Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Mä oon nii kaua miettiny et mitä järkee täs elämäs on ku ei tääl oo oikeestaan mitään. Synnytään, mut silti haluun vaan kuolla ku en jaksa. Oon yrittämy alkaa panostaa uuestaan täs yläasteen viimesel luokal, oon saanu numeroita parannettuu, mutta mieliala ei oo kohonnu yhtää. Käyn koulupsykologilla, mut sille sanon aina et menee iha ok hyvin ja et mielialat on normaalit. koska en kehtaa sanoo et mite oikeesti menee. Mulla oli joskus seiskal tosi paljo itsetuhosia ajatuksia, ja viiltelin paljo. Sitten lopetin kasilla, kun säikähdin pahanpäiväsesti ku meni ihan yli, enkä meinannu saaha enää haavoja ite kiinni ja paranemaa ollenkaa. mulla on vieläki paljon näkyviä jälkiä jotka häiritsee tosi paljo arkea vaikka siitä on paljon aikaa. Mulla pelottaa koska ne ajatukset on pikkuhiljaa tulossa takasi ja en haluu jatkaa sitä enään. Oon kans taas yrittäny vähentää syömistä koska oma paino ahistaa ihan hirveesti. Koska mun paino on noussut vähän siitä mihin sitä laskin seiskalla ja kasilla. En haluu taas jättää ruokia väliin koska tykkään syyä, mä en tiiä miks mun on pakko jättää ruokia väliin ku en ite edes halua se on vaa joku pakkomielle tai jotai. Haluisin vaa paeta tätä maailmaa ku tää on hirvee paikka. mulla on pari kaveria mut mun paraskaveri ei anna mun olla niittrn kans enkä osaa sanpo sille omia mielipiteotä. Se päättää millasii vaatteita piån ja millasii en saa pitää. Sw päättää kenelle saan puhuu ja kelle en. se kirjaimellisesti päättää kaiken mitä teen. Haluisin apua mutta musta tuntuu että ei mulla oikeesti ees oo mitään ongelmaa. Enkä todellakaa kehtais kellekkää sanoo mitää tällasta. Must tuntuu et oon kauheen ruma ja kukaa ei sen takia ottas mua tosissaa.
Hei!
Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi. Kurja kuulla, että vointisi on huonontunut ja itsetuhoiset ajatukset ovat palaamassa.
On kuitenkin tosi hienoa, että käyt psykologilla! Uskon, että on vaikeaa olla rehellinen omasta voinnista. Toivoisin tosi kovasti, että uskaltautuisit kuitenkin kertomaan hänelle todellisen tilasi. Vain puhumalla avoimesti voinnistasi siihen on mahdollista tulla muutos. Hän kyllä tietää, kuinka huonosti nuoret saattavat voida nykyään eikä sinulla ole siis mitään aihetta häpeään. Jos hän ei tiedä todellista tilaasi, ei hän myöskään pysty auttamaan sinua ja tilanne jatkuu tai pahenee entuudestaan.
Jos puhuminen on vaikeaa, voisitko ehkä näyttää hänelle tuon tekstin, jonka kirjoitit? Tai voisitko laittaa hänelle viestiä, että et ole kehdannut kertoa, että itse asiassa voit tosi huonosti ja sinulla on taas itsetuhoisia ajatuksia, olet yrittänyt vähentää syömistä ja ajattelet, että maailman on hirveä paikka.
Toivoisin myös, että söisit kaikki päivän ateriat. Jos kasvat vielä, ei tuo painon lisääntyminen ole lihomista, vaan kasvamista. Kun katselet ympärilläsi olevia oppilaita ja opettajia, niin eikö heissä olekin kokoeroa? Jaksaaksesi, voidaksesi hyvin ja pysyäksesi terveenä ja hyvinvoivana tarvitset ravintoa.
Siitä olen iloinen, että sinulla on monta kaveria! Vaikka ei olekaan kivaa, että paras niistä pomottaa sinua. Oletko pystynyt koskaan sanomaan hänelle, että haluat itse päättää omista asioistasi? Tai oletko jutellut siitä näiden muiden kavereiden kanssa? Tuntevatko he tämän parhaan kaverin? Ehkä he osaavat puolustaa sinua.
Jos haluat, voit milloin tahansa soittaa meille (numeromme on 116 111) tai jutella kanssamme chatissä. Näiden lisäksi meillä on myös kirjepalvelu. Kaikki palvelut ovat sinulle täysin maksuttomia sekä anonyymejä ja luottamuksellisia. Olet meille tärkeä!
Halauksin,
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä