Öhh joo eli siis oon 15v tyttö, 165cm pitkä ja en kasva enää. Oon ”normaalipainoinen” eli en mitenkään alipainoinen tai mitään. Oon kuitenkin hoikka ja aika hyvässä kunnossa. Harrastan cheerleadingia, ja teen välillä nousijaa pohjan lisäksi. No sit itse aiheeseen. Elikkä syöminen on alkanut ahdistamaan mua viime aikoina tosi paljon. Nyt kesällä sain kuulla paljon kommentteja äidiltäni siitä, kuinka lihakseni ovat ”kadonneet” kesän aikana ja en kuulemma urheile yhtä paljon kuin talvella ja saisin alkaa varomaan lihomista. En kuitenkaan ollut lihonut kiloakaan kesän aikana oikeasti. Tuo sattuu todella paljon, mutta silloin lähinnä herkkujen syöminen ahdisti. Tai oikeastaan saatoin syödä herkkuja paljonkin kerrallaan, jonka jälkeen tuli todella kova ahdistus ja olin itselleni vihainen. Nyt tää on edennyt siihen pisteeseen, että kaikki syöminen ahdistaa pelkkien herkkujen sijasta. Ahdistus myös alkaa ennen syömistä ja jo pelkästä ruoan ajattelusta. Tää on pahentunut ihan viime päivien aikana huomattavasti, ja en ole syönyt käytännössä yhtään herkkuja viikkoon. Muutenkin olen syönyt paljon vähemmän ruokaa ja jääkaapille meneminen ahdistaa, kun tuntuu että sieltä ei löydy mitään ”tarpeeksi terveellistä”. Mua pelottaa, että tää menee pahemmaksi ja vaikuttaa mun kestävyyteen ja kuntoon. Oon tehnyt kovasti töitä lihaksien ja mun kunnon eteen, ja vielä koko viime vuoden ajan syöminen oli normaali osa arkea. En muutenkaan ikinä ole kohdannut tällaisia ajatuksia ruuasta kuin nyt. Asiaa ei paranna se, että äitini sanoi aika rumasti yksi päivä; ”nykyään ylipainoisille nuorille on tosi vaikea sanoa että heidän pitäisi laihduttaa, kun ollaan niin herkkiä ja sit tulee syömishäiriöitä”. Äiti sanoi ton sen jälkeen kun oli huomauttanut mua mun ”kunnon laskemisesta”. Mua harmittaa tää koko asia ja pelottaa että se pahenee. 😭 Mitä voisin tehdä että saan nää ajatukset pois? Mitä jos tää pahenee ja mun vanhemmat huomaa esim mun laihtuneen? Tunnen itseni sen verran hyvin, että ei mun tarvitsisi laihduttaa oikeasti, mutta silti syöminen ahdistaa ja tuntuu että näytän aina vaan isommalta mitä oikeasti olen. Huomasin nää piirteet itsestäni jo viime keväänä, mutta silloin ne eivät häirinneet niinkään. Tänään oli eka koulupäivä, ja syöminen oli yllättävän ahdistavaa siellä. Jos joku on kokenut tällaisia tuntemuksia ruuasta, voitteko kertoa miten niistä pääsee eroon? Kiitos jo valmiiksi jos joku jaksoi lukea tän ja vastaa jotain❤️
Hei nimimerkki ”joo en tiiä”
Hyvä, että kirjoitat näistä ajatuksistasi. Olen tosi pahoillani, että äitisi on sanonut asioita, jotka ovat vaikuttaneet ainakin hetkellisesti tosi paljon suhtautumiseesi syömiseen. Läheisten sanoilla on meihin tavattoman suuri vaikutus, sekä hyvässä että pahassa. Siksi olisi aina hyvä miettiä todella tarkkaan, jos mieleemme tulee jotain negatiivista ettemme möläytä asioita, jotka saattavat saada aikaan pahaa mieltä.
Olen iloinen kuullessani, että tiedät ettei sinun tarvitse laihduttaa ja että tiedät olevasi hyvässä kunnossa. Tunnet itsesi selvästikin hyvin ja omaat hyvän itsetunnon. Ihanaa! Jotenkin tuo äitisi puhe on kuitenkin vaikuttanut sinuun syvästi, mikä on tosi harmillista.
Syömishäiriöissä ei ole olennaista paino tai laihduttaminen, vaan nimenomaa se, että syöminen tai ruoan ajattelu ahdistaa ja syömiseen liittyvät ajatukset valtaavat aikaa muulta tekemiseltä.
On tosi hienoa, että tunnistat nämä ajatukset näin varhaisessa vaiheessa, sillä mitä aiemmin haet ja saat apua, sitä helpommin asia korjaantuu. Jos asialle ei tee mitään, voi olla, että tilanne tosiaan pahentuu ja sen korjaaminen vie enemmän aikaa ja voimavarojasi.
Sinun ei kannata jäädä yksin näiden ajatusten kanssa, vaan kääntyä koulusi terveydenhoitajan puoleen. Uskon, että syömiseen liittyvät pulmat ovat hänelle tuttuja ja hän tietää, mitä tässä tilanteessa on paras tehdä. Miltä tämä kuulostaa? Hänen olisi hyvä puhua asiasta myös äitisi kanssa, jotta äitisi hoksaisi, kuinka suuri merkitys hänen sanoillaan sinuun on ja jotta hän pystyisi tukemaan sinua pääsemään tämän vaiheen yli niin, että voisit taas nauttia ruokailuhetkistä kuten ennenkin.
Voit myös soittaa meille tai tulla juttelemaan asiasta chattiimme ja kertoa, kuinka asia etenee. Molemmat palvelumme ovat auki joka päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään.
Tsemppiä avun hakemiseen ja kaunista syksyä sinulle,
toivottaa Lasten- ja nuortenpuhelimen ja -chatin päivystäjä
Moikka! En tiiä lukeeko kukaan tätä mutta nuo ajatukset on jo vähän väistynyt kun koulu alkoi kunnolla ja esim koulussa syöminen ei niinkään ahdista. Mun kaveriporukassa ollaan tosi hyväksyviä tämmösten asioiden kans eikä kukaan todellakaan katso paljonko syön, ja jos on nälkä voin huoletta hakea lisää. Tää on nyt mennyt lähinnä tohon jo kesällä olleeseen, eli herkkujen syöminen ja varsinkin syömisen jälkeinen täyden olon tunne ahdistaa. Nyt pystyn kuitenkin nauttimaan normi ruuasta enemmän. Äiti ei myöskään oo sanonu hetkeen mitään kun pari viikkoa sit tuli puheeksi paino jostain syystä silleen ohimennen ja sanoin suoraan paljonko painan. Ehkä hän itsekin tajusi että olen ihan normaalipainoinen. Toivon kovasti että tuo isompi ahdistus ei tulisi takaisin mutta jo etukäteen ahdistaa esim joulu…
Tervehdys ”joo en tiedä”
Olipa mukava lukea kuulumisistasi sekä siitä että olosi ja ahdistuksesi ovat helpottaneet! On myös todella tärkeää, että koet saavasi syödä rauhassa sekä kotona että koulussa ja että ystäväsi ja perheesi tukevat sinua. Kun tutut rutiinit palaavat loman jälkeen ja pystyt nauttimaan jälleen koulusta ja ystävien seurasta, voi sekin omalta osaltaan saada ajatukset muualle ja olon helpommaksi.
Kirjoitat, kuinka sinua edelleen ahdistaa herkut ja kylläisyyden tunne. Oletko jutellut näistä ajatuksista kellekään aikuiselle lähipiirissäsi? Voit olla todella ylpeä itsestäsi, että haluat pitää huolta itsestäsi ja terveydestäsi ja pohdit mikä siihen voisi auttaa, ettei isompi ahdistus palaisi.
Miltä sinusta tuntuisi jutella asiasta esimerkiksi terkkarin kanssa? Kun pääset puhumaan mieltäsi askarruttavista asioista aikuisen kanssa, voitte yhdessä miettiä mikä helpottaisi oloasi ennestään. Samalla se auttaisi sinua siinä, että saisit elää jatkossakin rauhassa ilman huolta syömisestä tai ahdistavista ajatuksista.
Muistathan että olemme tarvittaessa tukenasi myös Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) sekä chatissa joka päivä! Meille voit jutella nimettömästi ja luottamuksella mistä tahansa asiasta!
Muista että olet upea ja ihana juuri sellaisena kuin olet!
Aurinkoista syksyn alkua ja kaikkea hyvää toivotellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä