Siirry sisältöön
🤥

Moi,

Olen 14 vuotias tyttö [paikkakunta poistettu] ja halusin nyt vaa avautua tänne. HUOM, mun tarkoitus ei ole hakea tällä huomiota taikka jotenkin saada ihmisiä samaistumaan tähän, vaan halusin nyt vaan kertoo miltä musta itsestä tuntuu. Eli siis mä käyn 8 luokkaa, joka on nyt aikalailla puolessa välissä, musta tuntuu välillä siltä että en jaksa enää ”esittää” mitään täydellistä ihmistä koska mä en vaa enää pysty/jaksa..
Oon koulussa ihan ok (?) mut aika monet aineet menee kuiteski ihan persuksilleen, oon tosi huono oppimaan mitään uuttaa ja jos mä opin jotain niin mun oppiminen ja ymmärtäminen on tosi hidasta. Välillä musta tuntuu että mulla ois oikeesti jotain ongelmia ja haluaisin käydä testeissä jotta voisin tietää että mikä mua vaivaa, mutta mun äiti sanoo että mulla on kaikki muka ”hyvin” ja että en saa liioitella.. siis joo ymmärrän että ihmisillä on tosi paljon isompia ongelmia mutta musta tuntuu kuiteski että ei ihmisten kokemuksia saa vähätellä.
Sillon kun siirryin ylä-asteelle, mun vanha ala-asteen kaveriporukka hajosi vaikkakin ollaan melkein kaikki samassa koulussa, oon tosi antisosiaalinen ja en osaa oikee lähestyy ihmisiä sekä mulla niin sanotusti klikkaa vaan ”tietynlaisten” ihmisten kanssa.. tarkotan sitä että tietynlaiset persoonat ei sovi mulle yhtään. Seiskaluokalla mä menin puhumassa kuraattorilla mun kaveriongelmista koska mulla ei oikeen ollu kavereita ja nyt kun mulla ON pari tosi hyvää sekä rakasta ystävää, mulla on heidän kanssaan ongelmia..
Esim mun paras kaveri (tyttö) on saanu uusia kavereita joiden kanssa hän on nyt aika useesti ja musta tuntuu että mä vähän niinkuin jäisin pois hänen lähipiiristään.. sitten mun toinen paras kaveri (poika) on itseasiassa aika uus kaveri mutta silti jo tosi rakas mulle. Mä tutustuin häneen 8 luokan alussa ja pari päivää sitten kerroin hänelle mun tunteista häntä kohtaan. Se meni tosi hyvin, oltiin sovittu ettei se mitä tulen kertomaan hänelle (mun tunteet) muuttais mitään, eikä se mitään muuttanut, erityisemmin.
Hän ei tosiaan tykkää musta enempää kun kaverina mutta se on ihan ok! Ite en koe et olisin valmis ees mihinkää suhteeseen/en haluu ainakaan mitään suhdetta missä pitäis heti alkaa ns. ”Tosi toimiin” koska ite pelkään vähän pussaamista ja fyysinen kontakti on mulle vähän ”vaikeata” tai että en nauti halaamisesta tai käsien pitämisestä kun vaan niitten tiettyjen/tietyn ihmisen/ihmisten kanssa..
Tämän kyseisen ystävän kanssa mulla tulee kans välillä sellaisia ”riitoja” joissa hän vaikka estää mut ja mä saan siitä joskus jopa paniikki kohtauksen oloisen reaktion koska kyseinen henkilö on mulle tosi tärkeä.. mutta joskus tuntuu että mä oon hänelle liian kiva/panostan paljon enemmän meidän kaverisuhteeseen kuin hän, mä laitan aina ekana viestiä, mä kysyn häneltä että haluaako hän kaupasta jotakin. Yms.. välillä vaan tuntuu siltä että ois kiva saada vähän ”vastakaikua” mun niin sanotulle panostukselle.. ongelmana on myös se että tämä kyseisellä ystävällä on myös tietynlainen yhdiste adhd:ta, add:tä sekä pieniä autismin piirteitä,(hyperguleettinenhäiriö) SEKÄ lukihäiriö joten yleensä kun yritän hänelle jostain puhua viestitse (en oikeastaan uskalla puhua tälläsisistä jutuista kasvotusten) hän ei jaksa lukea pitkiä viestejäni kokonaan, enkä voi olla siitä hänelle edes vihainen.. Epäilen itsellänikin välillä lukihäiriötä, olen myös todella temperamenttinen ja nälkä/väsymyskiukkuinen ihminen joten välillä saatan ärsyttää häntä käytökselläni vaikka en sitä itse tajua.. (niin tapahtuu varmaan aika usein) älkää käsittäkö väärin, hän on minulle todella rakas ja toinen parhaista ystävistäni.
Haluaisin vaan tietää mitä ihmiset musta oikeesti ajattelee koska oon tosi epävarma ja epäilen aina kaikkee jos mua kehutaan tai jtn.. eikä se auta yhtään että mun kyseisen kaverin niin sanottu huumorin taju on mun mollaaminen. Hän voi vaikka sanoa että näytän ihan persees*ä revityltä, mutta sitten seuraavana voi sanoa että se oli vitsi ja että olen ihan mahtava tyyppi.. se sattuu tosi paljon koska mulla on niitä epävarmuuksia eikä tollanen auta yhtään, mutta sitten samaan aikaan hän on todella hyvä kuuntelemaan ja hänelle voin näistä epävarmuuksista puhua.
Ärsyttää myös se kun hänen käytös muuttuu ihan erilaiseksi siitä jos olemme kahdestaan silloin jos joku muu tulee luoksemme, varsinkin jos meidän luokse tulee joku toinen poika, hänestä voi tulla taas todella ilkeä minua kohtaan vaikka aiemmin olimme todella läheisiä/läheisissä tunnelmissa.. (kyllä, hän antaa välillä aika sekavia signaaleja hänen tunteistaan, välillä tuntuu silti että hän tykkää minusta mutta välillä taas siltä että hän vihaa minua yli kaiken.)

Sain varmaan sanottua nyt kaiken.. kiitos jos luit tämän loppuun.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei,

Kiitos, kun jaoit, mitä sinulla on mielesi päällä!

Kerroit, että enää jaksa esittää täydellistä ihmistä. Kukaan ei ole täydellinen, eikä onneksi tarvitsekaan olla, vaikka joskus sitä saattaakin itseltään vaatia. Kaikilla meistä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme.

Olet ihan oikeassa siinä, että ihmisten kokemuksia ei saa vähätellä. Jos sinusta itsestäsi tuntuu siltä, että saattaisit tarvitse enemmän tukea koulunkäyntiin, niin silloin asiasta on hyvä kertoa. Oletkin tehnyt ihan oikein, kun olet kertonut asiasta äidillesi, mutta ikävä kuulla, että hän ei ottanut sinua tosissaan. Miltä sinusta tuntuisi yrittää ottaa asia vielä puheeksi äitisi kanssa? Asian voi ottaa puheeksi myös koulussa opettajan kanssa. Opettaja mahdollisesti osaisi auttaa sinua eteenpäin asian kanssa ja osaisi pohtia kanssasi, millaista tukea voisit saada.

Oli hienoa kuulla, kuinka olet seiskaluokalla mennyt rohkeasti juttelemaan kuraattorille ja olet nyt löytänyt tärkeitä ystäviä itsellesi. Aina ei kuitenkaan voi välttyä ongelmilta niiden rakkaiden ja tärkeidenkään ihmisten kanssa. Ymmärrän, että voi kokea jäävänsä ulkopuolelle läheisen ystävän lähipiiristä tämän viettäessä enemmän aika uusien kavereidensa kanssa. Voisitko kertoa rehellisesti hänelle, miltä sinusta tuntuu? Ehkä hän ei ole itse tajunnut asiaa ja samalla kertomalla rehellisesti ajatuksistasi osoitat, että hän on sinulle tärkeä ihminen.

Kirjoitit myös toisesta kaveristasi, kenelle olet hetki sitten kertonut tunteistasi. Olen todella ylpeä sinusta, että olet rohkeasti kertonut hänelle tunteistasi ja hienoa kuulla, että saitte sovittua asian, vaikka vastakaikua tunteillesi ei tullutkaan. Jos tulkitsin oikein, niin ilmeisesti tämän saman kaverin kanssa sinulla tulee myös välillä riitoja ja sinusta tuntuu, että hän ei panosta ystävyyteenne samalla tavalla kuin sinä.

Ikävä kuulla, että hän riitojen yhteydessä saattaa pistää estot sinulle. Ymmärrän, että se tuntuu ikävältä ja voi aiheuttaa voimakkaitakin reaktioita, koska hän on sinulle tärkeä ihminen. Ymmärrän hyvin myös sen, että jos itsestä tuntuu mukavalta panostaa, niin silloin tuntuisi myös mukavalta, jos toinen pyrkisi välillä panostamaan vastavuoroisesti. Mainitsit, että tällä kaverilla on omia haasteita, jotka saattavat vaikuttaa esimerkiksi siihen, että hän ei jaksa aina lukea pitkiä viestejä. Miltä sinusta tuntuisi ottaa asia jollakin tavalla esille hänen kanssaan? Pystyisittekö keskustelemaan, mitä toivoisitte toisiltanne ja mikä taas tuntuu teistä vaikealta?

Sinua on ymmärrettävästi satuttanut kaverisi ilkeän kuuloiset vitsit ja se kuinka hän käyttäytyy eri tavalla, jos mukana on muita. Vaikka hän tarkoittaisikin nämä vain vitsinä, niin sinulla on oikeus sanoa, että ne eivät tunnu sinusta mukavalta. On kuitenkin hienoa kuulla, että olet voinut puhua hänelle epävarmuuksistasi ja hän on kuunnellut. Saat kuitenkin myös toivoa, ettei hän vitsailisi sinusta tuolla tavalla.

Oli kurja kuulla, että olet kamppaillut epävarmuuksien kanssa ja toivon kovasti, että saisit tukea niiden työstöön. Vaikutat todella fiksulta ja ajattelevaiselta nuorelta! Muistathan, että omassa elämässä ei kannata jäädä yksin pohtimaan hankalia asioita, vaan niistä on hyvä myös kertoa jollekin läheiselle, turvalliselle aikuiselle. Omista huolistaan voi kertoa esimerkiksi oman lähipiirin aikuiselle (esim. vanhemmalle) tai koulussa vaikka opettajalle tai kuraattorille. Pääasia, ettei jää ajatustensa kanssa yksin!

Meillekin voit soitella Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), jos haluat nimettömästi jutella luotettavan aikuisen kanssa. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Kaikki palvelumme ovat aina nimettömiä, luottamuksellisia ja ilmaisia.

Hyvää loppuvuotta ja pidä itsestäsi huolta!

Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Omat ongelmat..

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top