mä en tiiä mitä mun pitäis tehä enään. mä koko aika jaksan suunnitella mitä haluun hankkia ja miten elää mun elämää. ja se on ärsyttävää kun mä tiiän et tän hetkisen tilanteen perusteella mä en voi muuttua noi vain. mä oon niin vitun tyhmäkin ku koulu menee ihan paskasti. ja mä ite tiiän et mä ajattelen väärin. mä sain viime vuonna keskiarvoja jotain 8.7 ja silti ajattelen et se ei ollu tarpeeksi et mä oisin voinu tehä paremminkin. ja mun itsetuhoset ajatukset ei oo muuttunut mihinkään. vitun ”motivaatiokin on loppu”. no ei oo mä oon vaan saatanan laiska. ja jos joku kysyy niin mulla menee paremmin ku koskaan. oon tajunnut et oon bi, mutta jos joku kysyy niin oon hetero, että silleen. valehtelen koko ajan pienistäkin jutuista. noh, eka kerta kun en valehdellut oli kun sanoin äidille että opettelen koreaa ja Kiinaa sovelluksen avulla. yleensä oisin sanonu et poistin sen sovelluksen kun tajusin et en haluakaan opiskella niitä kieliä tai jotain. sama juttu kun sanois et lempi väri on sininen vaik oikeesti se on oranssi. mä jännitän sitä et kohta tulee se muutaman viikon kestävä paska olo ja tällä meinaan et oikeesti on sellanen olo et pysyn vaan huoneessani ja en tuu ulos. ei oo ollu sellasta oloa mutta joka aamu ajatellut et” jos mä nyt kuitenkin jäisin kotiin enkä menis kouluun kun…”. ja en kirjottanu tänne koska halusin vaan aikalailla pakotin itteni. koska vaikka mun äiti tietää en siltikään pysty kertoo sille. sit meille piti tulla tällä viikolla(jos muistan oikein) aikuinen joka haluaa tapaa meidät kaikki meidän perheestä no ei tullu. ja äidin lapussa joka oli tarkoitettu terkkarin tarkastukseen oli lukenut et me ei tarvita äidin mielestä apua meidän perheen asioiden kanssa, mutta kuitenkin rastittanu et mulla on ollu alakuloisuutta ja muuta. no nyt musta tuntuu et äiti on perunut sen et se aikuinen ois tullu tänne tai sitten se tulee ens viikolla. en tiiä. vittu mitä muuta vielä. no vaikka mitä on jääny sanomatta varmaan. en vaan oikeesti tiiä mitä teen pls kertokaa mulle mitä mun pitäis tehä. kaikkee muuta ku kirjoittamista ja muille kertomista.
haluisin vaan huutaa, tai satuttaa itseäni ja kaikkea. oon vaan niin väsynyt tästä kaikesta. ja mun kaveri sano et jos mulle tulis ”masennus” ja et en suostuis mennä kouluun jne. nii se tulis käymään mun luona ja joka pv mut miten se muka pääsis tänne ku äiti ei päästäis ketään meiän kotiin. ja jotenkin en vaan usko et se tekis niin.
Hei nimimerkki ”tuleva nuusikko”!
Hyvä kun kirjoitit palstallemme. Kuulostaa siltä, että mieltäsi painaa tällä hetkellä moni asia, mutta samalla elämässäsi on onneksi myös paljon hyvää. Selviydyt selvästi hienosti koulusta ja sinulla on ollut tosi hyvä keskiarvo! Kuulostaa harmilliselta, ettet ollut siihen itse tyytyväinen.
Sinulla on myös äiti, joka tekstisi perusteella tuntuu välittävän sinusta kovasti ja on valmis hakemaan sinulle apua eli olet hänelle selvästi hyvin rakas ja hän todella haluaisi sinun olevan onnellinen. Sinulla on myös ystävä, jolle olet hurjan tärkeä ja joka on valmis pysymään rinnallasi, vaikka eteen tulisi vaikeitakin aikoja. Olet onnekas, kun sinulla on välittäviä ihmisiä ympärilläsi!
Et kuitenkaan voi hyvin eikä siinä ole mitään hävettävää. Ymmärrän, että omien asioiden jakaminen voi olla joskus tosi vaikeaa. Mutta raskasta voi olla myös elämää merkittävästi määrittelevien asioiden salailu. Siksi toivoisin kovasti, että uskaltautuisit luottamaan läheisiisi ja kertomaan joskus – vaikka vain pieni pala kerrallaan – kuinka oikeasti voit. Kukaan ei ole jatkuvasti onnellinen, vaan elämään kuuluvat erilaiset jaksot. Kukaan täällä ei pärjää yksin, vaan on aikoja ja tilanteita, jolloin on suurta viisautta kääntyä toisten puoleen, tukeutua heihin tai hakea itselleen ammattiapua.
Olit hienosti osannut kirjoittaa omasta olostasi tuohon viestiin. Onkin tosi tärkeää oppia havainnoimaan omaa vointia ja hakemaan apua, jos sitä tarvitsee. Kerrot, ettet halua kertoa voinnistasi muille, mutta toivon, että harkitset sitä, jos väsymyksesi tai alakulosi ei mene pian ohi. Onneksi äitisi onkin jo huomannut muutoksen mielialassasi, joten toivon, että asia etenee tavalla tai toisella. Ansaitset olla iloinen ja onnellinen!
Koska kirjoitat viestissäsi tuosta valehtelusta, niin se ehkä jossain määrin vaivaa sinua itseäsi. Tulisiko sinulle parempi olo, jos purkaisit niitä yksi kerrallaan? Kertoisit, että ”itse asiassa asia onkin näin…” Siitä voisi tulla sinulle itsellesi parempi mieli. Mitä luulet? Seksuaalinen suuntautuminen sen sijaan on sinun henkilökohtainen asiasi eikä sinun tarvitsekaan avata sitä kenellekään jos et itse halua. Se on sinun oikeutesi.
Toivon sinulle rohkeutta tukeutua läheisiisi. Olen iloinen, että et ilmeisesti ole ajatuksistasi huolimatta satuttanut itseäsi ja sen vuoksi olen sinusta hurjan ylpeä! Aina, kun sinulla on kurja olo, niin olekin sen sijaan itsellesi super kiltti. Tee asioita, joista sinulle tulee hyvä olo ja helli itseäsi kaikin mahdollisin keinoin. Olet hyvä juuri tuollaisena ja tärkeä läheisillesi!
Lämpimin halauksin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä