Siirry sisältöön
Mitätähännyeessanois

Meijä koira kuoli joku 3 viikkoo sitte ja siitä asti oon ollu jotenki outo.. Mulla on ollu itsetuhosii ajatuksii ja oon itkune enemmä ku enne. Kyl mul niit jonku verra ennen sitäki oli mut nyt on vaa pahentunu.
Mul on säätöö yhen pojan kaa ja en mä siitäkää innostu sillee ku mun pitäis.
Mul on kai kans joku syömishäiriö ku katon itteeni peilistä koko ajan ja rajotan mun syömistä [Osa tekstistä poistettu]
Mua vaa pelottaa et teen ittelleni jotain (joskus nelosella tein). [Osa tekstistä poistettu]
Mä myös ärsyynnyn tosi nopeesti ja helposti esim mun vanhemmille (huudan niille koko ajan ja oon vaan yksi mun huoneessa).
Mun koulunkäyntiki on kärsiny tästä ku en lue enää kokeisiinkaan. Läksyt teen vaa sutaste nopeesti.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei,

Kiitos, kun rohkeasti kerroit asioista, mitä sinulla on mielesi päällä. Moderoin tekstistäsi kohtia pois, joissa kuvailit tarkemmin itsetuhoisia ajatuksia sekä syömiseen liittyvää rajoittamista. Olen kuitenkin lukenut tekstisi kokonaan.

Otan osaa koiranne menetyksestä. <3 Lemmikit ovat usein kuin perheenjäseniä ja lemmikin menetys voi olla todella surullinen ja raskas asia. Suruprosessi voi viedä oman aikansa ja onkin hyvä itkeä silloin, kun itkettää. On myös luonnollista, että vaikeina aikoina ei hetkeen jaksa innostua asioista, mistä ehkä yleensä innostuisi. Erityisesti silloin, kun on paha olla, saattaa myös herkemmin ärsyyntyä läheisiin, eikä välttämättä koulujuttuihinkaan jaksa keskittyä samalla tavalla.

Ikävä myös kuulla, että itsetuhoiset ajatuksesi ovat pahentuneet nyt koiranne poismenon myötä. On tärkeää, että vaikeita ajatuksia voi purkaa jollekin ja erityisesti itsetuhoiset ajatukset ovat sellaisia, joiden kanssa ei pidä jäädä yksin.

Mainitsit viestissäsi myös, että epäilet itselläsi syömishäiriötä. Olet todella hienosti osannut tunnistaa syömiseesi liittyvät haasteet, sillä se on jo ensimmäinen askel kohti parempaa. Syömiseen liittyviin haasteiseen on aina tärkeää saada ammattilaisen apua.

Kertomasi asiat ovat sellaisia, joihin olisi tärkeää saada aikuisten tukea. Vaikeiden tunteiden ja kanssa ei pidä jäädä yksin, ja erityisesti itsetuhoiset ajatukset ja syömiseen liittyvät haasteet ovat sellaisia, joihin tulisi saada ammattilaisen apua. Avun hakemisen voi esimerkiksi aloittaa kertomalla ensin jollekin omalle läheiselle ja turvalliselle aikuiselle, joka voi sitten olla tukena, kun haet ammattilaiselta apua. Luuletko, että pystyisit rehellisesti kertomaan voinnistasi esimerkiksi vanhemmillesi tai jollekin muulle läheiselle aikuiselle?

Voit myös suoraan varata itse ajan ammattilaiselle. Esimerkiksi koululla terveydenhoitaja, kuraattori tai psykologi ovat siellä sinua varten. Heille esimerkiksi itsetuhoisuus ja syömiseen liittyvät haasteet ovat asioita, joita he kohtaavat työssään ja osaavat olla tukenasi. Voit hyvin myös kertoa esimerkiksi tutulle opettajalle, että sinulla on mielen päällä asioita, joihin kaipaisit tukea.

Täältä Nuortennetin ”apua ja tukea” -sivustolta voit lukea avun hakemisesta vielä lisää: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/

Jos haluat taas ensin jutella alkuun nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, niin myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa. Palveluissamme voit jutella ihan mistä tahansa aiheesta. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Muista, että vaikeistakin ajoista on mahdollista selvitä, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Älä kuitenkaan jää yksin. <3

Lämpimin ajatuksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Ongelmii

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top