Mulla on ollut vaikeaa jo kauvan. Oon miettiny tosi monta kertaa et haluisin laitokseen, koska mun äiti huutaa mulle jatkuvasti, haukkuu mua, ottaa mun puhelimen pois väkisin (jolla yleensä turvaudun kertomaan kavereille että mulla on paha olla kotona), mun äiti syyttelee mua, ja mua ahdistaa olla kotona kun äiti vaan huutaa mulle. Mun isä kuoli hetki sitten joten sekin turva on nyt poissa eikä kukaan ota mua tosissaan. Tää ei oo tosiaankaan eka kerta kun mietin että haluan muuttaa pois, tai ottaa hatkat. Mun äiti heitti mut mun mummille viikoks joka oli täyttä paskaa koska mun oli vaikee nähä kavereita ja se ei ollu kivaa. Halusin takas kotiin ja nyt kun pääsin äiti uhkailee että pistää mut takas sinne. Äsken meillä tuli riita, joten sanoin haluavani mummille, ja äiti vaan huus että sä et oo mihinkää lähössä. Koko tän ajan äiti on valittanu mulle siitä että näytän saatananpalvojalta tai katulapselta koska värjäsin hiukset mustaks. Mun äiti uhkaili mua pari kertaa sillä että pistää mut lasten kotiin ja kerto kuinka saastainen paikka se on joten kieltäydyin mutta nyt tekis kyllä hyvää päästä pois kotoota.
Hei!
Lämmin kiitos viestistäsi. Kuulostaa siltä, että olet kokenut todella kovia viime aikoina. Isäsi poismeno ja riidat äidin kanssa tuntuvat varmasti hyvin raskailta ja uuvuttavilta. Hienoa, että jaksoit kirjoittaa tuntemuksistasi.
Olen pahoillani isäsi poismenosta, se on varmasti ollut sinulle kauhea paikka varsinkin, kun kerrot, että hän on ollut sinulle tukena ja turvana. Oman perheenjäsenen menetys on aina järkyttävä kokemus ja surulle on annettava oma aikansa. Uskon, että äitisikin on hyvin järkyttynyt menetyksestä.
Läheisen menetys voi aiheuttaa ihmisessä tunteita, joita ei pysty aina hallitusti käsittelemään. Epätodellisuuden tunne, suru, viha ja syyllisyys niistä ehkä tavallisimmat. Todella kurja kuulla, että et kotona viihdy ja sinulla on paha olla ja sen ymmärrän, jos riitoja syntyy usein ja äitisi kohtelee sinua epäoikeudenmukaisesti huutamalla, uhkailemalla. Minulla nousee paljonkin mietteitä tilanteeseen liittyen. Onkohan tilanne ollut samanlainen jo ennen isän kuolemaa? Voisiko olla, että äitisi on isäsi poismenosta niin poissa tolaltaan, ettei pysty tunteitaan käsittelemään ja purkaa surunsa siten sinuun? Olettekohan yhdessä pystyneet käsittelemään isäsi poismenoa?
Ystävät ovat tässä tilanteessa korvaamaton tuki, ja minusta on hienoa kuulla, että pystyt tukeutumaan heihin. On kuitenkin surullista kuulla, että äitisi ei tilanteessa näe tämän suuren tuen merkitystä sinulle. Sinulla on täysi oikeus olla yhteydessä ystäviisi, eikä äidilläsi ole oikeutta sitä rajoittaa.
Sinulla on paljon ajatuksia kotoa pois lähtemisestä ja laitokseen haluamisesta. Ymmärrän tämän hyvin, jos kotona ei ole hyvä olla. Olisiko mahdollista istua alas äidin kanssa ja jutella läpi tilannetta ja sinä kertoisit miltä sinusta tuntuu kuulla äidin huutoa, uhkailua ja kommentteja ulkonäöstäsi? Voit hyvin myös kirjoittaa kirjeen hänelle, jolloin ainakin riitatilanteista vältyttäisiin. Näin myös keskustelua voi olla helpompi jatkaa.
Mietin myös, josko sinulla on muita läheisiä tukenasi, joille voisit kertoa kotona olevasta tilanteesta? Tai joku, jonka luokse voisit mennä hetkeksi hengähtämään?
Voit olla myös yhteydessä meihin chatin, kirjeiden tai puhelimen kautta, niin voimme yhdessä yrittää keksiä ratkaisuja tilanteeseen.
Muista pitää huoli itsestäsi, olet sen arvoinen!
Tsemppiä kesään toivoo,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Hei!
Mulla on ollu kotona huono olla ja muutenkin mun isäpuoli haukkuu mua kokoajan ja se on ennenkin esim. töniny heitelly esineitä mua päin (ja se on sattunut)… Haluisin laitokseen joka olis samalla paikka kunnalla koska en vaa tunne et mut hyväksytään sellasena kun oon… Ja multa on takavarikoitu yhteiden pitovälineet ja ne on ollu pois multa kohta puolvuotta ja oon koittanu pyytää anteeks mut se ei auta. Epäilen myös että mulla on masennusta…
Hei nimimerkki omgg.
Kiitos viestistäsi ja rohkeudestasi kirjoittaa meille.
Ymmärrän viestistäsi, että kotona kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Isäpuolesi kohtelee sinua väärin. Lasta kohtaan ei koskaan saisi kohdistua minkäänlaista väkivaltaa, ei fyysistä (tönimistä, tavaroiden heittelyä) tai psyykkistä (haukkumista). Sinulla on oikeus asua paikassa, jossa sinulla on turvallinen olo ja jossa tunnet itsesi hyväksytyksi. Muista, että se miten isäpuolesi kohtelee sinua ei ole sinun syytäsi, eikä sinun tarvitse hyväksyä sellaista käytöstä.
On hyvin ymmärrettävää, että kotitilanteesi on vaikuttanut mielialaasi ja siihen että epäilet kärsiväsi masennuksesta. Muista, että apua on aina saatavilla, kunhan asioista uskaltaa puhua. Olisi tärkeää, että löytäisit jonkun, jonka kanssa pystyisit keskustelemaan tilanteesta. Olisikohan sinun lähipiirissäsi aikuista, kenelle voisit kertoa kotitilanteestasi? Aikuinen voi olla vaikka sukulainen, naapuri, kaverin vanhempi, opettaja tai koulun kuraattori. Turvallinen aikuinen pystyy kanssasi miettimään ratkaisuja tilanteeseesi ja myös yhdessä kanssasi tekemään lastensuojeluilmoituksen, jos tilanne sitä vaatii.
Lastensuojelu tekee päätökset aina lapsen parhaan mukaan ja auttaa perhettä niin, että lapsella olisi hyvä olla omassa kodissa. Jos kotiolot ovat lapselle vaaraksi, eikä muut tukitoimet auta, voidaan lapsi sijoittaa laitokseen tai sijoitusperheeseen.
Kannustaisin sinua myös kertomaan tunteistasi ja olostasi kotona niin isäpuolelle kuin muille kotona asuville. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voisitko ehkä kirjoittaa kirjeen, jossa kerrot mikä sinusta tuntuu pahalta, ja miten sinä voit?
Hienoa, että et ole jäänyt asian kanssa yksin. Olet rohkeasti jo ottanut askeleen kohti avunsaamista. Jos tilanne mietityttää voit myös olla meihin yhteydessä puhelimen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjeen tai chatin kautta. Voimme yhdessä kanssasi miettiä kenelle ja miten kertoa asiasta eteenpäin.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Mua ahdistaa ihan hirveästi ihan sama missä oon. Mulla on äitin luona kaikki ok mut iskällä mulla on ollut kaksi vuotta ongelmia mun äitipuolen kanssa, Olen käynyt kuraattorilla mutta nyt en pääse.
Mulle on tullut hirveästi Keskittymis vaikeuksia ja nukkumis. Itken varmaan kaks tuntia kun en saa unta. Joten ajattelin kysyy täältä apua koska en tiedä mitä tehdä. Että saisinko apua
Hei nimimerkki ”En tiedä mitä tehdä”
Kiitos viestistäsi.
Ikävä kuulla, että koet olevasi ahdistunut, ja että asuminen isäsi luona on ongelmallista äitipuolen takia. Ovathan vanhempasi tietoisia siitä, miten koet asumistilanteesi molemmissa paikoissa? Kodin pitäisi aina olla paikka, joka on turvallinen ja jonne on kiva mennä. Jos asuminen isäsi luona ahdistaa, kannustan sinua juttelemaan isäsi, äitisi ja äitipuolesi kanssa asiasta, jotta tilanteesi muuttuisi parempaan suuntaan. Sinun mielipiteelläsi ja hyvinvoinnillasi on suuri merkitys ja nämä asiat vanhempiesi pitää huomioida. Muista, että sinun ei tarvitse kestää ahdistustasi yksin.
Jos koet, että sinun on hankala kertoa mitä tunnet vanhemmillesi, voisitko vaikka kirjoittaa kirjeen? Kirjeessä voit esimerkiksi listata mitkä asiat sinua ahdistavat, sen että et saa unta ja itket iltaisin, sekä mikä tuntuu hankalalta isän luona ollessa. Uskon, että vanhempasi varmasti haluavat tietää miten voit ja auttaa sinua helpottamaan ahdistustasi. Puhuminen ja kertominen omista tunteistaan auttaa aina omaan oloon.
Hienoa, että olet myös käynyt juttelemassa kuraattorin kanssa, toivottavasti koit siitä olleen apua. Kannustan sinua jatkamaan keskustelua hänen kanssaan, kun koulut aukeavat taas kesäloman jälkeen. Myös me lasten ja nuorten puhelimessa voimme olla sinun tukenasi. Meille voit soittaa (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjoittaa kirjeen tai olla yhteydessä chatin kautta. Yhdessä voimme miettiä, kenen puoleen voisit kääntyä tai miten ahdistuksen voisi kotona ottaa puheeksi.
Olet rohkea, kun olet lähtenyt hakemaan itsellesi apua.
Hyvää kesän jatkoa toivoo,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Mäki haluisin laitokseen ja mun 2 sisarta haluukin mut sinne kun oon muka hullu ja äitikin sitä uhkailee että viedään sut hoitoon kohta jos et ala olemaan kunnolla. En mä sille mitään voi jos sanon tyhmä jollekin tai en siivoon huonetta niin heti ottaa niska illoista kiinni että puolet ihosta lähtee irti ja joka päivä pitää vaan itkee ku joku huutaa kokoajan mulle joka on vitun ärsyttävää. Haluun vaan sinne alan varmaan oikeesti esittämään hullua jos en pääse sinne
Hei nimimerkki ”Joo”.
Kiitos viestistäsi.
Kirjoitit, että sinulla ei ole hyvä olla kotona ja haluat laitokseen. Se on hyvin ymmärrettävää, että haluaa pois kotoa, jos kotona saa paljon huutoa ja uhkailua ja sinuun käydään käsiksi. Koti pitäisi aina olla turvallinen paikka niin lapselle kuin aikuisellekin. Väkivalta ei ole ikinä ok. Se miten äitisi kohtelee sinua ei ole mitenkään sinun syysi, eikä sinun tule hyväksyä sitä, että sinuun käydään käsiksi.
Olisi tärkeää, että pystyisit kertomaan äidillesi, miten koet hänen käytöksensä ja että sinulla on paha olla kotona. Puhumalla ja kertomalla sinun olostasi ja tunteistasi, ehkä äitisikin osaisi parantaa käytöstään ja huomioida sinua paremmin. Ehkä äitisi ymmärtää myös hakea itselleen apua. Kannustan sinua myös kertomaan tilanteesta jollekin toiselle luotettavalle aikuiselle. Esimerkiksi sukulaiselle tai koulukuraattorille. Aikuinen pystyy kanssasi tilanteen vaatiessa tekemään myös lastensuojeluilmoituksen.
Lastensuojelu tukee lasta ja hänen perhettään aina lapsen edun mukaan. Lastensuojelu arvioi tilanteen ja auttaa koko perhettä. Tukitoimet sijoitetaan aina ensi kädessä omaan kotiin. Tukitoimet kotiin voi olla esimerkiksi, että perhetyöntekijä tulee keskustelemaan perheen kanssa, tai että perhe saa tukiperheen, jonka luona lapsi voi viettää aikaa. Sijoitus laitokseen on aina vakava päätös ja tehdään ainoastaan, jos lapsi on jatkuvassa vaarassa kotonaan joko vanhempiensa tai itsensä vuoksi.
Jatkuva riitely ja huuto tuntuvat varmasti raskailta. Mietin, josko riitoja kotona saisi vähennettyä. Kerroit, että esimerkiksi siivoamattomuus on johtanut huutoon. Voisitteko esimerkiksi koko perheen voimin jutella kodin pelisäännöistä? Pelisäännöissä voisi vaikka miettiä jokaisen vastuutehtäviä mutta myös sitä, miten yhdessä riidellään niin, ettei kenenkään tarvitsisi pelätä.
Olen iloinen, että olet rohjennut kirjoittaa meille. Sinä ansaitset apua ja että voit hyvin kotonasi. Jos haluat miettiä tilannettasi enemmän voit myös soittaa meille lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116).
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
En tiedä nyt mitä tässä pitäisin laittaa, mutta ainoa juttu mitä tiedän on siitä, että haluan laitokseen. Minua ahdistaa todella paljon olla kotona äidin kanssa. Sisko ja Isä on minulle kiltti ja joskus äitikin. [osa tekstistä poistettu]. En tiedä mitä täs pitäis tehdä. Äidin kanssa en voi jutella tästä eikä kenellekään. Mitä tässä tilanteessa pitäisin tehdä?
Hei nimimerkki ”Tyttö123456789”.
Kiitos viestistäsi. Olet rohkea, kun pystyit kirjoittamaan meille mietteitäsi.
Kerrot, että sinua ahdistaa olla kotona äitisi kanssa ja että kotiolot ovat saaneet mieleesi myös itsetuhoisia ajatuksia. Minulla nousee suurikin huoli sinusta. Se, että haluat kotoa mieluummin laitokseen kertoo, että sinulla ei varmastikaan ole hyvä olla kotona ja tilanteeseen tarvittaisiin muutosta.
Ymmärrän hyvin, että jutteleminen voi tuntua vaikealta tai pelottavalta. Sinun ei kuitenkaan kannata jäädä ahdistavien ajatuksiesi kanssa yksin. Jos ahdistuksen kanssa jää yksin, kiertää mieli usein kehää eikä itse näe ulospääsyä. Vaikka kirjoitit, ettet pysty tilanteesta juttelemaan äitisi tai kenenkään muun kanssa, uskon, että jutteleminen kuitenkin olisi paras ratkaisu. Jutteleminen aiheuttaa aina positiivista muutosta tilanteeseen.
Jos tunnet, että on hankala ottaa asia puheeksi äitisi tai isäsi kanssa on myös toisia tapoja kertoa omasta olostaan. Voisitko kenties kertoa asian kirjoittamalla kirjeen? Kirjeessä voit vaikka listata ylös asioita, jotka saavat sinut voimaan huonosti kotona ollessasi. Olisi myös tärkeä, että vanhempasi tietäisivät, että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Jos haluat voit myös esimerkiksi antaa heidän lukea sinun meille kirjoittamasi viestin, josta he varmasti osaavat ottaa huolen tosissaan. Uskon, että vanhempasi haluavat tietää miten sinä voit ja auttaa sinua voimaan paremmin. Jos koet, että asia on vaikea ottaa puheeksi äitisi kanssa, voisitko jutella vain isäsi kanssa tai osoittaa kirjeen hänelle ja hänen kauttaan saada apua? Myös siskoa voi pyytää tueksi, jos se tuntuisi sinusta luontevalta.
Jos jutteleminen oman perheen kanssa tuntuu vaikealta, kannattaa sinun jutella esimerkiksi koulukuraattorin kanssa. Hän on tottunut auttamaan sinun tilanteessasi olevia nuoria ja osaa varmasti kertoa, miten asian kanssa tulisi edetä. Me olemme myös mielellämme tukenasi. Jos haluat, voit soittaa lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjoittaa meille kirjeen tai olla yhteydessä chatin kautta.
Muista pitää mielessä myös niitä hyviä asioita, joita sinulla on elämässäsi. Kaikkiin tilanteisiin löytyy aina ratkaisu. Olet tärkeä itsellesi, vanhemmillesi, ystävillesi ja muille lähipiirissä oleville, älä unohda sitä.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Hei…! Haluisin laitokseen mut en pääse.. oon halunnu jo kauan laitokseen. Mun on vakava masennus, ja itken joka ilta vaan sen takia kuin paha olla mulla on kotona ja haluun pois, itken jopa joskus koulussa. Oon ”saanu apua” mun masennukseen mut ei se auta mitään. Mua ahdistaa olla tosi paljon kotona, enkä pysty puhuun mun asioista kellekkään eikä kukaa pysty auttaa mus niis ees.. Mun koulun käynti on menny siihen et mua ei [osa tekstistä poistettu] kiinnostais mut mun on pakko käydä se. Koitan saada mun vanhemmat ylpeeks musta, mut ne ei oo ylpeit vaik mitä tekis ne vaa ragee mulle kaikesta mitä teen. Faijjan mukaan oon liian nuori seurusteleen ja oon jo melki 15v. En jaksa sitä rageemista tai yhtään mitää mun porukoilt mun elämä romahtaa kokonaan jos en saa apua ja tukee enemmän… Mun vaa pitäis esittää ilosta koko ajan, kotona, koulussa, kavereilla, kaikkialla missä sitten oonkin…. plz jos pystytte auttaa ni auttakaa!!!!
Hei nimimerkki ”Laitokseen…”
Kiitos viestistäsi. Olen iloinen, että rohkenit jakaa mietteitäsi tänne. Omien ajatusten ja tunteiden ääneen sanominen on jo askel kohti parempaa oloa.
Tosi hienoa, että olet hakenut masennukseesi apua, se kun ei aina ole niin helppoa. Kurja kuitenkin kuulla, että koet, ettet ole mielestäsi saanut tarpeeksi apua. En tiedä minkälaista apua olet masennukseesi saanut mutta mietin, että avunantajien olisi hyvä tietää, ettet koe saaneesi tarpeeksi tukea masennukseesi. Kaikkia kun ei voi auttaa samalla tavalla. Olisiko mahdollista ottaa tämä puheeksi auttavan tahosi kanssa? Ehkä he osaisivat ottaa toisenlaisen lähestymistavan sinun auttamiseesi.
Viestissäsi kerrot myös kotioloistasi, jossa koet, että sinulla on paha olla ja että joudut esittämään iloista kotona ja kaikkialla muuallakin. Ymmärrän hyvin, että olo voi tuntua raskaalta, jos joutuu esittämään jotakin mitä ei oikeasti ole. Sinulla on oikeus tunteisiisi ja sinulla on oikeus myös näyttää ne. Eikä sinun tarvitse voida pahoin yksin. Näyttämällä pahan olonsa myös muille, on jo ottanut askeleen kohti kevyempää oloa. Vaikka se voikin tuntua pelottavalta, mieti, mitä tapahtuisi, jos lopettaisit iloisena näyttelemisen kotona, koulussa tai kavereiden kanssa? Uskon, että varmasti moni sinun lähipiirissäsi reagoisi huonoon oloosi ja haluaisi sinua auttaa.
Olisiko sinun mahdollista kertoa vanhemmillesi sinun pahasta olostasi, vaikka kirjeellä jos puhuminen tuntuu hankalalta? Uskon, että vanhempasi varmasti haluaisivat auttaa sinua ja ovat hyvin ylpeitä sinusta, vaikka eivät osaisi sitä näyttää. Mietin, että ehkä vanhempasi eivät ole osanneet tarpeeksi hyvin tukea sinua ja kertomalla tämän heille, myös he ymmärtäisivät olla enemmän kannustavia. Joskus vanhempien rageaminen lapselle voi myös johtua siitä, että vanhemmat eivät itse tiedä mitä tehdä, kun huomaavat lapsellaan olevan huono olla, eivätkä näin ollen aina osaa hallita omia tunteitaan. Yhdessä keskustelemalla voitte miettiä, mitä sinä tarvitsisit kotona, jotta sinulla olisi hyvä olla.
Kannustan siis sinua juttelemaan vanhempiesi tai jonkun muun lähipiirissäsi olevan kanssa tunteistasi ja olostasi. Tiedän, että puhuminen on vaikeaa mutta pahan olon ääneen sanominen palkitsee aina. Apua on aina saatavilla kunhan sitä uskaltaa pyytää. Jos haluat miettiä tilannetta meidän kanssamme, voit myös olla yhteydessä meihin puhelimen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjeen tai chatin kautta. Yhdessä voimme miettiä mistä apua voisi löytyä ja miten sitä voisi hakea.
Älä jää pahan olosi kanssa yksin. Sinä olet tärkeä monelle ihmiselle.
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Moi, mulla on sellanen tilanne että vanhempien kanssa riidellään tosi usein ja mun pää ei kestä sitä, mun on pakko purkaa vihaa, surua ja ahdistusta mikä saattaa sitten johtaa itseni vahingoittamiseen. Ollaan vanhempien kanssa sovittu aiemmin että pääsisin muuttamaan omilleni 17 vuotiaana ja oon ihan varma että se yksityisyys mikä multa nyt puuttuu tulee auttaa mun tilannetta. Kotona on niin ohuet seinät etten voi puhua edes puhelimessa ilman että vanhemmat kuulee, ne on viestejä välillä tarkistanu ja sen sellasta. Äidin mielestä en kuitenkaan oo valmis muuttamaan omille ja vaikka se lupas jo että voin muuttaa, nii se sanoo että olen vielä alle 18 eli mulla ei oo omaa elämää, hän omistaa mut kunnes oon täysikäne. Mulla on ahistusta myös minkä takia oon menny puhumaan kuraattorille ja nyt yhen sossuilmotuksen ansiosta mut ohjataan nuorisovastaanotolle syksyllä. Mun vanhemmat ajattelee että tää mun ahistus on ohimenevää ja et kaikilla on se, vaikka oon saanu paniikkikohtauksia mikä ei kyllä ole normaalia. Lisäks mulla on mieliala ollu vuoden jo tosi alhaalla mut siitä en uskalla sanoo niille koska ne ajattelee että haen vaan huomioo. Niinhän ne sano sillonkin kun jäin kiinni viiltelystä, mitä olin sillon siis tehny jo vuoden verran. Mulla on sellanen olo, että mun on vaan pakko päästä täältä pois ja oon miettiny tekeväni asioita millä tulis sossuilmotuksia lisää, ihan vaan että pääsisin vaikka laitokseen. Mut en tiiä onko mulla tarpeeks pätevä syy mennä sinne, koska tiiän et siellä on porukkaa jolla on oikeita ongelmia ja ne tarvii sitä. Mun vanhemmissahan ei sinäänsä oo mitään vikaa, ne on vaa itsepäisiä ja ylisuojelevia, ja tuntuu siltä että mun nuoruus valuu hukkaan sen takia.
Ja tää nyt liittyy aiheeseen vaa osittain, mutta jos oon jo 16 ja oon omilla rahoillani ostanut mun puhelimen, maksan nettilaskuja ja puhelinlaskuja, onko mun vanhemmilla oikeutta ottaa mun puhelinta pois pitkiks ajoiks (1-2kk, lopullisesti?) tai rikkoa sitä?
Hei nimimerkki ”vaikeaa”.
Kiitos viestistäsi. Riitely vanhempiesi kanssa tuntuu varmasti raskaalta ja aiheuttaa varmasti monenmoisia tunteita. Ahdistuksen, surun ja vihan tunteiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Silloin ne voivat juuri purkautua itsetuhoisena käytöksenä. Todella hienoa ja rohkeaa, että olet käynyt juttelemassa kuraattorin kanssa ja että sinut on ohjattu syksyllä nuorisovastanotolle. Toivottavasti koet kuraattorille puhumisesta olleen sinulle apua.
Puhut viestissäsi tarpeestasi yksityisyyteen. Se on hyvin ymmärrettävää, ja sinulla on siihen täysi oikeus. Vanhempiesi tulisi ymmärtää, että lähestyt aikuisikää ja näin ollen tarvitset omaa rauhaa ja sitä, että koet heidän luottavat sinuun. Sinulla on oikeus yksityisyyteen niin kotona kuin myös virtuaalisessa maailmassa. Vanhemmillasi ei esimerkiksi ole oikeutta lukea sinun viestejäsi ilman sinun lupaasi eikä myöskään oikeutta rikkoa puhelintasi.
Kirjoitit, että koet, että vanhempasi vähättelevät sinun ahdistustasi. Voi olla, että vanhempasi eivät tiedä miten tai uskalla kohdata sinun ahdistustasi. Heidän huoli sinusta voi myös näkyä sillä, että he ylisuojelevat sinua eivätkä näin ollen anna sinulle tarpeeksi yksityisyyttä ja halua päästää sinua muuttamaan omillesi. Olisiko mahdollista, että kirjoittaisit vaikka kirjeen vanhemmillesi? Joskus kirjoitetulla tekstillä on painavampi sanoma kuin puhutulla. Kirjeessä voit tuoda esiin esimerkiksi sen, miltä sinusta tuntuu, kun he vähättelevät ahdistustasi, sekä sen mitä sinä heiltä toivot. Kirjeesi pohjalta voisitte yhdessä miettiä esimerkiksi kodin pelisäännöt. Sen miten saisit tarpeeksi yksityisyyttä, tukea vanhemmiltasi, puhelimenkäyttöön liittyvistä säännöistä ja muista asioista, joista koet ongelmaa kotona.
Toivottavasti tilanteesi kotona kääntyy parhain päin ja vanhempasi ymmärtävät huolesi. Sinun huolesi ovat tärkeitä ja niihin sinä olet oikeutettu saamaan apua niin vanhemmiltasi kuin muiltakin tahoilta.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Mä haluan laitokseen koska musta tuntuu et oon kaiken ulko puolella 😢ja mun koti ei tunnu turvapaikalta mulle vaikka kuitenkin muille sisaruksille
(Mä oon keskimmäinen mua 1v vanhempi veli kuoli vauvvana ja se vaikuttaa mun elämään!) Mun isällä on 4 puolta 1aviomies😁2työt👨🚒🏃♂️3hauska isä👨👧👦ja rage.
Toi viimeinen kohdistuu muhun se huutaa mulle paljon paljon ja nukahdan itkien melkein joka ilta ! Tiiän että toi kuulostaa et ei toi mitään mut kun oikeesti mä en vaan (JAKSA)mä haluun ton takia laitokseen +nun terveyden kannalta.