Oon aina luokassa näkymätön siis silleen et ihan kun kukaan ei näkis mua tainiinkun oon tosi yksinäinen ja mua pelottaa mennä välillä kotiin mitä teen?
Hei!
On surullista kuulla, että koet itsesi näkymättömäksi. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Tuntuu varmasti tosi pahalta olla luokassa ja tuntea, ettei kukaan huomaa tai ettei kuulu joukkoon. On kurja kuulla, ettei sinulla ole luokassa seuraa. Toivoisin, että voisin jutella asiasta kanssasi paremmin – haluaisin kysyä, onko sinulla ollut aiemmin ystäviä ja voisiko heidän kanssaan lämmitellä suhteita uudestaan? Tai onko luokassa toista oppilasta ilman seuraa, joku johon voisit tutustua? Jos ei samassa luokassa, niin edes samassa koulussa? Onko välitunnilla joku sellainen ihminen yksin, jota voisit alkaa moikkailemaan ja pikkuhiljaa lähestyä ja alkaa juttelemaan?
Jos jossain porukassa on mukavan oloisia ihmisiä, mukaan mahtuu usein lisääkin väkeä, vaikka ymmärrän kyllä, että mukaan meneminen voi tuntua vaikealta. Jos luokallasi on joku sellainen mukavan oloinen tyyppi, jonka seurassa voisit kuvitella viihtyväsi, niin silloin kun sinulla on vähänkin rohkeutta, niin yritä ottaa jotain kontaktia häneen. Katso silmiin, sano jotain nättiä, kommentoi kivasti. Kun muut näkevät, kuinka mukava tyyppi olet, myös he saattavat alkaa olla aktiivisia sinun suuntaasi.
Tiedän, että voi olla tosi pelottavaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin. Kuitenkin, jos muut eivät ota kontaktia sinuun, voit itse yrittää lähentyä heitä. Vai oletkohan toistuvasti jo yrittänyt tehdä näin, mutta huonoin seurauksin? Haluaisin uskoa, että jos toistuvasti olet ystävällinen toisille, tarjoat apuasi, hymyilet ja kehut vaikka jotakuta jostain ihan sivumennen, niin pitkällä tähtäimellä heidän on pakko huomata, kuinka hyvä tyyppi olet.
Toivoisin, että juttelisit tästä näkymättömyyden tunteesta ja yksinäisyydestä myös niiden aikuisten kanssa, jotka ovat siellä lähelläsi. Tarkoitan esimerkiksi vanhempiasi ja opettajia. Opettajat voivat ottaa tämän huomioon oppitunneillaan ja vanhempiesi kanssa voisitte yhdessä miettiä, mistä ystäviä voisi löytyä. Toivon sydämestäni, että löytäisit itsellesi seuraa ja jonkun, jonka kanssa viettää aikaa.
Kerrot myös, että sinua pelottaa mennä kotiin. Tämä kuulostaa huolestuttavalta. Jäin miettimään, mitä kotonasi on sellaista, mikä sinua pelottaa. Kodin pitäisi olla jokaiselle lapselle turvapaikka – sellainen paikka, jossa voi olla oma itsensä, mihin tuntee olevansa aina tervetullut ja missä sinusta pidetään huolta. Jos sinua pelottaa mennä kotiin, se ei kuulosta turvalliselta paikalta ja jonkun täytyisi tehdä asialle jotain. Vanhempiesi olisi tosi tärkeää tietää, että et voi kotona hyvin. Onko sinulla isovanhempia tai muuta sukulaista, jolle voisit asiasta kertoa? He tuntevat vanhempasi ja voisivat kertoa heille, miltä sinusta tuntuu.
Kotiin liittyvissä pulmissa sinua auttaa myös koulusi kuraattori. Hän on siellä juuri tuollaisia tilanteita varten. Jos olet pienessä koulussa eikä kuraattoria ole, myös terkkarille voit asiasta puhua, sillä hänkin osaa auttaa sinua. Olisi tärkeää, että vanhempasi oppisivat toiminaan kotona niin, että sinulla olisi siellä turvallinen olo. Et saisi joutua pelkäämään kotonasi.
Jos sinua joskus pelottaa kotona, voit myös aina soittaa hätänumeroon (numero on 112). Siellä osataan auttaa sinua.
Toivoisin kovasti voivani auttaa sinua enemmän. Voisitkohan soittaa meille joku päivä Lasten ja nuorten puhelimeen? Numeromme on 116 111 ja palvelumme on auki joka päivä. Se on täysin anonyymi ja ilmainen. Lisäksi meillä on joka ilta myös chat, johon voit tulla keskustelemaan. Ja nettikirjepalveluun voi kirjoittaa kirjeen mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Molemmat asiasi ovat huipputärkeitä ja olen tosi iloinen, että et ole jäänyt niiden kanssa yksin! Pyydäthän seuraavaksi apua joltain lähellä olevalta aikuiselta tai ole yhteydessä meihin, niin voimme jutella asiasta enemmän ja miettiä niitä yhdessä.
Olet tärkeä ja toivon, että asiat menevät pian parempaan suuntaan.
Sinua halaten,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Joo, mul sama juttu. Luokassa kukaan muu paitsi ope ei huomaa mua kun vasta pari- tai ryhmätehtävissä ja sit ne tehään jotenki nopeesti tai yleensä ei ollenkaan ja loppu tunnin ne vaa jatkaa kamujen kaa puhumista. Ois kiva, jos ois kamuja omal luokalki, mut emt miten niihin tutustuisin. Oon liian ujo ja muutenki hirvee. Varmaa vaa kuolen.