Moi!
En oo ylipainoinen mut haluisin laihtua. Muutaman kerran oon yrittäny mut en oo joko jaksanu viikkoo pidempään, tai vanhemmat on huomannu jotain. Aina kun lopetan vähän syömisen, musta tuntuu niin kuin oisin luovuttanu enkä pysty mihinkään, mut samaan aikaan kuulen mun päässä että hyvä, ihmisen kuuluu syödä.
[Osa tekstistä poistettu] koska sillon esim. koulun terveydenhoitajalla huomattais, ja joku haluis auttaa. Mun vanhemmat mielellään varmaan auttais, mut en haluu pilata niitten kanssa välejä… Ja onhan se nyt vähän tyhmää mennä sanomaan että ”Musta tuntuu et oon läski, haluun laihduttaa, mut en osaa sitäkään.”
Ja sit mietin et voiko mulla olla anoreksia, kun en oo alipainonen ja syön normaalista, mut tunnen aina itteni syylliseks iltasin ku tiedän syöneeni jotenki ns liikaa.
Hei!
Kiitos viestistäsi! Jos kehonkuvaan ja syömiseen liittyy vaikeita ajatuksia, niin silloin ei pidäkään jäädä yksin. Toimit siis todella hienosti, kun kirjoitit ajatuksistasi tänne Nuortennettiin!
Ulkonäköpaineet ovat harmillisen yleisiä ja niiltä voi olla vaikea välttyä. Maailmaan mahtuu paljon erilaisia kehoja ja jokaisen keho on ihan yhtä tärkeä ja arvokas. Joskus kuitenkin juuri omaa kehoa voi olla vaikea katsoa lempeästi ja arvostavasti.
Joskus oma mieli saattaa antaa ristiriitaisia viestejä ja oletkin tätä osannut sanoittaa tosi taitavasti. Kuvailet, kuinka sinulla tulee joskus syömisestä epäonnistunut olo, vaikka samaan aikaan tiedostat, että sinun tarvitseekin syödä. Jokainen, erityisesti kasvava nuori, tarvitsee riittävää ja monipuolista ravintoa.
En ole terveydenhuollon ammattilainen, joten en pysty sanomaan, milloin on kyse syömishäiriöstä. Sen kuitenkin tiedän, että syömishäiriöön, oli se sitten anoreksia tai joku muu, voi sairastua ihan kuka tahansa painosta riippumatta. Jos syömiseen liittyy vaikeita ajatuksia, niin silloin tulee aina hakea apua itselleen. Minulle jäi viestistäsi sellainen kuva, että haluaisit apua itsellesi. Joskus kuitenkin avun pyytäminen ja vaikeista ajatuksista kertominen voi tuntua vaikealta. Silloin saattaa toivoa, että joku huomaisi, että kaikki ei ole kunnossa.
Oli mukava lukea, kuinka ajattelet, että vanhempasi mahdollisesti mielellään haluaisivat auttaa. Ymmärrän, että kertominen voi mietityttää, mutta en usko, että se pilaisi välejänne. Itseasiassa joskus kertominen saattaa jopa vahvistaa välejä. Vanhemmat saattavat olla esimerkiksi huolestuneita, mutta olemalla rehellinen tarjoat heille mahdollisuuden auttaa sinua parhaimmalla mahdollisella tavalla. Kertominen ei missään nimessä olisi tyhmää, vaan se olisi todella viisaasti ja rohkeasti tehty!
Joskus se voi jo hieman helpottaa kertomista, jos aloittaa vaikka sanomalla, että sinulla on mielessä yksi asia, jonka kertominen on jännittänyt ja mietityttänyt. Jos taas asian ääneen sanominen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla kertoa kirjeen välityksellä tai voit vaikka näyttää tämän Nuortennetiin kirjoittaman viestisi.
Omille vanhemmille kertomisen lisäksi, on tärkeää hakea apua esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta. Jos syömiseen liittyy vaikeita ajatuksia, niin silloin on tärkeää saada tukea itselleen. Terveydenhoitaja kohtaa työssään monenlaisia haasteita ja hän osaa auttaa sinua myös tässä asiassa. Voisiko vanhemmistasi olla tässä apua, että saisit sovittua ajan terveydenhoitajan kanssa? Voit myös itse ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan ja pyytää tapaamista.
Jos haluat jutella alkuun nimettömästi aikuisen kanssa, niin meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu. Meillä voit jutella luottamuksellisesti ihan mistä aiheesta tahansa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi. Mulla sama juttu, mut en osaa tai uskalla tehä asialle mitään. Tarviin itekki apuu täs, kait.
Hei!
Hienoa, että kirjoitit palstalle. Edellinen vastaus on varmasti avuksi myös sinulle. Joskus näitä asioita on vaikea sanallistaa ja kertoa aikuiselle, ymmärrän sen hyvin.
Osaisitko puhumisen asemesta kirjoittaa, miltä sinusta tuntuu tai millaisia ajatuksia päässäsi pyörii? Voit laitella ajatuksia ja tunteita ylös vaikka viikon ajan aina, kun huomaat, että ajatuksesi pyörii syömisen tai kehosi ympärillä. Jos nämä ajatukset tuntuvat ahdistavilta tai vaikeilta, niin suosittelen, että näytät nuo tekstin pätkät koulusi terveydenhoitajalle. Voit vaikka kertoa, että täältä kehotettiin sinua tekemään niin.
Syömiseen ja kehonkuvaan liittyvät asiat ovat kouluterkkarille tosi tuttuja eli hän kyllä osaa auttaa sinua. Vaikka kerrot, että et uskalla tehdä asialle mitään, niin ajattele asiaa niin, että kun jaat taakkasi jonkun kanssa, se helpottaa oloasi. Et ole ansainnut huonoa oloa tai ikäviä ajatuksia, vaan sinulla on oikeus olla iloinen sekä hyvinvoiva ja olisi tärkeää, että voisit nauttia elämästäsi.
Jos puhuminen tuntuu aluksi hankalalta muistiinpanoistasi huolimatta, niin voit olla ensin yhteydessä meihin. Lasten ja nuorten puhelimessa voit hyvin harjoitella asiasta puhumista ja pallotella ajatuksiasi meidän kanssamme. Meillä sinun ei tarvitse kertoa nimeäsi eikä puhelut tai chat maksa sinulle mitään. Palvelumme ovat auki joka päivä. Otathan yhteyttä, jos sinusta yhtään siltä tuntuu!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
moi :) ku olin 11 nii luulin että olin ylipainonen vaikken ees ollut, ja laihdutin. noh, se sitte huomattii terveystarkastukses ja mulle vaa sanottiin että ”syö”. se koko aika, ku koitin laihuttaa oli yhtä helvettiä, joka on pilannu mun välit ruuan kanssa. osaan jo syyä silleen normaalisti, mutta vaikka koulussa mua edelleenkin ahdistaa syödä. oon koittanut saada takas sen painon, minkä oon puottanu, ja se on hankalaa, mutta se vie aikaa.
toivon että juttelet jonku kanssa asiasta, etkä jää yksin <3 oot kaunis ja ihana :)