Moi oon pain 16v tyttö etelä-Pohjanmaalta, mulla on ollu jo monta vuotta perheen kaa ongelmiin, mulle huudetaan päivän turhista asioista, ja myös kiusaamista on ollu koulussa, ja viiltely ja päihde ongelmia, mua ahdistaa olla tosi paljon himassa ja koulussa ja en tunne olooni missään turvalliseksi
Hei
Luulen tarvitsevani terapiaa mutta en osaa kysyä sitä yritin olla itsetuhoinen ja onnistuin kerran voiko siitä joutua laitokseen tai voiko terapeutti lähettää minut laitokseen? En pakosta haluausi laitokseen mutta se saattaisi auttaa saada omaa aikaa pois muusta maailmasta.
Hei nimimerkki yksin.
Kiitos, että kirjoitit perhetilanteestasi. Onkin todella tärkeää, ettet nyt jää yksin näiden tärkeiden pohdintojesi kanssa.
Kerroit perhetilanteestasi, jossa vanhempasi riitelevät usein ja koet heidän purkavan pahaa oloaan sinuun ja aiheuttavan sinulle syyllisen olon. Onpa todellakin ikävä ja epäreilu tilanne ja ymmärrän hyvin, että tilanne vaikuttaa sinuun ja kaipaat apua tilanteeseesi. Se miten vanhempasi käyttäytyvät toisiaan ja sinua kohtaan on väärin. Heidän käytöksensä ei saisi aiheuttaa sinussa pelkoa tai ahdistusta. Sinulla on oikeus asua kodissa, jossa sinulla on hyvä olla! Sinä et ole tehnyt tässä asiassa yhtään mitään väärin ja haluankin painottaa, että on todellakin tärkeää, että sinä haet ja saat tilanteeseesi apua. Vaikka pelkäät ottavasi jonkun enemmän tarvitsevan ihmisen paikan saamalla apua, ei asia ole näin. Sinulla on nyt hankala tilanne, ja olet hyvinkin oikeutettu saamaan apua.
Hienoa, että olet miettinyt jo vaihtoehtoja tilanteeseesi. Kirjoitit melkein kertoneesi äidillesi miltä sinusta tuntuu mutta keskustelu päättyikin huutoon. Onpa ikävä kuulla. Mielestäni olisi tärkeää, että vanhempasi saisivat tietää näistä sinun ajatuksistasi. He eivät ehkä riitelyltään näe, miten kaikki sinuun vaikuttaakaan. Ja vaikka pelkäät, että äitisi pahoittaa mielensä on sinun hyvinvointisi kuitenkin tärkeämpää kuin se, että äitisi pieli pahoittuu. Uskon myös äitisi ymmärtävän tilanteen sinun kannaltasi, jos uskaltaudut kertomaan miltä sinusta tuntuu. Olisiko sinun mahdollista kirjoittaa vanhemmillesi tai äidillesi kirje, jossa otat nämä asiat puheeksi? Näin äitisi saisi rauhassa lukea kirjeesi ja voisitte sen jälkeen keskustella aiheesta.
Koulun puolelta voit hyvin käydä puhumassa kotitilanteestasi esimerkiksi koulukuraattorin kanssa. Uskotko, että voisit ottaa aiheen puheeksi hänen kanssaan? Kuraattorit ovat tottuneet vastaavanlaisiin tilanteisiin ja osaavat varmasti miettiä kanssasi ratkaisuja tilanteeseesi.
Ihana kuulla, että sinulla on kuitenkin ystäviä ympärilläsi. Toivonkin, että osaat ottaa myös heistä tukea vaikeina aikoina. Vaikka he eivät kattoa pääsi päälle voikaan antaa, voivat he tukea sinua muilla tavoilla.
Vika ei todellakaan ole sinussa ja toivon, että löydät lähipiiristäsi jonkun, jonka kanssa voit pohtia tilanteeseesi ratkaisuja. Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116). Yhdessä päivystäjän kanssa voit pohtia tilanteeseesi ratkaisuja.
Älä jää yksin, sinun hyvinvointisi on tärkeintä!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei nimimerkki ”Haluan pois”,
Kiitos viestistäsi!
Ikävä kuulla kotitilanteestasi. Isäsi juominen ihan varmasti vaikuttaa siihen, miltä sinusta tuntuu olla kotona. Olet toiminut oikein, kun olet pyytänyt äitiäsi tekemään asialle jotakin. Ikävä kuitenkin kuulla, että tilanteeseen ei ole tullut muutosta. Oletko kertonut äidillesi ajatuksiasi pois muuttamisesta?
Onko sinulla lähipiirissäsi äitisi lisäksi jotakin toista luotettavaa ja turvallista aikuista, kenelle voisit kertoa kotitilanteestasi? Tällainen voi olla esimerkiksi joku sukulainen tai koulussa kuraattori. Olisi tärkeää, että voisit jutella kotitilanteestasi jonkun kanssa.
Jos haluat anonyymisti purkaa tilannettasi, niin meillä on ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Meidän palveluissa voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei nimimerkki ”Tarvitsee apuu”,
Kiitos viestistäsi! Kurja kuulla tilanteestasi!
Sinulla on oikeus kokea olosi turvalliseksi niin kotona kuin koulussakin. Oletko kertonut näistä asioista kenellekään luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle? Esimerkiksi koulussa terveydenhoitaja tai kuraattori ovat sellaisia ammattilaisia, kenelle voit luottamuksellisesti kertoa asioistasi. Heidän tehtävä on olla tukenasi sinua varten juuri tämänkaltaisissa asioissa! Olisi tärkeää, että pääsisit kertomaan jollekin ongelmistasi perheesi kanssa. Sinulla on oikeus saada myös apua itsetuhoiseen käytökseen, päihdeongelmiin, ahdistukseen ja kiusaamiseen!
Voit myös anonyymisti ja ilmaiseksi olla yhteydessä meidän palveluihimme:
Lasten ja nuorten puhelin:suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116)
sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Ethän jää yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei Anonyymi,
Kiitos viestistäsi! Itsetuhoisuus on aina sellainen asia, johon tulee saada apua. Hienoa, että olet pohtinut terapiaa! En osaa vastata tuohon kysymykseen, että voidaanko sinut lähettää laitokseen.
Tärkeää kuitenkin olisi, että pääsisit juttelemaan ajatuksistasi ja itsetuhoisuudesta jonkun luotettavan aikuisen kanssa? Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi koulukuraattori tai koulupsykologi. He ovat sellaisia ammattilaisia, jotka ovat tottuneet työssään käsittelemään tämän kaltaisia asioita ja pystyvät olemaan tukenasi.
Entä oletko kertonut itsetuhoisuudestasi jollekin muulle lähipiirisi aikuiselle, esimerkiksi vanhemmalle?
Voit tulla myös juttelemaan anonyymisti meidän ilmaisiin palveluihimme:
Lasten ja nuorten puhelin: suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116)
sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Eli siis haluun pois kotoo koska en tykkää olla koton ja se ei oikein tunnu kodilta. Haluaisin kotoa jotenki pois et mun vanhemmat oikee ei niiku veis mua laitoksee vaa niille tulis esim joku viesti. Mulla on sitäpaitsi ongelmia ulkonäöstä, ahdistuksesta, itseni satuttamisesta. Ja minua vain ahdistaa olla kotona. Minulla on yksi todella hyvä kaveri jonka kanssa olen 24/7. Ja minua ahdistaa kans käydä koulussa koska siellä on entinen paras kaveri [Osa tekstistä poistettu]. Haluan pois kotoa tämä ei tunnu kodilta.
Mutta vanhempani kylläkin käyttäytyvöt normaalistu esim. Ei ole huume tai alkoholiriippuvaisuutta iskäni kylläjo joskus tölkin kaljaa mutta ennen sitä kysyy luvan minun siskolta ja minulta. HALUUN POIS KOTOO!!
Hei nimimerkki ”Haluun pois kotoa”,
Kiitos viestistäsi!
Kerroit viestissäsi, että et tykkää olla kotona ja siellä ahdistaa, eikä se oikein tunnu kodilta. Kerroit myös ongelmistasi, jotka liittyvät ulkonäköön, ahdistukseen ja itsensä satuttamiseen. Nuo ovat kaikki sellaisia asioita, joihin sinulla on oikeus saada apua.
Ihana kuulla, että sinulla on yksi todella hyvä kaveri, kenen kanssa vietät paljon aikaa. Ikävä kuitenkin kuulla, että kouluun meneminen ahdistaa entisen parhaan kaverin takia. Kuulostaa siltä, että kaverillasi on haasteita, joihin hänenkin tulisi saada apua. Hänen itsetuhoisuutensa ei ole sinun vikasi.
Voisitko ajatella puhuvasi vanhemmillesi, miltä sinusta tuntuu olla kotona sekä muista ongelmistasi? Tai jos vanhemmille puhuminen ei tunnu oikealta vaihtoehdolta, niin onko sinulla lähipiirissäsi jotakin sellaista luotettavaa aikuista, kenelle uskaltaisit kertoa?
Koulussa voit myös mennä juttelemaan esimerkiksi kuraattorille. Hän on ammattilainen, joka on tottunut kohtaamaan monenlaisia haasteita, joita lapset ja nuoret käyvät läpi. Hänelle voit jutella siitä, miltä sinusta tuntuu olla kotona kuin myös muistakin huolistasi.
Joskus puheeksi ottaminen voi tuntua vaikealta. Voit kokeilla hyödyntää Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Riittää, että täytät lomakkeen ja näytät sen jollekin luotettavalle aikuiselle.
Jos haluat nimettömästi ja luottamuksellisesti jutella jonkun aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Palvelujen aukioloajat näet täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Mulla ei sinäänsä ole mitään kotona mutta en halua olla kotona koska muo ahistaa olla oma itsensä ja jos teen kerran jotain tyhmää tai oon myöhässä pari minuuttia multa otetaan puhelin ja laitetaan siihen sellanen että ne näkee missä meen kokoajan ja mun vanhemmat luulee että laitan seksuaalista sisältöä nettiin vaikka en todellakaan tee niin. Tää juttu lähti siitä kun olin laittanut ig kuvan jossa näkyy mun vartalo täysissä vaatteissa. Sen jälkeen vanhempani pakottivat poistamaan sen ja nyt he luulevat että laitan seksuaalisia kuvia snapchatissa aikuisille miehille. Kun olin snäpännyt mun isosiskon kaverille joka itse oli tullut addaaman mut siellä ja kun snäppäsin sille mulla oli huppari päällä ja laitoin vain naamasta kuvia niin hän oli mennyt sanomaan siskolleni että olen laittanut epäsoveliaita kuvia hänelle ja siskoni oli kertonut vanhemmilleni että olen laittanut jotain semmoisia kuvia jota en ole joten nyt vanhempani eivät usko minua ja nyt ne haluvat nähdä kaikki mitä teen puhelimella. Minusta se on ahdistaa koska minulla pitäisi olla oma yksityisyys ja tämän takia olen viillellyt ja haluan satuttaa itseäni koska luulen että olen tehnyt jotain väärää. Enkä myös osaa noudattaa sääntöjä kotona joten minusta tuntuu että oppisin ne paremmin laitoksessa jossa niitä olisi ns pakko noudattaa.
Hei nimimerkki ”En halua olla kotona”,
Kiitos viestistäsi!
Ikävä kuulla, että kotona ahdistaa olla oma itsesi. Kodin kuuluisi olla sellainen paikka, jossa voit turvallisesti olla oma itsesi.
Kerroit, että sinulta otetaan herkästi puhelin pois ja vanhempasi seuraavat, mitä teet puhelimellasi. Sinulla on ehdottomasti oikeus omaan yksityisyyteesi! Älypuhelimen ja sosiaalisen median käyttäminen voi aiheuttaa aikuisissa varmasti huolta ja epätietoisuutta. Niistä olisikin tärkeä keskustella yhdessä ja sopia yhteiset pelisäännöt.
Kerroit, että olet viillellyt ja satuttanut itseäsi – tämä herättää minussa ison huolen. Itsetuhoisuus on aina sellainen asia, johon sinun tulee ja on oikeus saada apua. Voit esimerkiksi koulussa varata ajan terveydenhoitajalle tai kuraattorille. He ammattilaisia, joiden tehtävänä on olla lasten ja nuorten tukena.
Täältä löydät lisää tekstiä liittyen viiltelyyn: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/
Voisitko ajatella, että kertoisit vanhemmillesi ahdistuksestasi ja ajatuksistasi? Voisitko kertoa vanhemmillesi myös, että koet, että et osaa noudattaa sääntöjä kotona? Jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin voisitko näyttää heille esimerkiksi tämän viestisi tai kirjoittaa erikseen kirjeen, jossa kuvailet ajatuksiasi?
Jos vanhemmille puhuminen ei tunnu hyvältä idealta, niin voit kertoa ajatuksiasi esimerkiksi koulukuraattorille tai jollekin lähipiirisi luotettavalle aikuiselle.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Tunnen etten saa olla kuka haluan huoneeni on sellainen minkälainen vanhempani haluaa ei semmoinen mitä haluan.Tyylini on äidistäni kamala.En saa laittaa mitään huoneeni seinälle koska se on äitini mielestä kamalaa. MITÄ MINÄ TEEN?
Mun äiti huutaa mulle välillä ja sit kerran sanoin ”älä huuda pliis” niin se vaan vastas että ”puhun iha normaalilla äänellä koko ajan” mä en uskalla puhuu äidille kauheesti. en kerro oikein kenellekään. isälle mä uskallan joskus puhua mut ain pelkään et se kertoo äidille ja mun vanhemmat on siis eronneet kun olin 3 vuotias ja mä oon sano nu mun äidille että haluisin asuu isällä mutta äiti sano että ”sä et lähemihkään sä asut täällä” ja sit se kans sano et miten mä (äiti) pärjäis ”isälle se olis käyny. Äiti on usein töissä ja mä teen yleensä ruuan ja hoidan eläimet ja yritän tehdä koulujuttuja mut ei siitäkään tuu mitään kun ahdistaa koe numerot kun äiti huutaa jos saan 8 puolta huonomman. en ikinä oo uskaltanut kertoo kenellekään ja aina terveyden hoitajallekkin kerron että kaikki on perheen kanssa hyvin. haluisin asuu äidillä muuten mut mä vaan haluisin että aiti ei huuda kun oon pikku hiljaa ruvennut pelkään sitä vaik se ei oo mua ikinä fyysisesti satuttanut. siis halusin asuu äidillä vaan siks kun sen luona mulla on mahdollisuus harrastaa mun rakasta harrastusta. mut ois varmaan isällä kin mut mun äidillä on mun yks tärkein eläin siihen harrastukseen liittyen.
Hei nimimerkki ”08 tyttö”,
Kiitos viestistäsi! Kerroit, että et uskalla oikein puhua äidillesi. Mainitsit myös, että uskallat joskus puhua isällesi, mutta välillä pelkäät hänen kertovan äidillesi. Aikuiset voivat reagoida välillä monilla eri tavoilla ja välillä heilläkin saattaa olla pinna kireällä – ei ole kuitenkaan oikein, jos äitisi käytös saa sinut pelkäämään hänelle puhumista. Olisi tärkeää, että vanhemmille pystyisi kertomaan asioista ilman pelkoa.
Kertomasi perusteella kuulostaa siltä, että otat kotona aika paljon vastuuta äitisi ollessa töissä. On hienoa, että osallistut kodinaskareisiin, mutta päävastuun tulisi kuitenkin olla aikuisilla. Olisi tärkeää, että sinulla olisi kotiaskareiden ja koulutöiden lisäksi aikaa myös hengähtää ja tehdä sinua innostavia asioita. Kurja kuulla, että äitisi huutaa sinulla, jos koenumerot eivät yllä tietylle tasolle. Sinä olet hyvä ja arvokas, olivat koenumerosi mitä tahansa.
Mainitsit, että olet käynyt terveydenhoitajalla, mutta et ole uskaltanut kertoa perheesi tilanteesta hänelle. Luuletko, että voisit kerätä rohkeutta kertomiselle? Terveydenhoitaja on koulussa sinua varten ja hän on tottunut kohtaamaan työssään monenlaisia perhetilanteita.
Entä olisiko sinulla lähipiirissäsi sellaista aikuista, kenelle uskaltaisit kertoa ajatuksistasi? Olisi tärkeää, että sinun ei tarvitsisi olla yksin ja saisit tukea itsellesi.
Jos haluat jutella nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Lisätietoa ja aukioloajat löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Ihana kuulla, että sinulla on rakas harrastus! Toivottavasti saat siitä paljon voimaa ja nautintoa itsellesi. Olet tärkeä ja sinulla on oikeus kokea olosi turvalliseksi kotonasi. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
moi! Mua kiusattiin mun koko ala aste ja aloin saamaan paniikkikohtauksia neljännellä luokalla. Tänä vuonna uskaltauduin vihdoin mennä juttelemaan terkkarille. Tosin mun ala asteen terkkari soitti mun äidille jo sillo et hän on huolissaan musta ja olis hyvä jos menisin puhumaan jollekin. Mut äitin vastaus tähän asiaan oli vain se että terkkari liioittelee ja ei tästä kannata tehä numeroa. Nyt viime vuonna kun menin ylä kouluun mun terkkari laitto samankaltaisen viestin mun äidille jota äiti ei myöskään noteerannut. Ja nyt sit menin ihan kunnolla juttelemaan sille terkkarille koska alan olee oikeesti väsyny jo tähän kaikkeen paskaan ja paniikkikohtauksiin ahdistukseen ja kaikkeen… Se sit soitti äitille ja sano että on tosi huolissaan musta ja mun täytyis oikeesti saada apua mut mun äiti vaan sano että jos jotain mun kaveria ahdistaa niin muakin ei tarvii ( joo en tiiä miten toi mun kaveri liittyy tähän mitenkää mut noin se sano ) ja että jos mun kaveri on saanu jotai ihme ”itkupotkuraivareita” niin munkin ei tarvii. Tää tuntu olevan jotenki viimenen tikki mulle ja masennuin tosi pahasti nyt mul on vaa semmone fiilis etten enää tiiä mitä tehdä koska äitiä ei kiinnosta eikä iskääkään [Osa tekstistä poistettu] Kiitti jos jaksoit lukee moikka.
Hei nimimerkki ”keiju”,
Kiitos viestistäsi!
Olet tehnyt oikein, kun olet hakeutunut terveydenhoitajan puheille. Hienoa, että olet hakeutunut terveydenhoitajan vastaanotolle vielä uudestaankin yläkoulussa! Kurja kuulla kiusaamistaustastasi ja paniikkikohtauksistasi – ne ovat ehdottomasti sellaisia asioita, joihin on tärkeää saada tukea. Terveydenhoitaja on ollut varmasti syystä huolissaan sinusta ja on halunnut, että saat apua itsellesi hakeutumalla juttelemaan jollekin.
Ikävä kuitenkin kuulla, että äitisi koki terveydenhoitajan puheet liioitteluna, eikä hän ota sinun vointiasi tosissaan. Paniikkikohtauksien ja ahdistusten kanssa ei tarvitse olla yksin ja niihin on mahdollista saada apua. Sinulla on täysi oikeus kaikenlaisiin tunteisiin. Joskus myös voi olla niin, että kaverin paha olo voi kuormittaa kaiken muun lisäksi – myös niiden tunteiden käsittelyyn on tärkeä saada tukea.
Kannustaisin sinua menemään tapaamaan terveydenhoitajaa vielä uudestaan ja kertomaan hänelle haasteistasi äitisi kanssa. Terveydenhoitaja voi yhdessä kanssasi miettiä, miten saisit parhaiten apua itsellesi. Hänellä on myös virkansa puolesta velvollisuus tehdä tarvittaessa lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei automaattisesti tarkoita, että joutuu/pääsee laitokseen, mutta ilmoituksen tekemisen jälkeen perheen tilannetta arvioidaan ja mietitään, miten lasta ja perhettä pystyttäisiin mahdollisimman hyvin tukemaan, että lapselle olisi hyvä ja turvallinen olla.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Muista, että olet kaiken avun ja tuen arvoinen! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä