Omaksi itseksi

Kasvaminen omaksi itseksi

”Ne jotka eivät tunne minua pitävät minua itsevarmana ja puheliaana, mutta todellisuudessa olen aika ujo ja peitän epävarmuuttani kovalla pälpätyksellä.”

Nuoruudessa persoonallisuuden ja tunne-elämän kehityksessä tapahtuu suuria muutoksia. Jokainen muovautuu omaksi persoonakseen, jolla on omia mielipiteitä, asenteita ja mieltymyksiä. Vähitellen alkaa tiedostaa, ettei olekaan enää lapsi, muttei toisaalta vielä aikuinenkaan.

Jokainen on yksilö, eivätkä kaikki käyttäydy murrosikäisenä samalla tavalla. Kaikki eivät kapinoi tai riitele jatkuvasti vanhempiensa kanssa tai koe voimakkaita murrosiän kuohuja. Temperamentti, aiemmat elämänkokemukset sekä perhesuhteiden kiinteys vaikuttavat siihen, millä tavalla kukin käy läpi nuoruuttaan ja siihen liittyviä haasteita. Usein perheissä, joissa on monta lasta, on myös yhtä monta erilaista tapaa läpikäydä murrosikä. Toisilla kuohuntavaihe voi tulla myös myöhemmin kuin toisilla.

Identiteetti tarkoittaa käsitystä omasta persoonallisuudesta: millainen minä olen, millaisia ominaisuuksia minulla on, mihin sosiaalisiin ryhmiin samaistun ja millaiseksi ihmiseksi haluaisin tulevaisuudessa tulla. Jotta oma identiteetti selkeytyisi, voi tehdä mieli kokeilla esimerkiksi erilaisia hius- ja pukeutumistyylejä ja harrastuksia. Ihastuksen kohteet ja mielipiteetkin saattavat vaihtua tiuhaan tahtiin. Välttämättä ei halua näyttää siltä, mitä vanhemmat odottavat tai ajattelevat, eikä käyttäytyäkään odotusten mukaisesti. Valmiit mallit eivät kelpaa, on löydettävä jotakin omaa.

Itsensä etsiminen voi tapahtua välillä menemällä laidasta laitaan. Monia auttaa oman identiteettinsä hahmottamisessa se, että ajattelee itsensä erilaisten ryhmien jäsenenä: ”Olen hevari.” tai ”Olen streittari.” Toisaalta määritelmät ovat usein myös henkilökohtaisia mieltymyksiä kuvaavia, kuten ”Pidän maalaamisesta.” tai ”Olen musikaalinen”. Näiden kaikkien ominaisuuksien yhdistelmänä syntyy se ainutlaatuinen yksilö, jollainen kukin on.