Moi! Oon yläasteel oleva tyttö ja kärsin kaikenlaisista sydän oireista mutta myös ehkä paniikkihäiriösta ja oon käynyn terkalla pari kertaa keväällä ja se ehdotti jos haluisin mennä puhumaa psykologin kanssa mutta sanoin silloin ei mutt nyt oon ruvennu miettimää että haluisin mutta en uskalla mennä sanoo siit terkalle. En myöskää haluu että mun vanhemmat sais tietää ni en tiiä mitä tekisin:( Osaisko joku sanoi mitä mun kannattais tehä? Kiitos jo etukäteen vastauksista:)
Kyllä mä sanoisin että sun kannattaa puhua sille terkkarille. Ei se suutu vaikka menisit kysymään. Itse käyn kuraattorilla henk.koht. syistä. Voit toki kysyä onko sun koulussa kuraattoria, se on melkein sama kuin psykologi. Ja kuraattori ja psykologi on molemmat vaitiolovelvollisia eli ei ne puhu sun vanhemmille jos et itse niin halua. Lisäksi kuraattori voi ohjata psykologille jos on tarvis. Hyviä vointeja ja rohkeutta sulle!
Moii! Oon sua vanhempi tyttö, mut ehdotan, et meet kertoo jollekin noista paniikkihäiriöistä ja muusta. Onko sun pakko mennä terkalle kertoo niistä, voisitko mennä vaan suoraan sinne koulupsykologille? Tai en tiiä, ootko menossa just koulupsykologille, mut kuitenki. Jos tää psykologi on teidän koulussa, ni voisitko lähettää sille esim. Wilman kautta viestin, vai onks teillä Wilmaa eli semmosta koulun palveluu netissä? Voisit kirjottaa viestin ja sanoo, et sulla on tällasii ongelmii ja kysyy, et pääsetkö sinne keskustelee sen kaa. Oon itekki käyny koulupsykologilla nuorempana. : )
Hei! :)
Terkalla kuten myös (koulu)psykologilla on vaitiolovelvollisuus joten jos sanot että et halua heidän kertovan asiasta vanhemmillesi, he eivät saa sitä kertoa (siis ilman lupaa).
Jos haluat mennä psykologille puhumaan, mikä on tosi hyvä idea jos tuntuu että haluaa puhua jollekin, ei sun varmaan tartte muuta tehdä kun sanoa ihan vaikka pikaisestikin terkalle että ”voisinko sittenkin mennä psykologille puhumaan?”. Heidän työnsä on auttaa koululaisia ja vaikka se tuntuu ahdistavalta tai joillekin jopa ”nololta”, terveydenhoitaja näkee asian siltä kannalta, että hänelle puhuu nyt lapsi joka haluaa puhua psykologille ja että tämä antaa jonkinlaisen ”lähetteen” sinne.
Joten ihan turhaan pelkäät, alussa aina jännittää erilaiset jutut mutta kun niihin tottuu niin se on jo ihan normaalia :)
Joten vaitiolovelvollisuuden puitteissa myös psykologilla on velvollisuus olla kertomatta sun asioitasi eteenpöin (oli se sun vanhemmillesi tai kelle tahansa) joten ilman lupaa he ei sano mitään.
On tosi hyvä että oot miettinyt tätä, psykologille tai kelle tahansa luotettavalle ihmiselle kannattaa jutella jos siltä tuntuu! Paljon siunausta ja tsemppiä sinne!
Rohkeasti vaan terkan luokse, et menetä mitään ja ihan 110% varmuudella sanon että jos terkka jotain tekee niin ei kyllä todellakaan hauku, naura tai oudoksu siitä että haluat puhua psykologille! Veikkaan että ihan toisinpäin, kehottaa ja rohkaisee sua pikemminkin! :)
Suosittelen psykologia lämpimästi, äitini on sellainen ja oon saanu sellasen käsityksen, että monia on onnistuttu auttamaan. Mee terveydenhoitajan luokse, vaikka sitten hyvän ystävän kanssa, niin rohkeuteni palkitaan! Tiiän että kaikki sanoo aina tälleen, mutta sulla on oikeesti paljon parempi olo jos meet kertoo terkalle ja asiaa aletaan hoitaa. :)
Hei,
Mene ihmeessä puhumaan asiasta! Ja tietääkseni psykologillakin voi käydä niin ettei vanhemmat tiedä, ainakin koulukuraattorilla voi. Mutta onko sinulla joku syy siihen ettet halua vanhempiesi tietävän? Se, että käyt psykologilla ei tee sinusta yhtään heikompaa tai huonompaa ihmistä. Se osoittaa vain, että tiedät milloin tarvitset apua :)
Henkilökohtanen kokemus näist psykoista… Jos oisin ollu niin tyhmä ja puhunu näille valtion kallonkutistajille, ois aika paljon pahaa tapahtunu. Turha ees kirjottaa koska se sensuroitas kumminki, LÖL.
Eli mun neuvo on siis, älä sano mitään ennenku mietit helvetin tarkkaan ja perin pohjin jokasen asian kertomisen seuraukset, ja ennakoit. Multa meinattiin viedä yhestä kertomasta mun ainoo vanhempi ketä ees teki jtn mun kans lapsena ja nuorena, että repikäähä siitä.
Kyl se ystävä on aina se paras ja Oikeasti vaitiolovelvollinen… [osa tekstistä poistettu]
Auttakaa! Oon menossa yläasteelle ja mua on nyt keväästä asti ahdistanut ja terkka sano että voin käydä psykologilla juttelemassa mutta en uskaltanut silloin mutta haluisin nyt. Voiko ahdistuksen takia jutella psykologille?
Hei!
Hienoa, että olet valmis käymään psykologilla! Hän on juurikin oikea henkilö auttamaan sinua ahdistuksen kanssa. Harmillista, että olet kärsinyt ahdistuksesta, mutta psykologi osaa kyllä auttaa sinua niin, että ahdistus ei tulevaisuudessa enää hankaloita elämääsi.
Ja ethän lannistu, jos ensimmäisellä tapaamisella jokin menee pieleen. Kerro rohkeasti psykologille, mikä sinua jännittää tai jos on jotain, mikä sinua tapaamisilla mietityttää tai ärsyttää. On nimittäin tosi tärkeää, että sinulla on tapaamisissa hyvä ja turvallinen olo, jotta käynneistä olisi sinulle hyötyä.
Hienoa, että pidät itsestäsi huolta. Teethän niin jatkossakin ja hakeudu avun piiriin aina, kun tuntuu että on jotain, minkä kanssa et pärjää yksin.
Kaikkea hyvää sinulle!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi!
Ahdistuksesta puhuessa ei paljon parempia ammattilaisia ole kuin juuri ne psykologit ja psykiatrit. Ei oikeastaan ole väärää puhenaihetta mistä haluaa puhua näissä tapauksissa. Ihmiset on tosi monimutkaisia olentoja ja jokaisella on omat juttunsa. Psykologit esim auttavat arvioimaan että miten omista peloista pääsisi eroon ja mitä sitä oikeasti haluaa.
Psykologille tjms voi mennä myös ilman että ahdistaa tai on paha olo. Ennaltaehkäisevä ja ylläpitävä vaikutus ovat lääkäreiden työtä siinä missä muukin. Ei siis tarvitse pelätä että se olisi jollekulle outoa.
Kuraattorit ei auta. Ne läsyttää ja ihan oikeesti sanoo juttui mm. ”Yritä nukkuu paremmin” ”tee jotain kivaa” tai ”Se on vaa tota murrosikää”. Ja siis tottakai välillä ahdistus ja välillä masentuneisuus kuuluu siihen jne. Kyl voi mennä kuraattorille/koulupsykologille puhuu jos ahdistaa, mutta ainakaa kuraattorit ei kunnolla osaa auttaa. Ja kumpikaan kuraattori tai psykologi ei oo lääkäreitä.
Itellä oli lääkäri, siis psykiatri, jolla mut on diagnosoitu ja joka silleen kunnolla jotenki auttoi. Se pystyy hyvin selittää juttui ja sit se tutkii jos epäilee esim. adhd:ta tai ahdistus häiriöitä tai ihan ”kunnon” diagnoosia tarviiva masennusta.
Mutta ahistus ja masennus sairautena on eri asia ku se että ahistaa koulu yms. tai jos on jonaki päivinä masentunu mutta siitä seuraavana päivänä taas fine.
Paniikkikohtauksista voisi puhua, koska nehän on huonoksi sydämmelle ja ne kannattaa yrittää ”hoitaa” pois.