Siirry sisältöön
Kyllä, taas meikä mandoliini

Mulla on pitkään ollut mt ongelmia, tai no vähän päälle vuoden, syömisen kaa ongelmii, ehkä voi olla ocd ja mä viiltelen ja oon oikeastaan koko ajan alakuloinen, mut mä en näytä sitä, vanhemmat ei oo nähny viiltelyarpii mikä on tosi iso ihme, [Osa tekstistä poistettu] En uskalla kertoo niille vielä ja mietin pitäiskö hankkii ensin jotain apua, voisin kysyä kuraattorilta saanko alkaa käydä siellä mutta en tiiä miten, ja se olis varmaan outoo kun kaikki pitää mua ilosena ja vitsikkäänä ja alan vaan yhtäkkii käymään kuraattorilla ja kuraattori luokkalaisen äiti niin sekin ahistaa, haluun apua mutta en uskalla hakee sitä. En voi vaan mennä koulus sanoon sille ”Haluisin alkaa käymään sulla kuraattorilla koska kaikki on paskaa ja viiltelen ja elämä on perseestä” Miten mun ees pitäis sanoo, toivon vaan et joku opettaja huomais ja itte lähettäis mut kuraattorille mut ei kaikki tuu niinku hopeatarjottimella, se vaan olis helpompaa, ja jos vanhemmat itte huomais eikä tarvis kertoo.

Onko kellään siis vinkkejä avun hakemiseen vanhempien tietämättä? Huom asun pienessä kunnassa et ei esim terapia tai psykiatri mahollisuutta

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Moi!

Olipa hyvä, kun kirjoitit ja pyydät vinkkejä avun hakemiseen!

On ikävä kuulla, kuinka sinulla on ollut jo pitkään haastavaa ja olet alkanut satuttamaan itseäsi. Kun voi huonosti ja on itsetuhoinen, niin silloin pitää ehdottomasti saada apua. Oletkin ottanut jo tosi hienon askeleen eteenpäin, kun olet alkanut pohtimaan avun hakemista!

Ymmärrän, että sekin saattaa mietityttää, että kuraattori on luokkalaisesi vanhempi. Kuraattorille puhuminen on kuitenkin luottamuksellisesta ja hänellä on vaitiolovelvollisuus. Joskus erityisesti vaikeista asioista kertominen voi tuntua vaikealta ja sitä voi miettiä, mitähän muut mahtavat ajatella. Kuraattorilla käymisessä ei ole mitään outoa ja se, että muut näkevät iloisen ja pirteän puolesi, ei poista sitä, että samaan aikaan voi myös voida huonosti ja tarvita apua.

Kirjoitit, että et oikein tiedä, miten asiasta voisi edes sanoa kuraattorille. Jos sinusta tuntuu, että voisit mennä kuraattorille suoraan juttelemaan, niin voisiko hänelle vain sanoa, että sinulla olisi eräs asia, mistä haluaisit jutella ja voisitko saada hänelle ajan? Tai olisiko hänelle mahdollista laittaa viestiä, jos hänen yhteystietonsa olisivat jossakin saatavilla?

Tai kuka muu voisi olla sellainen turvallinen aikuinen, kenelle voisi tuntua helpoimmalta kertoa, että sinä tarvitset apua ja olet pohtinut kuraattorille menemistä? Ymmärrän hyvin, että se tuntuisi helpoimmalta, jos joku vaan huomaisi, niin silloin ei tarvitsisi itse sanoa mitään. Olisi kuitenkin tärkeää, että saisit itsellesi apua mahdollisimman pian ja siksi olisikin hyvä, jos joku aikuinen saisi tietää. Miltä se tuntuisi, jos ääneen puhumisen sijasta asiasta esimerkiksi kirjoittaisi kirjeen aikuiselle tai laittaisi viestin?

Täältä voit lukea lisävinkkejä siihen, miten viiltelyn voi ottaa puheeksi: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/

Jos haluat, niin voit kokeilla hyödyntää myös tätä Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Puhelin päivystää arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Lisäksi Nuorten Tukilinja päivystää samassa numerossa joka arki-ilta (ma-pe) klo 20-24. Meillä on joka ilta myös chat klo 17-20 ja nettikirjepalveluun voi myös kirjoittaa!

Olet ollut jo tosi rohkea, kun olet kirjoittanut tänne! Olet kaiken avun ja tuen arvoinen. <3

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Keppari🩵

Heippa!
Tosi harmi että sulla menee nuin huonosti. Mie tiedän kokemuksesta että olis kiva jos joku muu huomais ja auttais että ei itse tarvis. Jos kuraattorille meno tuntuu vaikealta oisko sulla mahdollista mennä juttelemaan esim telkkarille. Sekin osaa auttaa ja vois ohjata eteenpäin vaikka koulupsykologille.
Kuraattorille, terkkarille yms menemiseen vinkkejä:
Jos sulla on omat Wilma-tunnukset voisitko laittaa viestiä. Tai jos vaikka niiden ovessa tai koulun nettisivuilla olis yhteystiedot.
Tai oisko mahdollista mennä koputtamaan ovelle ja sanoa että haluaisin varata aikaa.
Tai jos et tiedä yhteystietoja eikä voi ovelta mennä kysymään, voisitko kysyä joltakin koulun helkilökunnalta miten voi varata aikaa.

Ajan varauksen syyksi voit sanoa että haluaisit jutella yhdestä asiasta. Toivottavasti saat jonkun ajan mahdollisimman pian ja pääset jonkun juttusille. Keskustelun voit aloittaa esim sanomalla ”Halusin tulla juttelemaan koska minulla on ollu aika vaikeaa viime aikoina.” Ja sitten voit kertoa samat asiat mitä tuohon viestiin esim laitoit. Tai jos puhuminen tuntuu tosi vaikealta tai pelkäät ettet saa sanottua kaikkea voit kirjoittaa vaikka puhelimen muistiinpanoihin kaikki mitä haluat sanoa ja joko itse lukea ne sieltä tai näyttää sille kenelle juttelet.

Nyt voi tuntua tosi vaikealta mutta se että tiedostat vaikeutesi ja haluat hakea apua on jo ensimmäinen askel. Ja siitä on suunta vain ylöspäin. Tsemppiä sulle tosi tosi paljon. Kaikki helpottaa vielä🤗🩵

Vastaa aiheeseen: Miten saan apua?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top