Mitä mä teen?

Se kaikki alko traumoista mitä sain 2-luokalla siitä kun mua kiusattiin ihan jatkuvasti lähes kaikesta, ja jäin ihan aina yksin.
Kolmosella se ahdistus alko jotenkin pelotti ihan kaikki, kun menin kouluun itkin koulumatkalla, joka kerta kun olin vikana kokeessa ahdisti/pelotti että en osaa mitään ja kaikki kiusaa, se miltä mä näytin ahdisti mua, pelotti että olisin ihan yksin, kaikki vaan nauraa ja kiusaa.
Nelosella se jatku, vitosella se alko oikeesti vahventumaan, feikkasin usein et oli huono olo et ei ahdistus iskis, ja tosi usein tuliki tosi pahoja kipuja vatsaan ja päähän kun ahdisti koulu niin paljon.
Kutosella jäin tosi paljon pois koulusta, vanhemmat joutu puhuu mulle siitä että jos mä en menis kouluun nii ne ja mä jouduttais ongelmiin. Tää pelotti mua vielä enemmän, joten mä pakotin itteni muutaman kerran kouluun. Muistan vieläkin kun itkin etupenkillä sitä että tuntu etten ollu edes osa sitä luokkaa. Kun mä olin myöhässä, seisoin yleensä oven edessä tosi kauan ihan vaan miettimässä että ”mitä jos feilaan jotain”, ”Mitä mä teen kun meen sinne”, ”Mitä jos mulle tapahtuu noin ja sit käy noin ja noin ja sitten ne vihaa mua”.
Seiskalla toi paheni, ja opettaja joutu puhumaan mulle siitä että sitä huolestuttaa kun oon niin hiljanen ja en puhu melkeen koskaan.
Nyt kasilla, valvon öitä ja itken päiviä, jään ahdistuksen takia pois koulusta, tuntuu siltä etten kuulu joukkoon vaikka kuinka monta ihmistä olis ympärillä.
Jo vapaa-ajallakin, Pyytelen kaikesta kokoajan anteeks, vaikken tekis mitään pahaa, kokoajan mietin et jos oonkin ärsyttävä tai jos tuotan pettymyksen.
Koulu on tuskaa mulle. Se aiheuttaa mulle niin paljon ongelmia ihan päivittäin.
En haluu enää kokee tota joka päivästä masennusta, ahdistusta, itkemistä, valehtelua olosta ja tunteiden piilottelemista.
Mitä mä teen?