mitkä on hyviä syitä olla masentunut?esim.isä juoppo tai jätetty yksin vai tääläi?mistä masennus tulee?miksi se tulee jos on vaikka elänyt koko ajan samassa elinympäristössä?onko se vahvasti periytyvää?mistä saa parhaiten apua tai jotai omaa tekemistä miten vois edes auttaa masennusta?jos oma tilanne o ulkopuolisen silmin hyvä miksi masentaa vielki? miten selittäää masennusta toiselle jos ei tiedä mikä masentaa?…..huhuh…tuli aika pitkä lista..mutta toivon et koitettas vastata kaikkiiin? :)
En usko että masennukselle on huonoja syitä, jos joku on masentunut niin se syy on aina tärkeä tietää että sille voisi tehdä jotain, eli en itse koe masennukseen olevan kuin ”hyviä” syitä jos henkilö on oikeasti masentunut, sillä ”oikeaan masennukseen” tarvitaan kuitenkin jotain traumatisoivia, surullisia tai muuten ikäviä kokemuksia, ajatuksia tms.
En ole lääkäri joten en tiedä mistä masennus tulee, mutta mulle se tarkottaa sitä että tulee vastoinkäymisiä sun muita ja ne jää sitten pyörimään sun päähän (alitajuisestikin) ja lopulta et välttämättä jaksa edes nousta sängystä. Myös esim. itsensä syyllistäminen kuluttaa tosi paljon ihmistä ja silloinkin alat uskomaan että oikeesti oot vaikka ”vaan läski, hyödytön ja tylsä ihminen jota kukaan ei kaipaa”.
Vaikka olisi koko elämänsä elänyt samassa (masentavassakin) elinympäristössä, niin välillä masennuksen tulemisessa voi kestää monia (jopa kymmeniäkin?) vuosia ja toisille ei välttämättä tule rankastakaan menneisyydestä pientä ahdistusta suurempaa ongelmaa. Eli riippuu täysin ihmisestä ja elinympäristöstä ja osin siitä, pystytkö purkamaan paineita ja stressiä mitenkään jotta niitten kanssa ei kokoajan tarvitsisi painia.
En tiedä miten masennus periytyy, joten tähän en osaa vastata. En kuitenkaan usko että se ihan 100%n periytyvää olisi, riippuu ihan ihmisten luonteista ja elinympäristöstä sekä kokemuksista.
Parhaiten apua saa kun puhuu siitä avoimesti läheisille ja luotettaville tutuille jonka jälkeen olisi hyvä mahdollisesti päästä tapaamaan psykologia tai muuta alan ammattilaista.
Apua kuitenkin saa jokainen omalla tavallaan joten jollekin käy psykologikäynnit parhaiten, ja toiselle tehoaa vaikka vaan stressin karsiminen ja esim. sairasloma. Mahdollisuuksia on siis paljon mutta läheisille ja psykologille kannattaa puhua :)
Ulkopuolisen silmin voi toisen tilanne olla jopa joidenkin sanoin täydellinen, eli minkäänlaisia oireita mm. masennuksesta ei huomaa. Olo voi silti olla masentuneen mielestä huono koska eihän ulkopuolinen ”näe” masentuneen ajatuksia? Masentunut voi piilottaa kaikki siihen liittyvät asiat, pakottaa itsensä hymyilemään ja näyttelemään kiinnostunutta asioista joita ei haluaisi nähdä enää koskaan, ja tämä ”muuri” estää ulkopuolisia näkemästä masentuneen todellista olemusta joka voi olla hyvinkin huono, eli ulkoinen olemus ei siis aina määritä toisen oloa.
Vaikkei tiedä mikä masentaa, niin silti voi sanoa esim. että on nyt huono olo, ehkä toivoton ja saamaton olo, ja muuta sellaista miltä itsestään tuntuu. On varmasti niitäkin joilla ei ole erinäistä syytä masennukseen, ehkä jo muutama pieni kokemus on voinut laukaista masennuksen herkälläkin ihmisellä, muttei hän tiedä että ne kokemukset on mitenkään masennukseen osallisia. Eli vaikkei masennuksen syytä tiedä (jos tätä tarkoitit kysymykselläsi) niin on silti ”oikeus” olla masentunut ja myös oikeus sanoa siitä läheisille ja pyytää apua.
Mm. psykologit auttavat masentuneita tunnistamaan ja käsittelemään niitä oireita ja masennuksen syitä, joten syytä ei siis ole mitenkään pakollista tietää, mutta aina parempi jos masennuksen syistä on selvillä.
Tässä oli mun näkemyksiä masennuksesta, voitte korjailla jos on jotain korjattavaa :)