Olen vanhoillis lestadiolainen ja käyn seuroissa sunnuntaisin. Mun on käytännössä pakko mennä seuroihin. Haluan kyllä olla ainakin nyt uskomassa mutta haluaisin kuunnella seurat kotona, koska seuroihin meno ahdistaa ja välillä pelottaa. Mulla ei ole kavereita uskovaisten keskellä en myöskään ole tuntenut moneen vuoteen kuuluvani joukkoon koska tuntuu ettei kukaan pidä musta. Mua ei muuten hirveämmin haittaa etten omista kavereita mutta seuroissa se on kamalaa olla yksin. Kaikilla muilla on kavereita ja mun vanhemmat haluaa pakosti että mulla olisi kavereita. Jos sanoisin aina että istuin taas yksin niin ne huolestuis ja pakottaisi mut joidenkin muiden mukaan. En osaa selittää näin pieneen tekstin mun tilannetta yhtään mutta samaistuisko joku tai jotain. Nyt oon roikkunut mun siskon tutun siskon ja sen kavereiden kanssa ja mulla on joka kerta ulkopuolinen olo enkä saa sanotuksi mitään. Istun vaan kiusallisesti niiden kanssa. Haluaisin vain että voisin kuunnella seurat kotona tai että pystyisin istumaan yksin ilman että vanhemmat huolestuu tai että kukaan ei ajattelisi sen olevan outoa.
Hei!
Kiitos viestistäsi. Toivottavasti saat siihen toisten nuorten kommentteja. Ymmärrän tosi hyvin, että meneminen paikkaan, jossa joutuu olemaan yksin, ei ole kovin houkuttelevaa.
Mietin, että vaikka et haluaisikaan sanoa asiasta vanhemmillesi, niin ehkä kuitenkin kannustaisin sinua siihen. Luulen, että he ovat saattaneet jo huomata asian. Ehkä voisitte jossain rauhallisessa tilanteessa keskustella siitä ja voisit selittää, miltä sinusta siellä tuntuu ja kertoa, että iso huoli tippuisi harteiltasi, jos saisit seurata seuroja kotoa käsin ja sinulla olisi kotona turvallisempi olo.
Mietin myös sellaista, että jos kotiin jääminen ei ole mahdollista, niin pystyisitkö mitenkään varmistamaan jo etukäteen, että sinulla on joku, jonka vieressä olla seuroilla? Onko niin, että et voi olla vanhempiesi seurassa? Tai olisiko joku, jolle voisit laittaa viestiä etukäteen ja sanoa, ettei sinulla ole siellä seuraa ja kysyä, voisitko olla hänen kanssaan?
Ajattelen, että hiljaa oleminen toisten seurassa ei ole välttämättä ollenkaan paha juttu. Ymmärrän kyllä, jos se tuntuu sinusta kiusalliselta. Mutta jos ajattelet asiaa toisten näkökulmasta, niin mitä itse ajattelisit, jos joku olisi sinun seurueessasi hiljaa ja kuuntelisi vain toisten juttuja? Eikö se olisi sinusta ihan ok? Eivät kaikki ole aina juttutuulella tai ei aina ole mitään kommentoitavaa. Joskus voi olla myös väsynyt eikä jaksa siksi osallistua keskusteluun.
Ennen kaikkea toivon, että pystytte juttelemaan tästä vielä kotona ja vanhempasi ymmärtäisivät toivettasi. Voit hyvin sanoa, että sinua ahdistaa joka kerta mennä sinne ja että nauttisit seuroista enemmän kotona. Toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Oon kymmenen päivää myöhässä mut ymmärrän sua täysin oon itekki vl ja mä olin aina raamiksissa yksin jossain nurkassa ja yritin olla olematta tiellä. Sitten menin seiskalle ja meillä seiskat pääsee jo nupeen olin sillon syksyn ekassa nupessa mun serkun ja sen kaverien kaa nykyään oon aina niitten kaa ja oon saanu muitaki uusia kavereita siis aloin vaan nuortenraamiksessa vaan jutella niille ja sit ystävystyttii. esim jos oot käyny jossain srkn leirillä missä on samalta paikkakunnalta nii niille voisit yrittää jutellla tai sit jos joku tyyppi näyttää kivalta voisit vaan mennä kysyy et voinko istuu tähän tai jotain
en tiiä oliko tästä apuu mut tsemppii <3
Oon siis 13
eiku olinki vaan vähän yli viikon myöhässä.