Moi!
Oon tässä nyt jo useemman kuukauden miettinyt terapiaan menoa, kun tuntuu että omien ajatusten kanssa on hankala olla. Mä oon läheinen vanhempieni kanssa, mutta en ikinä oikein haluaisi puhua niille mistään ongelmista, kun se tuntuu jotenkin niin pinnalliselta ja saa olon tuntumaan oudolle.
Koulukuraattorille\muille koulun henkilöille en mielelläni menisi puhumaan, koska en halua tavallaan kiinnittää huomiota niin paljoa itseeni. Tai siis että lähtisin tunnilta ”käväisemään jossain” ja sitten palaisin takaisin ei olisi mukavaa.
Haluaisin siis päästä matalan kynnyksen terapiaan, ehkä etäterapiaan tms. mutten tiedä miten ja paljonko se maksaisi yms.
Osaisiko joku neuvoa?
Erilaisia nettiterapioita on saatavilla, mutta ne luonnollisesti maksavat jonkin verran. Aika usein niihin tarvitsee myös lähetteen. Kuitenkin esimerkiksi Terapiatalo Noste ja monet yksityisen sektorin terveysalan toimijat, kuten Mehiläinen ja Terveystalo, tarjoavat mahdollisuutta terapiaan ilman lähetettä.
Koska olet aika nuori, olisi paras vaihtoehto ehkä kuitenkin kouluterveydenhuollon kautta suuntautuminen. Psykoterapia on aika kallista omakustanteisesti. Ymmärrän, että se voi tuntua alkuun oudolta, mutta opettajat ymmärtävät täysin selityksen ”olen kuraattorilla” eivätkä edes saa kysellä sen enempää. Monissa kouluissa myös oppilashuollon henkilöillä on erikseen oma wilma-merkintänsä, jolloin sinun ei ehkä tarvitse itse edes selvittää poissaoloasi. Käynnit kestävät useimmiten koko oppitunnin jolloin et joudu lähtemään kesken tai palaamaan tunnille ja kiinnittämään siten huomiota itseesi. Oppilashuollon kautta on myös helpompi hakeutua lähetteellä psykoterapiaan kuin yksin. Kelan korvaamaan psykoterapiaan pääset, mikäli sinulla todetaan jokin mielenterveyden häiriö ja olet yli 16-vuotias.
Heippa!
On todella hienoa ja rohkeaa, että tulit kysymään täältä apua tilanteeseesi. Kerroit viestissäsi, että olet miettinyt terapiaan hakeutumista, koska sinusta tuntuu, että on hankala olla omien ajatuksiesi kanssa. Olen iloinen, että olet tunnistanut tarvitsevasi apua ja tiedät, ettei sinun tarvitse pärjätä yksin ajatuksiesi kanssa. Pohdit tekstissäsi, miten terapiaan olisi mahdollista päästä.
Kerroit tekstissäsi, että et haluaisi käydä puhumassa kuraattorilla tai muille koulun henkilökunnan jäsenille, koska et halua kiinnittää itseesi niin paljoa huomiota. Kerroit, että sinusta tuntuisi ikävältä lähteä käymään kesken tunnin muualla ja palata takaisin. Ymmärrän, että juttelemassa käyminen voi jännittää, jos sinua huolestuttaa miten muut reagoivat siihen. Koulun henkilökunnalla on ehdoton vaitiolovelvollisuus eikä sinun tarvitse kertoa muille oppilaille, missä käyt koulupäivän aikana. Kouluterveydenhoitajan ja -kuraattorin vastuulla on myös huolehtia siitä, että opettajat ovat tietoisia poissaolosi syistä. Monet oppilaat käyvät juttelemassa oppilashuollon henkilökunnan kanssa, eikä siitä tarvitse tuntea häpeää. Sen sijaan siitä voi olla ylpeä, että uskaltaa hakea apua ja jutella vaikeista asioista, jotka painavat mieltä. Esimerkiksi kuraattorin kanssa voi yrittää sopia, että kävisit tapaamassa häntä ennen ensimmäistä oppituntia tai koulupäivän jälkeen, jolloin sinun ei tarvitsisi kesken päivän jäädä pois opetuksesta.
Jos kuraattorilla käyminen jännittää, niin voisitko kenties käydä puhumassa kouluterveydenhoitajan kanssa? Hän osaa ammattilaisena neuvoa sinua ja auttaa pohtimaan kanssasi, mistä saisit parhaiten sinulle oikeanlaista tukea. Jos kouluterveydenhoitajalla käynti yksin tuntuu jännittävältä, niin voisitko pyytää esimerkiksi ystävääsi tulemaan tueksi mukaan? Kouluterveydenhoitaja pystyy myös ohjaamaan sinut tarvittaessa eteenpäin esimerkiksi julkiseen terveydenhuoltoon, jossa voidaan selvitellä tarkemmin mm. nuorten psykoterapian mahdollisuuksia. Julkisen terveydenhuollon kautta on mahdollista järjestää psykoterapiaa alle 16-vuotiaille ja taas 16–67-vuotiaille Kela korvaa kuntoutuspsykoterapiaa, kun olet saanut B-lääkärinlausunnon.
Kerroit, että olet läheinen vanhempiesi kanssa, mutta et haluaisi puhua heille ongelmistasi, koska se tuntuu oudolta ja pinnalliselta. Omista ongelmista puhuminen vanhemmille voi tuntua aluksi vaikealta tai oudolta. On tärkeää kuitenkin muistaa, että sinä olet arvokas ja sinun tarvitsemasi apu on tärkeää. Kertomalla vanhemmillesi ajatuksistasi, annat heille mahdollisuuden, että he voivat olla sinun tukenasi ja auttaa sinua saamaan oikeanlaista apua tilanteeseesi. Silloin sinun ei tarvitse myöskään kannatella tätä yksin. Uskon, että vanhempasi arvostavat sitä, jos uskallat luottaa heihin kertomalla tilanteestasi avoimesti.
Tärkeintä kuitenkin on, että saisit puhuttua jonkun läheisen aikuisen kanssa, jotta saisit tarvitsemaasi apua. Jo se, että olet laittanut tänne viestiä on iso askel. Sinä olet tärkeä ja ansaitset saada tukea, jotta sinun ei tarvitse pärjätä yksin ajatuksiesi kanssa. Toivon suuresti, että pystyt kertomaan näistä asioista jollekin, jotta saisit apua mahdollisimman pian. Vaikka nyt tuntuu pahalta, niin voit luottaa siihen, että sinä selviät ja apua on aina saatavilla.
Muistathan, että voit myös luottamuksellisesti soittaa missä tahansa asiassa meidän ilmaiseen Lasten ja Nuorten puhelimeen (puh. 116 111) tai kirjoitella chatin ja nettikirjeen välityksellä, jos se tuntuu sinulle luontevammalta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/lasten-ja-nuorten-chat/
Oikein paljon lämpöä sekä valoa sinulle tulevaan kesään <3