mä oon ihan varma et mä luovutan kohta. joko mä [osa tekstistä poistettu] tai mä löydän itteni tosi huonossa kunnossa johon liittyy varmaan et oon tosi laiha ja et mulla ois haavoja jne. mulla on tällänen tunne. en haluu…. syödä, nukkua, mennä minnekään, tehä mitään, hengittää, en haluu olla äidillä, nähä ketään enään. haluun vaan jäädä yksin huoneeseen ja olla sielä. mikään ei kiinnosta (paitsi varmaan kaikki pahimmat asiat mitkä satuttaa mua itteäni) ja motivaatiota ei oikeest oo. mä uskoin kuraattorin et kun mulla oli motivaatio loppu et se oli vaan tosta keväästä kun sillon voi ahistaa ja stressaa kaikki koulu jutut. mutta ei se ollu niin se oli vasta se pieni juttu itteni vihaamisen rinnalla mikä loi sen et oon joutunu kärsii itteni kaa 6kk helmikuusta saakka ja haluisin et se loppuis mut en tiiä miten paitsi [osa tekstistä poistettu] ja oon viillelly yleensä pahasta olosta mutta vikat kaks kertaa mulla oli vaan tyhjä olo ja ei yhtään tarvetta purkaa pahaa oloa. Mä toivon et tota ei poisteta koska haluun tietää mitä muut ajattelee tosta kun viiltelee vaikka ei oo sellanen ”tarve”.
hei Tuleva muusikko,
Kiitos rohkeasta viestistäsi tänne keskustelupalstalle. Olen pahoillani puolestasi ja toivon että olosi on helpottunut edes hiukan. Viestistäsi välittyy sekä paha olo mutta myös avun ja tuen tarve, jota ehdottomasti ansaitsisit saada itsellesi. Olet jo rohkeasti hakenut täältä apua ja voit olla siitä ylpeä itsestäsi. Kaikista tärkeintä onkin, ettet jää yksin ajatustesi kanssa vaan kerrot niistä jollekin.
Kuvailet viestissäsi, kuinka voimasi alkavat olla loppu eikä kiinnostusta tahdo löytyä oikein mihinkään. On täysin ymmärrettävää, että niissä hetkissä, kun kaikki näyttää harmaalta ja synkältä, on vaikea katsoa tulevaisuuteen ja nähdä siellä edes pieniä valon pilkahduksia. Yritä kuitenkin nähdä jokaisessa päivässä jotain pientä hyvää ja samalla uskoa siihen, että oikean avun turvin olosi helpottuu pikkuhiljaa ja alat toivottavasti nähdä myös itsesi kuten muut sinut jo näkevät, ainutlaatuisena ja arvokkaana.
Mainitsit jutelleesi kuraattorille olostasi aiemmin ja onkin helpottavaa kuulla, että elämässäsi on joku kenelle voit puhua. Minulla nousee iso huoli voinnistasi ja siksi pohdin, miltä sinusta tuntuisi puhua kuraattorille uudelleen olostasi ja niistä asioista, jotka ovat saaneet sinut inhoamaan itseäsi? Muistathan että jokainen meistä on avun ja tuen arvoinen. Myös sinä tärkeä ja arvokas ja ansaitset voida hyvin!
Jos kuraattorille puhuminen tuntuu hankalalta, muistathan että tuemme ja autamme sinua tarvittaessa myös Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) sekä chatissa (auki 17-20) jotka ovat auki joka päivä ympäri vuoden. Siellä voit jutella nimettömästi ja luottamuksella mistä tahansa asiasta.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista sekä uskoa, että asiat voivat aina kääntyä parempaan päin.
Muista ettet ole yksin!
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
