olo et pitäis päästä äkkiä pois sieltä tai muuten koht oksennan lattialle. En tiiä mistä tää johtuu.. auttakaaa
Hei!
Kuulostaa tosi kurjalta, että tuo huono olo hankaloittaa noin paljon elämääsi varsinkin kodin ulkopuolella. On ihana kuulla, että haluaisit käydä koulua ja nähdä kavereita. Onko siis niin, että koulussa oli kaikki hyvin ja sinua kohdeltiin siellä hyvin? Sinulla taitaa olla myös kavereita, mikä on hieno juttu!
Onko tuota huonoa oloasi tutkittu? Kaikki fyysiset vaivat on ehkä poissuljettu tähän mennessä? Kerrot, ettet pysty käymään esimerkiksi kaupassa eli joku siinä jännittää sinua, vaikket tiedosta sitä itse. Jostain syystä kehosi luulee, että koulussa tai kaupassa on jotain pelottavaa ja reagoi tuolla tavalla.
On hienoa, että haluat saada apua tilanteeseesi. Oletko kertonut vanhemmillesi, että haluaisit tietää mistä paha olo johtuu ja että haluaisit käydä koulua ja nähdä kavereita? Jos, niin mitä he ovat siihen sanoneet? Uskon, että on olemassa joku, joka pystyy auttamaan sinua tässä asiassa ja totuttamaan sinua pikkuhiljaa taas ulos menemiseen ja ihmisten joukossa olemiseen. Tällainen voi olla esimerkiksi koulun tai terveyskeskuksen psykologi. Olen ihan varma, että sellainen onnistuu etänäkin, jos vain tahtoa löytyy. (Jos et siis pysty itse menemään vastaanotolle.)
Toivon siis, että otat asian esiin vanhempiesi kanssa ja sanot, että toivoisit aikaa psykologille. Olisi tosi hyvä päästä puuttumaan tuohon ongelmaan ennen kun se kroonistuu eli pitkittyy, jolloin sen hoitaminen hankaloituu. Olen ihan varma, että tulet taas pystymään normaaliin koulunkäyntiin, jos vain saat joltain apua siihen, miten totutat kehosi siihen niin ettei se luule, että jotain vaarallista tapahtuu.
Jos haluat, voit soittaa meille ja jutella asiasta (tai jostain muustakin aiheesta) lisää. Numeromme on 116 111 ja vastaamme täällä puheluihin joka päivä eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Meillä on täällä Nuortennetissä myös chat (auki joka ilta klo 17-20) sekä nettikirjepalvelu, johon voit kirjoittaa ja aloittaa kanssamme kirjeenvaihdon.
Toivottavasti saat asiat pian vireille!
Lämpöisin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei Joku!
Tosi ikävää että sulla on vaikeaa😕 Mulla on tosi samanlaista kokemusta tuosta kaikesta mitä sulla niin aattelin kertoa oman tarinan vertaistueksi😊
Tästä on noin 2 vuotta aikaa. Syksyllä koulussa alko ahistaan ensin vähemmän sitten enemmän. Joululoman jälkeen en pystyny mennä ollenkaan kouluun tai tuli sama oksetusrefleksi kuin sulla. Mulla ehkä isoin ahistuksen syy oli ihmiset, ihmisten paljous ja niiden kanssa samassa tilassa oleminen.
Sovin meän opinto-ohjaajan kans etäpalaverin, koska kouluun en pystynyt menemään, edes opon tykö. Opo varasi mulle ajan koulupsykologille. Psykologin kans alettiin sitten miettimään ahistuksen syitä ja äiti varas mulle lääkäriajan. Lääkäristä sain masennusdiagnoosin ja sosiaalisten tilanteiden pelko -diagnoosin. Olin koko kevään sairaslomalla koulusta. Mulla ahistus liittyi siis vahvasti muiden ihmisten läsnäoloon.
Psykologin kans sovittiin että alan tekemään pieniä harjotteita eli kävelen koululle päin mutta en kouluun asti ja mieti miltä se tuntuu. Asun siis noin kilometrin päässä koulusta. Hengitysharjoituksia se myös suositteli ahdistuksen helpottamiseksi. Jatkoin tiheitä käyntejä psykologilla ja mukaan tuli myös mielenterveystoimiston väkeä. Minun hyvä ystävä kävi kylässä, koska kotoa en halunnut ja pystynyt lähteä. Myöhemmin kävin ystävän kans lenkillä, perheen kans sukulaisten tykönä ja myös semmosissa paikoissa missä on paljon ihmisiä.
Pikkuhiljaa ahistus ja masennus alkoi helpottaa ja pystyin seuraavana syksynä menemään taas kouluun. Psykan ja mtt käyntejä jatkettiin varmaan vuosi koulun alotuksen jälkeen ja käyn edelleen koulu-kuraattorilla juttelemassa, vaikka ei oliskaan mitään ihmeellistä asiaa. Nyt pystyn käymään koulussa ja vaikka ahistus ja masennus meinaa välissä ottaa valtaa, mulla on hyvä tukiverkosto ympärillä.
Minun luokalla oli myös toinen aika samassa tilanteessa= masentunut ja ahdistunut. Kävin sen kans lenkillä ja juteltiin asioista. Mie sain siitä paljon vertaistukea ja siks halusin jakaa tänne oman tarinan muille.
Toivottavasti tästä oli sulle edes hitusen vertaistukea😊 Mie suosittelisin sinua pyytämään vanhempia varaamaan sulle ajan vaikka koulupsykologille, terkkarille tai kuraattorille. Jos tuntuu vaikealta sanoa sitä, voit laittaa vaikka viestiä vanhemmalle kun se on töissä tai vaikka jättää viestilapun pöydälle.
Jos sulla on joku hyvä kaveri niin voit kysyä haluaisko se tulla käymään sinun tykönä jos vain sinusta itestä se hyvältä tuntuu. Ja voit kokeilla samoja harjotteita ko mie eli lähdet ulos kävelylle jonnekkin esim. koululle tai kaupalle päin, riippuu onko lähellä mitään ja mietiskelet vähän miltä se tuntuu. Ahdistuksen syytä voi olla tosi vaikeaa löytää, ja niitä voi olla useita. Ammattilaisten kanssa varmasti saat nekin selville.
Mie toivotan sulle ihan hirveästi tsemppiä ja jaksamista🤗 Ihan varmasti vielä helpottaa🩷