Ylioppilaskirjoituksista on varmaan lähes kaikki kuulleet joskus elämässään. Niiden merkitys kuitenkin muuttui tässä muutama vuosi sitten, kun korkeakoulujen valintakoeuudistus tuli. Valintakoeuudistus lyhykäisyydessään tarkoittaa sitä, että monet korkeakoulut käyttävät ensisijaisesti todistusvalintaa ja vasta toissijaisena pääsykoevalintaa.
Tämä saattaa joillekin aiheuttaa lisää paineita ylioppilaskirjoituksiin. Ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla siis on iso merkitys yhteishaussa nykyään. Se on mielestäni harmillista, että ei ajatella sitä seikkaa, että elämässä voi sattua ja tapahtua paljon muutakin kirjoitusten aikaan. Jotkut tekevät ylioppilaskokeita jopa kipeänä ja sehän tietysti myös vaikuttaa.
Periaatteessa siis lukion alussa tulisi jo tietää, että mitä aineita haluat opiskella enemmän lukiossa ja minne haluat mennä jatko-opiskelemaan lukion jälkeen. Kuitenkaan kaikki 15-16v ikäiset ei vielä tiedä, mitä haluaisi tehdä isona. Se on mun mielestä ainakin ihan okei, koska tulevaisuus voi tuntua vielä pelottavalta tai epävarmalta. Nuorten tulisi saada rauhassa etsiä omaa polkuaan ja miettiä omassa tahdissa, että mikä ala voisi olla se oma juttu.
Haluun onnitella kaikkia syksyn ylioppilaita ja muistuttaa, että saitpa sitten monta L:ää tai vaikka neljä A:ta niin se on iso asia valmistua ylioppilaaksi. ❤️ Jos kirjoitukset eivät menneet omasta mielestä niin hyvin kuin olisi toivonut, niin aina voi mennä tekemään pääsykokeen. Osa pääsee todistusvalinnalla suoraan ja osan pitää tehdä pääsykoe. Sillä ei lopulta ole väliä, että kummalla tavalla pääsee korkeakouluun. 😌
Nuortennetin nettisivuilla on Aleksin kirjoittama teksti pelottavasta tulevaisuudesta, käy lukemassa se alta olevasta linkistä:
Tulevaisuus pelottaa minua! – Nuortennetti
Ei ole. On totta, että ylppäreiden merkitys on kasvanut viime aikoina, mutta edelleen huomattava osa korkeakoulupaikoista täytetään pääsykokeen perusteella. Pääsykokeessa kysytään vain kyseiseen alaan edes jotenkin liittyviä asioita ja ne taitavat perustua alalla kuin alalla lukion oppimäärään.
Ylioppilaskirjoituksen eivät ole elämää suurempi kysymys. Jos sattuu olemaan sairaana tai reputtamaan, niin entä sitten? Nykyään ei ole pakko kirjoittaa kaikkia aineita kerralla. Lukionkin voi suorittaa 3 vuoden sijaan vaikka 3,5v tai 4v. Mielestäni nykyään on erinomaiset mahdollisuudet luoda ”omia polkuja”. Se vasta putkielämää onkin, jos on ysin opotunnilla suunnitellut elämänsä eläkkeelle asti valmiiksi.
Eikä lukioon mennessä tarvitse tietää muuta kuin omista kiinnostuksenkohteista; kiinnostaako biologia, uskonto vai historia. Tai vaikka kaikki niistä. Toki, jos on toiveammatti tai ala, siihen liittyviä aineita kannattaa valita. Mutta jos ei ole hajuakaan, mitä isona tekee, kannattaa valita niitä aineita, mitkä kiinnostavat. Lukioaikana mainostetaan (ja kerrotaan tietoa) monia koulutusaloja joka tuutista koko ajan, että vaikka mitään ehdotonta ykköstä ei keksisi, niin kyllä niistä jokin mielenkiintoinen löytyy. Lukio on oikeasti tosi rentoa. (Ne illat läksyjen ääressä niitä raskaita on XD)
Tämä abi ei vieläkään tiedä, mitä tekee isona, mutta ei tässä vaiheessa tarvitsekaan.
Nuorten netin päivystäjä just hei moi tervehdys tarvitsen apua pitäisi puhua
