Hei nimimerkki ”ok”.
Kiitos viestistäsi. Olen ylpeä sinusta, että kirjoitit palstalle hakeaksesi apua itsellesi. Se on jo askel kohti parempaa oloa, vaikka parempi olo voi nyt tuntua kaukaiselta.
Kerroit itsetuhoisesta käytöksestäsi, sekä siitä, ettei vanhempasi välitä tästä tai vain huutaa sinulle. Olen todella pahoillani heidän reaktiostaan. Ei varmasti ole tuntunut sinusta hyvältä saada kuulla huutoa, kun itse voi huonosti ja oikeasti vain kaipaisi apua.
Itsetuhoinen käytös kertoo aina pahasta olosta, joka purkautuu itseensä. Usein omasta pahasta olosta voi olla vaikea puhua ja sen takia tarttuu toisenlaiseen tapaan hallita vaikeita tunteita. Se, että satuttaa itseään ei kuitenkaan ikinä ole hyvä tapa käsitellä tunteita eikä ole ratkaisu varsinaiseen pahaan oloon vaan yleensä se vain lisää ahdistusta, mitä kauemmin käytöstä jatkaa. Oloa helpottavia ja parantavia keinoja löytyy, niihin vain tarvitsee välillä, jonkun toisen apua.
Vaikka vanhempasi eivät sinun avunhuutoasi ole ymmärtäneet, nousi kirjoituksestasi minulle kova huoli sinusta ja toivonkin, että jaksat kertoa tämän viestin sisällön myös jollekin lähipiirissäsi olevalle aikuiselle, joka voisi sinua auttaa. Tämä henkikö voi olla vaikka joku sinun isovanhemmistasi, kummisi, kaverin vanhempi tai joku muu, jolle tuntuisi luontevimmalta kertoa ja pyytää apua.
Koulun puolella voit kääntyä, vaikka kuraattorin tai kouluterveydenhoitajan puoleen. He ottavat sinut aivan varmasti tosissaan ja haluavat auttaa sinua voimaan paremmin. Voisitko ajatella kääntyväsi heidän puoleensa? Mielestäni myös kuraattorit ovat töissä ennen koulun varsinaista aukeamista, joten voit ehkä koittaa lähettää viestin koulusi kuraattorille, ja sopia jo nyt keskusteluajan. Miltä tämä kuulostaa?
Tietysti olet myös aina tervetullut juttelemaan olostasi päivystäjän kanssa Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit soittaa, chattailla tai kirjoittaa nettikirjeen nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Olet rohkea, kun kirjoitit tämän viestin. Älä jää yksin, olet kaiken avun arvoinen ja toivon, että tiedät, miten tärkeä olet! Vaikka nyt tuntuu todella kurjalta, ei se tarkoita, etteikö kaikki voisi muuttua parempaan päin. Pienin askelin eteenpäin joka päivä.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
