Siirry sisältöön
Nuorten tekemät jutut

Tulevaisuus pelottaa minua!

Mitä, jos en löydä ystäviä, kumppania ja työpaikkaa? Haluan kokea paljon asioita ja menestyä, mutta kenen kanssa, se on suuri kysymys? Ihmiset tervehtii ja juttelee muutaman sanan, mutta harmillisesti heistä ei yleensä vapaa-ajan ystäviä tule! Minusta tuntuu, että jokaisella on joku kaveri, jonka kanssa haluaa kokea kaikki asiat mitä maailmassa riittää. Miksi minulla ei ole semmoista? Olen itsenäinen monessa tilanteessa ja tykkään olla yksin, mutta välillä kaipaisin seuraa muualta kuin lähipiiristä. Internet jaksaa muistuttaa yksinäisyydestäni ja välillä siinä tilanteessa pääsee itku! Edes yksi kaveri riittäisi, mutta mistä semmoisen löytää? Minulla on ollut ystäviä ja on vieläkin muutama, kenen kanssa kirjoittelen, mutta ikävä kyllä emme usein tapaa toisiamme! Menen kyllä tutustumaan ihmisiin ja yritän tehdä kaveruutta ja olen saanutkin sitä, mutta muutaman kuukauden päästä asiat ovat toisin.

En tiedä mikä minussa on vikana, mutta minusta tuntuu paljon, että ihmiset kyllästyvät minuun ja heistä tulee enemmän vihollisia kuin ystäviä… Luulen, että yritän tuoda itseäni esille liian erikoisella tavalla. Se alkuun toimii, mutta lopussa ei enää. Kyllä minä ymmärrän, että ihmisillä hermot menee sellaiseen, mutta en vain pysty olemaan oma itseni. Se on ollut aina vaikeaa. Otan jonkun roolin ja piiloudun sen taakse, enkä pysty päästämään siitä irti! En tunne itsenäni, enkä tiedä minkälainen oikeasti olen ja minkälainen haluan olla. En tunne minua, mutta sen tiedän, etten pysty olemaan 100% se mikä pitäsi olla. Sitä on vaikea selittää. Ehkä ihmiset kiinnostuisivat minusta, jos olisin julkkis tai muuttaisin ulkonäköä?

Sisäisellä kauneudella ei ole enää mitään merkitystä. Ihmiset ajattelee rahaa, mainetta ja ulkonäköä. Sisimmällä ei ole mitään väliä? Pitäisikö olla joku julkisuudenhenkilö niin joku kiinnostuisi? Mitä enemmän olet julkkis, niin luultavasti sitä enemmän sinusta ollaan kiinnostuneita. Jos olisin julkkis, niin saisinko enemmän ystäviä luultavasti. Puolet olisi varmasti myös feikkejä? Ihmiset, jotka ovat kohdelleet sinua kuin ilmaa alkaisivat kunnioittaa, ja leikisti esittämään parasta ystävääsi? Ja ihmiset, jotka eivät ole edes vilkaisseet sinua päin, alkavat kiinnittää sinuun huomiota. Monta kertaa olen miettinyt, etten kelpaa tämmöisenä, kun olen ja tarvitsisin leikkausta, että saisin huomiota. Kun mediassa näkee komeita ja kauniita ihmisiä, mietin minkä takia tuo ei voisi olla minä. Kehuja tulee ja satelee, mutta pelkään, että jos minä menisin sinne niin en kelpaisi tällaisena kuin olen, ja että minulle tulisi haukkuja enemmän kuin kehuja. Tykkäsin tehdä semmoista työtä, mutta kiusaajien takia en ole viitsinyt kokeilla, vaikka ei niistä pitäisi välittää, mutta kyllä ne surullisen olon saa! Tiedän, jos minusta tulisi julkkis niin joutuisin kestämään kaikenlaisia asioita mitä minusta juoruttaisiin ja olen hyväksynyt sen… Mutta toisaalta ei julkkiksena olo ole myöskään helppoa. Maine menee päähän, ja ei sitä koskaan voi tietää mitä ihmiselle voisi tapahtua. Monet julkisuutta toivoo ja minäkin sitä haluaisin kokeilla, mutta ei se ole semmoista ruusuilla tanssimista mitä saa ymmärtää! On heilläkin omat ongelmansa niin kuin mummi sanoo: “Jos ihmisellä ei ole ollut vastoinkäymisiä, niin aivan varmasti niitä on tulossa”, ja se on ihan fakta!

Pitäsi toteuttaa unelmia, eikä antaa kenenkään lannistaa. Sinä olet ainoa ihminen, joka ne pystyy toteuttamaan, jos haluat! Minä toivon, että jonakin päivänä minustakin tulee jotakin mitä olen haaveillut. Sen eteen vaan on pakko tehdä töitä, vaikka hankalaa se on! Haluaisin myös löytää ystäviä ja toteuttaa itseäni, kun olen vanhempi! Olen monta päivää miettinyt tulevaisuutta ja minkälaista toivoisin sen olevan ja mitä haluaisin silloin tapahtuvan! Mutta selkeää kuvaa ja suunnitelmaa minulla ei ole löytynyt. Mutta kyllä varmasti ovet avautuvat johonkin suuntaan sitten, kun aika on. En tiedä mitä haluaisin tehdä isona. Aina vaihtuu mieli eikä se haittaa. Mutta kyllä näitäkin asioita pitäsi alkaa miettiä, ja se on aika ahdistavaa! Kyllä minulla ideoita on, mutta en tiedä mihin arvosanoillani pystyn. Minä onneksi vielä voin petrata 8-9 luokat! Mutta en tiedä mihin siitä minun matkani jatkuu? Toivoisin aikuisena matkustavani ja käyväni Kanadassa. Ehkä minun tulevaisuuteni on siellä? Välillä minusta tuntuu, että ei täällä Suomessa ole minun tulevaisuutta, ja se on jossakin muualla. En tiedä vielä missä, se pitäsi selvittää! Minusta tuntuu, että paikkani ei ole täällä ja minua houkuttelee joku muu? Eikä minua oikein kiinnosta mikään. Ei ole mitään kiinnostavaa uraa mitä haluaisin opiskella jossakin. Mikään ei oikein tunnu omalta. Sitä minun pitää pohtia oikein kunnolla! Mutta toivon, että joku mukava ammatti sieltä löytyy!

Minulla on tuttavia, joiden kanssa koulussa juttelen, mutta koulun ulkopuolella emme koskaan tapaa toisiamme. Olen myös jutellut ihmisten kanssa käytävillä, mutta juttelu on jäänyt lyhyeksi, koska aina on ollut kiire johonkin. Yritän välillä etsiä tiettyjä kavereita, joiden kanssa olen vaihtanut muutaman sanan käytävillä. En kuitenkaan koskaan heitä löydä. Se luultavasti johtuu eri aikatauluista, luokista, välitunneista ym. Ja, jos ne kerrankin tapaan minun on pakko heti mennä luokkaan, koska tunti on kesken! Kyllä minä välillä yksiä tyttöjä tapaan ja ne sanoo: “moi moi…” Jos yritän mennä puhumaan lisää, ne aina lähtee pois. Toinen niistä pari päivää sitten sanoi minulle, että tykkää minusta. En tiedä oliko pila, mutta siitä jäi paljon fiiliksiä päähän! Jotenkin musta tuntuu, että siinä vihjattiin myös pientä ihastusta. En siihen mitään oikein osannut vastata olin vain sillain “okei”, ja lähdin pois. En tiedä mihin tämäkin johtaa? Ehkä seurusteluun, joka voisi olla kivaa tai sitten kaveruuteen, joka minulle kelpaisi oikein hyvin! Kun vaan nyt tavattaisiin taas joskus käytävällä, niin voisin kysyä! Kun vaan minullekin löytyisi joku kaveri tai kavereita, joiden kanssa voisi kokea kaikki. Itkeä yhdessä, nauraa yhdessä, mennä ulkomaille yhdessä, hypätä lentokoneesta yhdessä ym. Se olisi mahtavaa! Ehkä ystävästä voisi tulla kumppani? Tai sitten vain ystävä. Ei voi tietää. Mutta olisi se mahtavaa, jos olisi paras kaveri rinnalla aina, kun tarvitsee! Toivottavasti pystyisin hänelle olemaan maailman paras kaveri, ja meissä olisi paljon samoja piirteitä. Ainakin sen pitäisi olla hauska ja hyvällä tavalla vähän hullu! Mutta kyllä nämä asiat saadaan järjestykseen, vaikka välillä on vaikea uskoa. Kyllä minullekin on jotakin ihanaa tulossa ja ovia avautumassa. Kyllä nämä kaikki asiat järjestyvät ajan kanssa!

– Aleksi

Aiheeseen liittyvät

Osallistu

Apua ja tukea

Oliko tästä sivusta sinulle hyötyä?

Kommentit

  1. Tämä kommentti on siis Aleksille jonka sain kohdata ja kiitos että sain tämän lukea. Pidin sinusta heti kun tapasin. Tiedän itse hyvin kuinka vahva on usko että kaikki ulkoinen merkkaa eniten mutta onneksi se ei ole niin. Ollaan molemmat runoilijoita ja vaihdan mielellään ajatuksia siitä ja kaikesta muustakin mitä pitää sisällään sana elämä kun löytyy sopiva kanava ! 😀hymy sun päivään !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Back to top